Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko meidän kaksivuotias hitaasti kehittynyt?

Vierailija
03.10.2017 |

Googlailin eri keskustelupalstoja missä oli juttua kaksivuotiaiden kehityksestä. Sain semmoisen kuvan, että 80% sen ikäisistä tekee vähintään 50 palan palapelejä, on päiväkuivia, puhuu täysin virheettömästi, osaa aakkoset ja laskea laskuja, pukea itse ja touhuilevat yksin leikkiensä parissa niin ettei aikuista juuri edes kaivata. ... Siis onko nykyajan taaperot näin eteviä keskimäärin?

Meidän reilu kaksivuotias osaa:
- sanoa noin 40-60 sanaa ja yhdistelee sanoja tyyliin "isi paita" tai "anna maito".
- osaa riisua kaiken paitsi paidan. Pukee housut itse, mutta muuten pitää auttaa.
- ei tosiaan ole päiväkuiva. Pottailussa tullut taas takapakkia.
- osaa tehdä kaikenlaisia nuppipalapejä sujuvasti ja rakentaa torneja, mutta oikeita palapelejä ei vielä hiffaa. Osaa kyllä yhdistää muutamia paloja oikein, mutta siihen se jää.
- ei ole erityisen kiinnostunut muista lapsista, mutta meitä vanhempia kiskoo leikkeihinsä mukaan koko ajan.
- motorisesti on kyllä taitava: juoksee, pomppii, kiipeää portaita ylös ja alas jne.

Onko meidän tenavalla vielä toivoa?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ööö, sun 2v kuulostaa normaalimmalta kuin nuo kaikki keskustelupalstojen 2v:t.

Vierailija
2/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaali on. Tunnen kyllä lapsia. Jotka tuon ikäisenä lukevat, mutta antaa luke!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsesi on normaali.

Vierailija
4/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 2v oppi päiväkuivaksi n. 2v2kk iässä, yökuivaksi 1-3 kk myöhemmin (en tarkkaan enää muista). Palapeleistä ei ollut hajuakaan, jotkut helpot "alustalliset" palapelit, n. 15-20 palaa meni, mutta lähinnä siksi että oli oppinut muistamaan mihin kohtaan mikäkin pala kuului. Nyt 3v6kk en edelleenkään ole nähnyt tekevän (yksin) mitään alustatonta jättipalapeliä, yhdessä toki ollaan tehty mutta ei ymmärrä esim. mallikuvaa sijoittaakseen palat oikein (toki osaa samannäköisiä laittaa vierekkäin).

Aakkosista kiinnostui valtavasti n. 2,5-vuotiaana, oppi myös piirtämään ne ja "kirjoitti" alle 3-vuotiaana kun luetteli kirjain kerrallaan (esim. "nyt tulee se ÄÄ niinkuin Äiti"), oman nimensä osasi kirjoittaa ilman apuakin (jälleen, hyvä muisti -> muistaa miltä kirjaimet näytti ja järjestyksen).

Motorisesti ollut tosi taitava, oppi ennen 2v synttäreitä ajamaan apupyöräisellä polkupyörällä, kiipeili, juoksi, hyppi (tasajalkaa, yhdellä jalalla oppi hyppimään n. 3v5kk).

Eka kolmen sanan lause 1v8kk ja sitten ei hiljaisuutta ole ollutkaan (...:D). Puhuu sujuvasti kuin papupata, äännevirheitä kuitenkin kirjaimissa L ja R.

Malttia sitten ei ole nimeksikään. Jos joku ei onnistu, se jääköön tekemättä. Siksi varmaan palapeleistä ei niin välitä, koska kannustuksesta huolimatta on aika nopeasti kyllästyvä ja luovuttava.

Väittäisin siis, että meillä on kognitiivisesti ja motorisesti kehittynyt (ja niistä asioista kiinnostunut, eli siksi kehittynyt!) lapsi, joka joissain asioissa ns. edellä mutta joissain taas ei välttämättä mikään paras. Esim. piirtäminen on yhä (3v6kk) yhtä sotkua, pääjalkaisia kyllä tekee mutta muuten lähinnä "sotkee" (eli kynällä tekee töhryn) ja nimeää sen. Kirjojakaan ei juuri malta kuunnella, lyhyitä joo mutta pitkissä kyllästyy nopeasti.

Ap:n lapsi kuulostaa siis täysin normaalilta ainakin minun korvaani!

Vierailija
5/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kannata liikaa ihmetellä näitä keskusteluja. Musta on vaikuttanut koko lapseni pienen elämän ajan, että verrattuna keskusteluihin, niin lapseni olisi jotenkin hitaasti kehittynyt. Siis jos todella noihin keskusteluihin on uskomista ja ne muka kuvaisivat keskiarvoa. Neuvolataulukon mukaan lapseni onkin sitten kehittynyt ihan normaaliin tahtiin ja neuvolan terkka todennut myöskin, että ihan hyvin kehittynyt. Täällä netissä vain tuntuu, että ne puhelee eniten keiden muksut ovat niin "kyvykkäitä", ei sitä tuuletella niin paljoa, että "kuinka myöhään meillä nämäkin taidot opittiin".

Mulla on siis 1v1kk lapsi. Tuntuu, että muilla jo tehdään sujuvasti nuppipalapelejä ja rakennellaam palikoilla. Liikkumismuotokin on jo juoksu. Puhutaan ties kuinka monta sanaa ja kenties jopa kaksisanaisia lauseita.

Meillä ymmärretään melko monta sanaa ja pari kehoitustakin ja muutaman sanankin osaa sanoa, mutta ei mitenkään hurjasti. Ei vielä kävele ilman tukea, konttaa pääasiassa. Palikoita lähinnä vain heittelee ja kopisuttaa yhteen. Rikkoo rakennelmat, jos pinoan tornin niistä palikoista. Nuppipalapeleistä irrottaa palat alustalta, mutta ei laita paloja takaisin paikalleen. Ei syö vielä itse lusikalla, vaan yrittää syödä aina käsin. Juo kyllä itse mukista. Kyllä mä silti uskon, etä ihan normaali lapsi on kyseessä vaikkei ole ikäisekseen motorisesti eikä edes verbaalisesti taidokkain. Kaikki kehittyy omaan tahtiin. Tärkeintä on, että kehitystä tapahtuu, eikä pysähdy tai taannu.

Vierailija
6/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kerjää kiitosta. Tietää varsin hyvin, että lapsi on normaali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
03.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap kerjää kiitosta. Tietää varsin hyvin, että lapsi on normaali.

Olen luottanut siihen, että lapsi on normaali. Neuvolassakaan eivät ole koskaan olleet huolissaan kehityksestä, mitä nyt vähän puheenkehityksestä keskusteltiin, kun 1,5-vuotiaana ei ollut vielä yhtään selvää sanaa käytössä. ... Nyt tais tulla vain hetkellinen itseluottamuksen puute ja kenties kerjäänkin vähän rohkaisua. En haluaisi verrata lastani muihin. Toki on olen aina tiedostanut, että on huippulahjakkuuksia, mutta olen pitänyt sitä harvinaisempana. Siis että ehkä 1/1000 kaksivuotiaasta osaa puhua täysin virheettömästi tai tehdä kymmenien palojen palapelejä. Nyt tuntuu, että "ihmelapsia" onkin paljon enemmän, mikä kyllä herättää pohtimaan mikä onkaan normaalia ja mikä ei. ap