Muita jotka inhoaa olla yleisötapahtumissa?

Joo. Ahdistaa tungos, äänet, hajut, ihmisten väistely yms. Tulee tosi väsynyt ja "yli-virittynyt" olo. Johtunee introvertista luonteestani. Ehkä sinullakaan ei ole traumaa, olet vain luonteeltasi sellainen että väsyt ihmisjoukoista?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ahdistaa tungos, äänet, hajut, ihmisten väistely yms. Tulee tosi väsynyt ja "yli-virittynyt" olo. Johtunee introvertista luonteestani. Ehkä sinullakaan ei ole traumaa, olet vain luonteeltasi sellainen että väsyt ihmisjoukoista?

Joo tiedän olevani melko introvertti mutta olen yllättynyt kun tämä vain pahenee iän myötä:/ tuntuu etten siedä yhtään ihmisjoukkoja. -Ap

Juu en pysty käymään esim. festareilla kun ei hermot kestä sitä jonottamista mikä väenjoukkoihin liittyy.

Vessat, anniskelu jne.

Oletko varma että lapsi viihtyy tapahtumissa? Ajattele, jos kidutat itseäsi turhaan, ja oikeasti lapsikaan ei viihdy vaan ahdistuu?

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että lapsi viihtyy tapahtumissa? Ajattele, jos kidutat itseäsi turhaan, ja oikeasti lapsikaan ei viihdy vaan ahdistuu?

Kyllä se viihtyy, suorastaan hinkuu joka paikkaan. Ei ujostele mitään. -Ap

Pienemmät yleisötapahtumat esim.kesällä ovat välillä piristäviä. Yleisesti ottaen kyllä inhoan olla ainakin pidempiä aikoja väkijoukossa. En kestä sitä melua, edestakas suhaavia ihmisiä, hidasta etenemistä, jonkun huohotusta niskassa jne.

Täällä yksi! Yleisötapahtumien lisäksi välttelen myös kaikenlaisia sosiaalisia tapahtumia. Ne tuntuvat imevän minusta kaiken energian, ja parhaiten viihdynkin, kun saan olla täysin yksin ilman perheenjäsentenikään seuraa. Huvittavinta tässä on se, että minua pidetään erittäin sosiaalisena yksilönä... Olen kyllä ihan avoimesti kertonut, että viihdyn parhaiten ihan vain omassa seurassani ja kaikki muu vaatii minulta ylimääräistä panostusta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi! Yleisötapahtumien lisäksi välttelen myös kaikenlaisia sosiaalisia tapahtumia. Ne tuntuvat imevän minusta kaiken energian, ja parhaiten viihdynkin, kun saan olla täysin yksin ilman perheenjäsentenikään seuraa. Huvittavinta tässä on se, että minua pidetään erittäin sosiaalisena yksilönä... Olen kyllä ihan avoimesti kertonut, että viihdyn parhaiten ihan vain omassa seurassani ja kaikki muu vaatii minulta ylimääräistä panostusta.

Kuulosta tutulta:). Itse kanssa tarvin yksin oloa hiljaisuudessa, sekoaisin varmaan nopeasti jos se ei olisi koskaan mahdollista. Mulla on kai paljon ajatuksia päässä että ne tavallaan vie energiaa muulta tekemiseltä. En tiedä, en edes kaipaa ihmeellistä tekemistä, mun sisäinen maailma on kiinnostavampi:D -Ap

Kaksikymppisenä jaksoin vielä, nyt yli kolmekymppisenä minua ei pahemmin enää saa tilaisuuksiin joissa paljon ihmisiä, hälinää, meteliä. Saan siitä päänsäryn ja jonkin asteista ahdistusta.

Miksi edes hankit perheen jos vihaat ihmisiä?

Olen tismalleen samanlainen! Ahdistun lähes kaikissa yleisötapahtumissa ja ahdistaa että jotkut vanhemmat haluaa ihan muuten vain järkätä koululle erilaisia tempauksia ja tapahtumia. Viihdyn parhaiten kotona ja inhoan kaikkia massatapahtumia. En voisi ikinä mennä mihinkään Elämä lapselle -konserttiin, liian ahdistavaa. Muutoin olen kyllä ihan normaali, työssäkäyvä ihminen. Introvertti olen ollut aina.

Minä taas kestän isoja yleisötapahtumia, joissa ei ole suurtakaan pelkoa, että törmää tuttuihin tai puolituttuihin. Sen sijaan jotkut sukujuhlat tai muut vähän yleisötapahtumia pienemmät tilaisuudet ovat painajaisia. Ennen sain kyllä paniikkikohtauksia yleisötapahtumissakin, mutta nykyään osaan ottaa ne rennosti ja esim. festareilla vain keskittyä musiikkiin.