Jos on rakastunut johki ja sen saa sit kaveri niin ..

En tiedä. Mut mustasukkaisuus voi olla tuskaa.

Täh?? Kirjoita suomea.

En ole rakastunut!

t: Johki

Kannattaa nuolla omia haavojaan ja ymmärtää että se oli onni että kaveri sai eukon nyt eikä myöhemmin.

Jos tyttö lämpeni kaveristasi niin anna tilanteen olla.

Missään tapauksessa kannatta ottaa jotain josta ei ole oikeasti kiinnostunut, miltä sinusta tuntuu jos joku tekisi sinulle noin? Jättää kun se parempi tulee kohdalle.

Ihmiset eivät ole pelinappuloita. Opettele tykkäämään itsestäsi ja kunnioita muita.

Sun pitää unohtaa se kaverisikin, muutat vaikka toiselle paikkakunnalle etkä pidä mitään yhteyttä. Tuut aina muistamaan ton ja olemaan katkera, vaikka olisitkin päässyt yli ihastuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos ottaa jonkun jota ei niin paljon rakasta?

Ei auta. Se joku ansaitsee myös kumppanin, joka rakastaa juuri häntä, eikä käytä häntä korvikkeena.

Vapaa tahto.

Jos kaksi ihmistä rakastuu, niin kyse ei ole siitä että joku olisi "saanut" toisen, vaan kaksi ihmistä löytää toisensa. Jos taas kyse ei ole rakkaudesta vaan jostain kaatokisasta, niin sitten asia voi olla toinen.

Mutta hei, kato, tuollaista tapahtuu. Se on elämää. Fiksu ihminen nuolee haavansa ja nousee tuosta. Mitään sen pahempaa ei ole sattunut kuin sydänsuru. Se osuu jokaisen kohdalle jossain vaiheessa.

Ihmiset ei ole esineitä jotka saadaan tai otetaan.

Ei ole mitenkään uusi viisaus, että yhdestä miehestä pääsee yli hankkiutumalla toisen alle.

Kokeiltu on, toimii jonkin aikaa. Ei pidemmän päälle

Vierailija kirjoitti:

Vapaa tahto.

Jos kaksi ihmistä rakastuu, niin kyse ei ole siitä että joku olisi "saanut" toisen, vaan kaksi ihmistä löytää toisensa. Jos taas kyse ei ole rakkaudesta vaan jostain kaatokisasta, niin sitten asia voi olla toinen.

Mutta hei, kato, tuollaista tapahtuu. Se on elämää. Fiksu ihminen nuolee haavansa ja nousee tuosta. Mitään sen pahempaa ei ole sattunut kuin sydänsuru. Se osuu jokaisen kohdalle jossain vaiheessa.

Mä olin ihastunut töissä naiseen. Ehkä kovin ihastumiseni koskaan. Tunnettiinkin hyvin, ei ollut kaukoihastus.

Eräänä päivänä hän veti minut syrjemmälle, ja tietenkin ajattelin että ehkä hänkin on katsellut mua. Mutta ei, tahtoi kysellä vain työkaveristani mihin oli ihastunut. Olin niin pettynyt että läksin töistä vielä saman päivän aikana. Siihen meni 9 vuoden ura.

Nyt 3 vuotta myöhemmin olen vasta alkanut pääsemään yli, vaikken ole nähny kumpaakaan tänä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa tahto.

Jos kaksi ihmistä rakastuu, niin kyse ei ole siitä että joku olisi "saanut" toisen, vaan kaksi ihmistä löytää toisensa. Jos taas kyse ei ole rakkaudesta vaan jostain kaatokisasta, niin sitten asia voi olla toinen.

Mutta hei, kato, tuollaista tapahtuu. Se on elämää. Fiksu ihminen nuolee haavansa ja nousee tuosta. Mitään sen pahempaa ei ole sattunut kuin sydänsuru. Se osuu jokaisen kohdalle jossain vaiheessa.

Mä olin ihastunut töissä naiseen. Ehkä kovin ihastumiseni koskaan. Tunnettiinkin hyvin, ei ollut kaukoihastus.

Eräänä päivänä hän veti minut syrjemmälle, ja tietenkin ajattelin että ehkä hänkin on katsellut mua. Mutta ei, tahtoi kysellä vain työkaveristani mihin oli ihastunut. Olin niin pettynyt että läksin töistä vielä saman päivän aikana. Siihen meni 9 vuoden ura.

Nyt 3 vuotta myöhemmin olen vasta alkanut pääsemään yli, vaikken ole nähny kumpaakaan tänä aikana.

Syvä sydänsuru... otan osaa.

Mutta ei tullut missään vaiheessa aiemmin a) tehdä ihastukselle jotain b) hankkia elämä, jonka ainoa kannatinpilari ei ole tämä epätoivoinen ihastuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa tahto.

Jos kaksi ihmistä rakastuu, niin kyse ei ole siitä että joku olisi "saanut" toisen, vaan kaksi ihmistä löytää toisensa. Jos taas kyse ei ole rakkaudesta vaan jostain kaatokisasta, niin sitten asia voi olla toinen.

Mutta hei, kato, tuollaista tapahtuu. Se on elämää. Fiksu ihminen nuolee haavansa ja nousee tuosta. Mitään sen pahempaa ei ole sattunut kuin sydänsuru. Se osuu jokaisen kohdalle jossain vaiheessa.

Mä olin ihastunut töissä naiseen. Ehkä kovin ihastumiseni koskaan. Tunnettiinkin hyvin, ei ollut kaukoihastus.

Eräänä päivänä hän veti minut syrjemmälle, ja tietenkin ajattelin että ehkä hänkin on katsellut mua. Mutta ei, tahtoi kysellä vain työkaveristani mihin oli ihastunut. Olin niin pettynyt että läksin töistä vielä saman päivän aikana. Siihen meni 9 vuoden ura.

Nyt 3 vuotta myöhemmin olen vasta alkanut pääsemään yli, vaikken ole nähny kumpaakaan tänä aikana.

Syvä sydänsuru... otan osaa.

Mutta ei tullut missään vaiheessa aiemmin a) tehdä ihastukselle jotain b) hankkia elämä, jonka ainoa kannatinpilari ei ole tämä epätoivoinen ihastuminen?

Olihan mulla elämä, 2 lastakin edellisestä suhteesta. Ihan hyvä työ ja harrastuksia. En vain uskaltanut tehdä mitään.. oikeastaan lasten takia. Nainen oli 7v nuorempi ja lapseton. Ei tätä ihastusta jatkunut kuin vähän yli vuoden.

Olisi kai pitänyt yrittää, mutta lopputulos olisi ollut sama.