Elämäsi kovin&katkerin pettymys? Miten pääsit yli?

Niitä on niin paljon että olen lähinnä kyyninen ja turta.

Että olen niin yksinäinen, aina ollut.

Hyvä kysymys!

Suurin pettymys on ollut se miten huonosti lapsuuden perheen idealismi ja kasvatus istuvat realimaailmaan. Ristiriita sen millainen luulin ja halusin elämän ja ihmisten olevan ja millainen se ja he oikeasti ovat on niin hirveän suuri. En usko, että siitä pettymyksestä päsen koskaan yli.

Rakastin miestäni ja luotin häneen kuin kallioon, sivusuhteen paljastuminen oli pettymys.

Keskenmeno. Niin hartaasti toivottu lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Rakastin miestäni ja luotin häneen kuin kallioon, sivusuhteen paljastuminen oli pettymys.

Sama!

Hmm. Varmaankin se että minulla on tauti joka 99% varmuudella evää minulta pääsyn haaveammattiini. Mutta.. Elämässä on muutakin ja voin kuitenkin tehdä työtä joka on vähän samanlaista kuin tuo mistä olen aina haaveillut. En ole katkera, elämä on.

Oon ollut naimisissa ja avoliitossa ja suhteissa, mutten ikinä löytänyt sitä oikeaa, tai ehes sellaista jonka kanssa olisi jotain kemiaa.

Onhan niitä ihania miehiä, mutta vaikka oon aina ollut hoikka ja nätti, niin en koskaan tarpeeksi tyrmäävä. Kai...

Kovin pettymys on se, kun tajusin etten usko koskaan löytäväni sellaista miestä josta ei paljastuisi jotakin ikävää tai joka ei pettäisi luottamustani... Lukuisten isojen pettymysten jälkeen olen päättänyt olla sitoutumatta keneenkään, koska vedän puoleeni vain salaa naimisissa olevia tai muuten ongelmaisia/epätasapainoisia miehiä.

En löytänyt sitä oikeaa, vääriä kyllä. Sen takia jäi lapsetkin tekemättä. En ole halunnut niitä yksin tehdä. Työ ei korvaa millään tavalla näitä elämän tärkeimpiä asioita. Olen ollut aina töissä mutta toiveammattia ei ole joten en siitä mitään kiksejä ole saanut. Muutama hyvä kaveri on.

Olin lapsesta asti visionääri. Parempi kuin muut. Luulin että edessäni olisi mielenkiintoinen ja menestyksekäs elämä. Ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kovin pettymys on se, kun tajusin etten usko koskaan löytäväni sellaista miestä josta ei paljastuisi jotakin ikävää tai joka ei pettäisi luottamustani... Lukuisten isojen pettymysten jälkeen olen päättänyt olla sitoutumatta keneenkään, koska vedän puoleeni vain salaa naimisissa olevia tai muuten ongelmaisia/epätasapainoisia miehiä.

Mäkin just tajusin, että mut on niin moni mies pettänyt elämäni aikana - jopa nykyisin aviomieheni. Toki olen itseki nuorena jättäny kundeja, mutta en sentäs pettäny sitä ennen.

Silloin kun mut on jätetty, taustalla on aina ollu pettäminen. En ole osannu hahmottaa tätä asiaa kuin vasta nyt ja sehän tässä vittumaista onki. En enää koskaan luota keneenkään.

Se havainto, ettei kehenkään voi luottaa täysin vaikka siltä tuntuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin pettymys on se, kun tajusin etten usko koskaan löytäväni sellaista miestä josta ei paljastuisi jotakin ikävää tai joka ei pettäisi luottamustani... Lukuisten isojen pettymysten jälkeen olen päättänyt olla sitoutumatta keneenkään, koska vedän puoleeni vain salaa naimisissa olevia tai muuten ongelmaisia/epätasapainoisia miehiä.

Mäkin just tajusin, että mut on niin moni mies pettänyt elämäni aikana - jopa nykyisin aviomieheni. Toki olen itseki nuorena jättäny kundeja, mutta en sentäs pettäny sitä ennen.

Silloin kun mut on jätetty, taustalla on aina ollu pettäminen. En ole osannu hahmottaa tätä asiaa kuin vasta nyt ja sehän tässä vittumaista onki. En enää koskaan luota keneenkään.

Aivan niin, varsinkn näiden netti/tinder tuttavuuksien jälkeen huomaan joka kerta että se tapahtuu taas.. Joskus mietin miten voi saman ihmisen kohdalle sattua näin paljon. Eikä kyse ole ollut mistään ns. jännämiehistä, muutenhan sen voisi jo ennalta aavistaa miten tulee käymään.

Asiat on hyväksyttävä sellaisina kuin ne on, tehtävä toki se minkä pystyy. Traumat on uskallettava käsitellä ja ne on liitettävä omaan henkilöhistoriaan. On uskallettava muuttaa asioita. Jokainen elämän tarjoama haaste on mahdollinen kasvunpaikka. Monille tekis hyvää myös laittaa ongelmansa oikeisiin mittasuhteisiin.

Suvun vanhin ei hyväksynyt avioitumisaikomustani.