Miksi se lapsi täytyy tehdä tuntemattoman ihmisen kanssa?

Surullistahan se on. Monella naisella on niin kova tarve saada lapsia, että niitä ollaan valmiita tekemään melkein kenen kanssa vaan. Miehet taas usein ovat aikalailla naisten vietävissä. Mielestäni tuo on naisten itsekkyyttä ja eron tullen sitä sitten yritetään kaikin tavoin perustella itselle ja muille, että miksi ero on välttämätön, vaikka mitään kunnon syytä ei olekaan. Myllerryksen jälkeen jätetään jälkeen rikkinäiset lapset ja mies, mutta eihän sillä ole merkitystä, kun saa oman vapauden takaisin. Olen itse myös äiti ja nähnyt tällaista toimintaa tuttavapiirissä paljon. Lähinnä hävettää näiden naisten ja "äitien" puolesta.

Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Surullistahan se on. Monella naisella on niin kova tarve saada lapsia, että niitä ollaan valmiita tekemään melkein kenen kanssa vaan. Miehet taas usein ovat aikalailla naisten vietävissä. Mielestäni tuo on naisten itsekkyyttä ja eron tullen sitä sitten yritetään kaikin tavoin perustella itselle ja muille, että miksi ero on välttämätön, vaikka mitään kunnon syytä ei olekaan. Myllerryksen jälkeen jätetään jälkeen rikkinäiset lapset ja mies, mutta eihän sillä ole merkitystä, kun saa oman vapauden takaisin. Olen itse myös äiti ja nähnyt tällaista toimintaa tuttavapiirissä paljon. Lähinnä hävettää näiden naisten ja "äitien" puolesta.

Juuri näin. "on minullakin oikeus onneen! Ja se on lasten etu että äiti on onnellinen." nämä on näitä......

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.

Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.

Helppohan se taas on vieraiden määrätä miten tuntemattomien tulisi elämänsä elää.

Minun mielestäni tietty määrä yhdessä vietettyä aikaa ei kerro siitä, onko pari valmis vaikkapa muuttamaan yhteen tai lisääntymään.

Työkaverini sai aikoinaan pelkkää kritiikkiä koko tuttavapiiriltä, kun avioitui rakastamansa naisen kanssa vuoden päästä seurustelun aloittamisesta ja vaimonsa raskautuikin nopeasti häiden jälkeen. Nyt ovat viisihenkinen perhe ja minusta vaikuttavat todella onnellisilta.

Isäni taas avioitui 15 vuoden avoliiton jälkeen naisen kanssa, jota on selän takana pettänyt ja pettää edelleen ja vaimonsa tehnyt isäni lapselle asioita, joista olisi joutunut vankilaan. Muutamat tuttavat silti ihailevat kuinka hieno ja vakaa liitto heillä onkaan, kun se on kestänyt niin kauan...

Ei sitä tietenkään kannata täysin tuntemattoman kanssa lisääntyä, mutta jos ihmiset ovat kunnollisia, suhde on kunnollinen ja yhdessä vietetty aika on käytetty hyvin (eikä esim. yhdessä "bilettäen"), voi mielestäni kaikenlaiset aikarajat heittää roskiin. 

Minä taas en ymmärrä, mitä ihmeen herkkiksiä pumpulimuksuja lapset oikein ovat, jos elämä menee rikki siksi, että vanhemmat eroavat? Itse olin 2.luokalla kun vanhempani erosivat, ja ei ole kellään meistä sisaruksista traumoja tuosta tullut. Mikään ei ollut eron takia kurjaa, kaikkea oli vain kaksinverroin! Kaksi kotia, kahdet joululahjat, kahdet synttärit, kahdet rippijuhlat jne jne! Molempien vanhempien kanssa hyvät välit ja aina saatiin itse kulkea kumman luona haluttiin (isä muutti sen verran lähelle, että koulu oli yhtä lähellä molempia koteja).

Mutta ei sillä, että lapsia pitäisi tehdä lyhyen seurustelun jälkeen. Omat vanhempani olivat yhdessä lähes 10v ennenkuin lapsia tekivät, että ei sekään tietty mitään "yhdessä lopun ikäämme" takaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, mitä ihmeen herkkiksiä pumpulimuksuja lapset oikein ovat, jos elämä menee rikki siksi, että vanhemmat eroavat? Itse olin 2.luokalla kun vanhempani erosivat, ja ei ole kellään meistä sisaruksista traumoja tuosta tullut. Mikään ei ollut eron takia kurjaa, kaikkea oli vain kaksinverroin! Kaksi kotia, kahdet joululahjat, kahdet synttärit, kahdet rippijuhlat jne jne! Molempien vanhempien kanssa hyvät välit ja aina saatiin itse kulkea kumman luona haluttiin (isä muutti sen verran lähelle, että koulu oli yhtä lähellä molempia koteja).

Mutta ei sillä, että lapsia pitäisi tehdä lyhyen seurustelun jälkeen. Omat vanhempani olivat yhdessä lähes 10v ennenkuin lapsia tekivät, että ei sekään tietty mitään "yhdessä lopun ikäämme" takaa.

Eli sinusta se on oikeastaan lapsen etu että vanhemmat eroavat..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin erossa kuin riitelevässä perheessä. Tätäkin näkee, että ei uskalleta erota ja kuitenkin riidellään lapsen silmien edessä pienistäkin asioista, se on mielestäni paljon vahingollisempaa kuin etävanhemmuus.

Kysymys kuuluikin, että miksi tehdä lapset tuntemattoman/epäsopivan ihmisen kanssa? Toki elämässä voi tulla odottamattomia tilanteita vastaan, mutta kunnon tutustumisella ja sitoutumisella ongelmia voisi tulla vähemmän.

Jos ei saa lapsia edes hoidoilla aviokumppaninsa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, mitä ihmeen herkkiksiä pumpulimuksuja lapset oikein ovat, jos elämä menee rikki siksi, että vanhemmat eroavat? Itse olin 2.luokalla kun vanhempani erosivat, ja ei ole kellään meistä sisaruksista traumoja tuosta tullut. Mikään ei ollut eron takia kurjaa, kaikkea oli vain kaksinverroin! Kaksi kotia, kahdet joululahjat, kahdet synttärit, kahdet rippijuhlat jne jne! Molempien vanhempien kanssa hyvät välit ja aina saatiin itse kulkea kumman luona haluttiin (isä muutti sen verran lähelle, että koulu oli yhtä lähellä molempia koteja).

Mutta ei sillä, että lapsia pitäisi tehdä lyhyen seurustelun jälkeen. Omat vanhempani olivat yhdessä lähes 10v ennenkuin lapsia tekivät, että ei sekään tietty mitään "yhdessä lopun ikäämme" takaa.

Eli sinusta se on oikeastaan lapsen etu että vanhemmat eroavat..?

Tottakai kaksi hyvinvoivaa kotia on lapsen etu sen sijaan että asuisi yhdessä riitaisassa kodissa. Mieti nyt itsekin. Et voi tuntemattomien elämään sekaantua päättämään millaisia ratkaisuja heidän pitäisi elämässään tehdä. ohis

Parempi olla erossa kun se että riidellään .

Mä häippäsin saman tien suhteesta, jossa mies ehdotti ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen, että tehdään lapsi nyt heti. Tosissaan ehdotteli, sen varmistin ennen poistumista.

Facebookissa Naistenhuone nimisessä ryhmässä on monesti ollut ketjuja, joissa kysellään koska on plussattu seurustelun aloittamisesta. Aika monesti on silmään pistänyt "1kk kerettiin seurustella ja tämä oli ihan suunniteltu juttu"-tyyppisiä viestejä. Pari kertaa olen nähnyt puhuttavan vain viikoista. Lisäksi on näitä 1kk plussa, perään häät ja on eletty onnellisena jopa 20 vuotta! :) Mutta 50% avioliitoista päättyy eroon, joten näitä tuskin ihan liiaksi on. 

Vaikka kuukauden seurustelun jälkeen rakastin miestäni, niin en silti olisi suunnitellusti lasta alkanut hankkimaan. Mitä vain voi paljastua ihmisestä vielä, mutta tällä perusteella voisi lykätä vaikka mitä koko elinajan :D 

Olen nyt itse seurustellut kohta puoli vuotta ja tuntenut mieheni vuoden verran, jos vahinko kävisi niin kyllä pitäisimme lapsen. Mutta suunnitellusti saisi vielä odottaa 3-4 vuotta. Molemmilla opiskelut vielä vähemmän ja enemmän kesken + itse aion nyt keväällä valmistumisen jälkeen hakea maisteriohjelmaan. Minusta tämä on itselleni ja meille sopiva järjestely, kunhan ennen kolmekymppisiä tapahtuu etenemistä :')

N22

Ei se ihan noin yksinkertaista ole.

Kaverini sai esikoisensa 17-vuotiaana, lapsen isän oli tuntenut noin puoli vuotta ennen raskautta. Ovat edelleen yhdessä, 20 vuotta myöhemmin.

Ja tällä hetkellä tapahtuu lähipiirissä: pariskunta eronnut juuri n. 15 vuoden yhdessäolon jälkeen. Pienet lapset. Juuri mitään puhevälejä ei ole, kaikki synttärit ym. vietetään erikseen.

Ja vähän aiemmin: pariskunta sai kauan toivotun esikoisensa yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meni tuskin kuukauttakaan lapsen syntymästä, kun mies teki "minkkiset".

Ainakaan omassa lähipiirissäni suhteen kesto ennen lapsen tuloa ei ole ollut oleellista. Myöskään se, onko lapsi tekemällä tehty vai ns. vahinko ei ole välttämättä oleellista. Moni vahinko on iloinen yllätys, moni toivottu lapsi elää perhehelvetissä.

Vierailija kirjoitti:

Surullistahan se on. Monella naisella on niin kova tarve saada lapsia, että niitä ollaan valmiita tekemään melkein kenen kanssa vaan. Miehet taas usein ovat aikalailla naisten vietävissä. Mielestäni tuo on naisten itsekkyyttä ja eron tullen sitä sitten yritetään kaikin tavoin perustella itselle ja muille, että miksi ero on välttämätön, vaikka mitään kunnon syytä ei olekaan. Myllerryksen jälkeen jätetään jälkeen rikkinäiset lapset ja mies, mutta eihän sillä ole merkitystä, kun saa oman vapauden takaisin. Olen itse myös äiti ja nähnyt tällaista toimintaa tuttavapiirissä paljon. Lähinnä hävettää näiden naisten ja "äitien" puolesta.

Tämä oli ilmeisesti naisen mielipide? Se on saanut paljon yläpeukkuja. Onko kukaan sitä mieltä että miehet eivät itse asiassa ole vietävissä olevia idiootteja tai jos ovat, sitä voisi hävetä? On toki turvallisinta ottaa maailman kaikki vastuu naisten hartioille, tietääpähän missä se on.

Siitäkin tuntuu olevan yksimielisyys että tämä nolo lisääntymisen tarve on lähinnä naisten itsekkyyden ilmaus. Olisi paljon armeliaampaa olla synnyttämättä lisää lapsia tähän mätään maailmaan jossa äideilläkin on mahdollisuus tehdä valintoja elämänsä suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Surullistahan se on. Monella naisella on niin kova tarve saada lapsia, että niitä ollaan valmiita tekemään melkein kenen kanssa vaan. Miehet taas usein ovat aikalailla naisten vietävissä. Mielestäni tuo on naisten itsekkyyttä ja eron tullen sitä sitten yritetään kaikin tavoin perustella itselle ja muille, että miksi ero on välttämätön, vaikka mitään kunnon syytä ei olekaan. Myllerryksen jälkeen jätetään jälkeen rikkinäiset lapset ja mies, mutta eihän sillä ole merkitystä, kun saa oman vapauden takaisin. Olen itse myös äiti ja nähnyt tällaista toimintaa tuttavapiirissä paljon. Lähinnä hävettää näiden naisten ja "äitien" puolesta.

Olen samaa mieltä. En ole äiti, mutta olen tuollaisen naisen lapsi. Äiti jätti isäni minun ollessani vielä vaipoissa, "koska perhe-elämä kyllästyttää" ja koska nyt on vaan "niin boheemi".  Kehtasi vielä perustella eropäätöstään minun kustannuksellani, olisin kuulemma lapsena ollut vielä onnettomampi, koska äiti olisi ollut onnettomampi. Äitihän siis juhli ja sekoili ja minä katselin ja kuuntelin sitä vierestä. 

Kuulun näihin "plussasin 5 kuukautta tapaamisen jälkeen ja ihan suunniteltu lapsi". Vuosia takana nyt 23 ja lapsia on useampikin ja niin on suhde syventynyt vuosien varrella.

Sen vain tiesi kumpikin, että tässä se nyt on ja tämän kanssa haluamme perheen ja heti alusta asti elää perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, mitä ihmeen herkkiksiä pumpulimuksuja lapset oikein ovat, jos elämä menee rikki siksi, että vanhemmat eroavat? Itse olin 2.luokalla kun vanhempani erosivat, ja ei ole kellään meistä sisaruksista traumoja tuosta tullut. Mikään ei ollut eron takia kurjaa, kaikkea oli vain kaksinverroin! Kaksi kotia, kahdet joululahjat, kahdet synttärit, kahdet rippijuhlat jne jne! Molempien vanhempien kanssa hyvät välit ja aina saatiin itse kulkea kumman luona haluttiin (isä muutti sen verran lähelle, että koulu oli yhtä lähellä molempia koteja).

Mutta ei sillä, että lapsia pitäisi tehdä lyhyen seurustelun jälkeen. Omat vanhempani olivat yhdessä lähes 10v ennenkuin lapsia tekivät, että ei sekään tietty mitään "yhdessä lopun ikäämme" takaa.

Eli sinusta se on oikeastaan lapsen etu että vanhemmat eroavat..?

Maailmassa on kaksi väriä: musta ja valkoinen. Älkää yrittäkö maalailla mitään muuta. Kieltäydyn ymmärtämästä ja vääristelen ja trollaan sinut kuoliaaksi jos yrität väittää muuta.

No minä olen vastikään liittynyt tähän joukkoon jota ap kritisoi. Myönnettäköön, että ap on mielestäni täysin oikeassa.

Yritin omasta mielestäni hoitaa asian keskustelemalla, mutta sain käteeni vain "ota tai jätä" -tarjouksen ja aikarajan.

Joka toinen aviopari eroaa, se on nykypäivää. Missä vaiheessa se ero sitten kaikkein vähiten satuttaa lasta? Siinä vaiheessa kun lapsi on taapero ikäinen vai siinä vaiheessa, kun lapsi on 10-vuotias? Harvempi aviopari joka tapauksessa on yhdessä läpi elämän.