Miksi hyväntuulisuus ärsyttää ihmisiä?

Pakotettu hyväntuulisuus ja pakkopositiivisuus suht normaaleja elämän vastoinkäymisiä kohtaan ärsyttää. Jos on vaikka joku työkaveri, joka kertoo kystasta rinnassa, niin on outoa reagoida siihen silleen hilirimpis ja hattaraa vaan, tuskin se on mitään ja puhutaan jostain kivemmasta.

Monia ns. positiivisia ihmisiä lähinnä vaikuttaa pelottavan/ahdistavan ne elämään kuuluvat pimeät puolet, jotka on ihan normaaleja.

Nää hattarapositiiviset vaikuttaa vähän keskenkasvuiselta silloin.

Teennäisyys ärsyttää, ei hyväntuulisuus.

Joo, AITO hyväntuulisuus ei ärsytä lainkaan, teennäinen hyväntuulisuus taas on paljon ärsyttävämpää kuin rehellinen valitus.

Tuskin se hyväntuulisuus on se, mikä ärsyttää. Usein vain hyväntuulisiksi itsensä luokittelevat ihmiset on vähän muuten pääkopaltaan pimeitä, eivät osaa esim. tulkita toisten mielialoja lainkaan, eivätkä ymmärrä sosiaalisia sääntöjä milloin sitä hyvää oloaan ja hyväosaisuuttaan sopii tuoda muille ilmi.

Lisäksi semmoinen yltiöhyväntuulisuus johtaa yleensä siihen, ettei se hyväntuulinen kykene ottamaan vastaan minkäänlaista rakentavaa palautetta, vaan kaikki vähänkin negatiivisuuteen viittaava ohitetaan sen kummemmin miettimättä, tämä johtaa siihen, että yltiöpositiivinen henkilö toistuvasti talloo toisten varpaille eikä edes kuule kun toiset älähtää, senkus vain jatkaa seuraavan ihmisen varpaita kohti.

Raivostuttavaa.

Ei minua hyväntuulisuus haittaa silloin, kun se on aitoa ja hyväntuulinen ihminen ei itse selvästi ärsyynny, kun joku ei ole ihan yhtä positiivinen.

Duunissa vit..taa ihan kympillä se, miten pomo ja väliportaan pomot yrittävät "tsempata" kaikkia jakamalla nameja kokouksissa ja laittamalla joka saata..n viestiin hymiöitä. Nämä ärsyttävät, koska ne ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että työtahtia on kiristetty todella paljon, ihmiset tekevät epäsäännöllistä raskasta ja stressaavaa vuorotyötä entistä kovemmassa kiireessä ja työaikoja on heikennetty. Ja pahin stressin lähde siis on pomo itse epärealistisene vaatimuksineen.

Mutta noin muuten iloisuus sinänsä on ihan ok. Kivempihan sitä on hymyilevää ihmistä katsella kuin naama rutussa olevaa. Mutta jokaisella on oikeus joskus olla allapäinkin tai kiukkuinen, kunhan kertoo, miksi on pahalla tuulella (eli ettei se liity juuri minuun) ja koettaa olla ihmisiksi eli äyskimättä.

Hyväntuulisuus ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Maassa maan tavalla.

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Teennäisyys ja tyhjän nauraminen tekee yksinkertaisen olemuksen. Lisäksi valehtelija ja narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Auts, kuinka negatiivista ajattelua. Negatiivisyys on piilotettu positiivisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

No onpa positiivinen tulkinta "positiiviselta" ihmiseltä!

Kuten sanottu, päälleliimattu/valheellinen mukapositiivisuus on etovaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Lisään vielä, että psykologiaa opiskelen. Tuossa alkeita.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Oletko ihan varma, että kyse on tuosta? Et ole koskaan sanonut kenellekään hyväntuulisena, että älä viitsi valittaa, ajattele positiivisesti? Tai jotain vastaavaa? Koska aito positiivisuus harvoin ärsyttää, mutta muiden tunteiden kieltäminen ja määräily ärsyttää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Mikä positiivisestä ihmisestä tekee paremman, kuin masentuneesta? Näinhän koet olevasi positiivisenä se, jota kadehditaan. Pidätkö itseäsi muiden yläpuolella?

Kyse ei ole kieltämisestä vaan rehellisestä puheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Auts, kuinka negatiivista ajattelua. Negatiivisyys on piilotettu positiivisuuteen.

Hyvin sanottu! Juuri tuollainen negatiivinen dissaus-positiivisuus häiritsee, ei aito ilo. Vinkkinä vaan psykologian "opiskelijalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse todella positiivisena ihmisenä, huomaan, että moni kadehtii jos menee hyvin, ja on hyväntuulinen. Masentunut ajattelee, että hyväntahtoinen pilkkaa masentunutta. Mikä oikeus tuolla on olla hyväntuulinen,kun mun elämä on paskaa. Tällaista suomalaista sielunmaisemaa.

Lisään vielä, että psykologiaa opiskelen. Tuossa alkeita.

Eli opiskelusi vuoksi tiedät paremmin, kuin me muut? Vai mikä merkitys tämän korostamisella on?

Naminamipositiivisuus on vastenmielisimpiä käyttäytymismuotoja. Rehellinen, aito positiivisuus ei pidä meteliä itsestään, vaan näyttäytyy yksilön tyytyväisyytenä ihan itse kunkin arjessa. Sitä ei voi myydä ja brändätä.

Minua taas pistää vituttamaan jatkuva pakotettu negatiivisuus joka vitun asiaan. Mielestäni maailma olisi mukavampi paikka, jos porukka lähtökohtaisesti pyrkisi suhtautumaan asioihin edes teennäisen positiivisesti. Toki negatiivisista asioista saa olla surullinen, muttei se asioiden loputon voivottelu ja valittaminen loppupeleissä elämää paranna, toisin kuin niiden valoisten puolien huomaaminen.

Eritoten huumori on todella aliarvostettu juttu ja auttanut ainakin minua yli monista järkyttävistäkin pahoista asioista, kuten nyt vaikka abortti ja itsemurha-aikeet. En olisi jaksanut ilman omaa ja ystävien toisinaan aitoa, toisinaan teennäisen pakotettua positiivisuutta ja välistä aika mustaa ja sopimatontakin huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Oikein odotetaan että tulisi jotain pazkaa niskaan. Tiedän että niin käy ennenpitkään, pitäskö jo valmiiksi olla naama norsun veellä?

Jos ikinä ei saa paskaa niskaan, ei voi myöskään tulla vahvaksi ja oppia tapahtuneesta. Silloin ihminen on heikko, kun ensimmäisenä nen vastoinkäyminen tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Naminamipositiivisuus on vastenmielisimpiä käyttäytymismuotoja. Rehellinen, aito positiivisuus ei pidä meteliä itsestään, vaan näyttäytyy yksilön tyytyväisyytenä ihan itse kunkin arjessa. Sitä ei voi myydä ja brändätä.

Ja aidosti positiivinen ei mainosta olevansa positiivinen.

Negatiivinen voi sanoa olevansa positiivinen.

Voi, elämä on vain ihanaa, mutta säälin ankeita masentuneita ihmisiä.