Olen 8 kk vauvan äiti ja elän elämäni onnellisinta aikaa

on kamala kitisemään. Onneksi välillä on niitä ihania kikattelujakin. Enimmäkseen on aina jokin vialla, yötkin nukkuu huonosti.

Vai onko vaan perusluonteeltaan kitisijä?

Taitaa olla vaan hankala luonne. Ollut ihan syntymästä lähtien tulinen tapaus.

Kaikkien sellaisten elämä, joilla on 8 kk ikäinen vauva, on ihan täysin samanlaista. Samanlaiset vauvat, samanlaiset luonteet, samanlaiset puolisot, samanlaiset taloudelliset tilanteet, samanlaiset ystävät, sukulaiset ja terveyttä ja onnea riittää kaikille ihan samalla tavalla.



Kaavamainen ajattelu tekee elämästä paljon helpompaa!

Kuulostaa samalta kuin oma elämäni silloin kun esikoinen oli 8kk. Sitten pari vuotta myöhemmin syntyi kakkonen, eikä rauhallisuutta, hiljaisuutta tai helppoutta ole sen koommin nähty. Kakkosella oli 10kk koliikki ja luonne äkkipikainen.



Nauti hetkistä vauvelisi kanssa! Noita aikoja tulet kaipaamaan. T

että elän juuri sillä hetkellä elämäni parasta aikaa.. :)

Eli kun sain esikoiseni niin silloin, kun sain kakkosen niin silloin ja nyt kun odotan kolmatta, niin nyt.. huonoja aikoja toki tulee silloin tällöin, mutta ei sitä jaksa valittaa muutamaa päivää kauempaa.. itseä niskasta kiinni vaan ja menoksi! :)

Hienoa ja onnea sinulle!

Se oli ihanaa, ei mielestäni rankkaa, mikä suorastaan v....ti monia muita äitejä.



Mistähän johtuu, että herkästi hermostuvien äitien lapset ovat useimmiten niitä tempperamenttisia. ;)

Mutta tarkoitinkin vain nyt yhden pienen vauvan äitejä:) Koliikki ajan ymmärrän jos on vaikeeta, mutta kyllä nämä 8 kuiset alkavat olemaan jo niin ihania:) Voi että rakastan tuota lastani joka nukkuu tuolla vaunuissa topattuna:)



ap

Vierailija:

Mistähän johtuu, että herkästi hermostuvien äitien lapset ovat useimmiten niitä tempperamenttisia. ;)

En kyllä kyennyt nauttimaan elämästä, kun lapsi oli 8 kk vanha.



Toinen oli sitten helpompi tapaus. 8 kk ikäisenä heräili yöllä vain about kuusi kertaa joka yö. Se oli musta sitten jo niin helppoa, että aika kivaa oli.



Mutta nyt kun lapset ovat taaperoikäisiä ja molemmat nukkuvat yönsä max parilla herätyksellä, niin eihän tässä tarvi kuin naureskella, kuinka leppoisaa meillä on.

pahin vasa edessä... onnellisuudet takana

meillä todella helppo lapsi... vieläkin on, mutta uhma ja omatahto alkaa tulla näkyviin nyt kaksivuotiaana. Mitä lie edessä... onko vaan tämäkin tyyntä myrskyn edellä.



välillä pinan kiehuu ja kovasti

Vierailija:

Elämä on täynnä hymyjä,kiljahteluita,märkiä pusuja.:) Voiko tämä muka olla rankkaa jonkun mielestä???

Ja sitten kun se ei ole kaikilla tuollaista. Niin jossain varmaan tulee sullakin vastaan se raja, kun elämä tuntuu rankalta.

Elämä on valoisampaa, kun osaa nauttia pienistä asioista, ne tekevät onnellisiksi. Niin minäkin teen, vaikka monen lapsen äitinä tiedän, että tulee niitä huonompiakin päiviä.