Kertokaa suhteessa erillään asumisen hyviä puolia!

Kummallakin on omaa rauhaa ja tilaa. Ei tarvitse miettiä kulujen jakamista, mikä on hyvä varsinkin kun on erilaiset tulotasot. Ei tarvitse riidellä kotitöistä. Ei tarvitse katsella nurkissa toisen tavaroita. Ei tarvitse miettiä tavaroiden jakamista ja uuden kodin etsimistä, jos tulee ero.

Helppo pyörittää useampaa naista yhtäaikaa kun jakaa tapaamiset eri päiville ja viikoille.

Itselläni ainakin toimii hyvin.

Ykkönen listasi jo hyviä. Meillä on lisäksi intro-ekstrosuhde, jossa miehen koti on aina avoin vierailijoille ja itse taas en halua ikinä vieraita; erillään asuminen mahdollistaa sen, että molempien tarpeet tyydyttyvät. Toinen ihan ratkaiseva juttu meillä on se, ettei miehen asuinpaikkakunnalla edes olisi minulle töitä ja hän taas ei voisi muuttaa yritystoimintaansa Helsinkiin. Mutta ei varmaan muutenkaan muutettaisi yhteen, koska näin on elämä paljon helpompaa.

En keksi mitään hyvää tuollaisessa kevyt suhteessa.

Toisen voi dumpata tekstarilla.

Jollekin näyttää olevan kova paikka se, että kaikki eivät halua hänen tapaansa rynnätä saman katon alle. Olisi mielenkiintoista ymmärtää miksi.

Meillä ei kyllä onnistuisi dumppaaminen tekstarilla, esim. yhteisen pankkitilin lopettaminen jo vaatisi sinänsä kommunikaatiota. Tulevat matkat, yhdessä hankitut yhteiset tavarat, toisen luona olevat omat tavarat... Olisi paljon asioita, joista pitäisi sopia ja jotka pitäisi hoitaa. Ei se paljon avoeroa helpompaa olisi, ainoa eroavuus olisi se, ettei tarvitsisi katsella toisiaan siihen saakka, että toinen löytää uuden asunnon.

10 vuotta suhteessa, molemmilla valmiit kodit, emme aio muuttaa yhteen. Tarvitsemme molemmat omaa tilaa ja aikaa välillä. Olemme itsenäisiä ja elämä hallussa. Emme halua kumpikaan muuttaa omista kivoista kodeistamme toisen luo. Vietämme yhdessä aikaa vuorotellen kummankin luona tilanteen mukaan, tehdään ruokaa, nautitaan viikonlopuista, käydään ulkona ja konserteissa. Kesämökillä vietetään yhdessä pitempiä jaksoja, samoin matkoilla. Hyvin sujuu yhteiselo ja on sitten ihana välillä päästä omaan rauhaan. Uskon, että suhde pystyy näin tuoreena ja hyvänä, kun on kyse kahdesta voimakastahtoisesta, itsenäisestä aikuisesta. Lapset jo maailmalla molemmilla. Meille sopivin ratkaisu.

Ainoa hyvä syy, jos yhdessä viihtyy, on se, ettei lapsia tule hankittua. Se onkin sitten ainoa hyvä syy.

Ei tarvii jakaa jokaista pierua ja paskaa, intohimo säilyy kauemmin.

Noku en aina jaksa olla niin seurallinen, viihdyn välillä täysin yksin pieruverkkareissani... Olen nainen.

Mutta tärkeämpänä: en halua että tyttäreni joutuu uhrautumaan minun takiani, haluan että hänen elämänsä pysyy vakaana ja samana. Ja että hänellä on vapaus hyppelehtiä kotonaan vapaasti vaikka pelkkä pyyhe korvillaan (tyttö on 16).

Enkä tartte ketään rajoittamaan meidän tyttöjen elämää 24/7.

Erillään asuminen toimii meille hyvin.

Ei pääse kyllästymään.

Romantiikka säilyy tuoreena kauan. Suhde ei arkipäiväisty pitkiin aikoihin. Ei tarvitse kinastella raha-asioista eikä kotitöistä, tiskivuoroista, pyykeistä, siivouksesta... Lähes jokainen yö ja suurin osa vapaa-ajasta vietetään yhdessä jomman kumman kotona. Maaseutukoti ja kaupunkikoti. Pelkkiä hyviä puolia siis kahdesta asunnosta parisuhteessa.

Itseä ei uusperheen rakentaminen innosta, vaatisi liikaa kompromisseja. Molemmilla kaksi alaikäistä lasta. Kahdessa kodissa ainakin siihen saakka kun enää yksi kotona asuva lapsi. Ekan kirjoittajan hyvät syyt allekirjoitan myös.

Voin panna ketä haluan ns. näyttelypoikaystäväni tietämättä.