Lue keskustelun säännöt.
Voiko onnistua suhde mieheen, joka on stressaantuneena mallia "it's my way or the highway"?
28.09.2017 |
Eli ei-stressaantuneena on ihan normaalin joustava ihminen, monessa asiassa jopa joustavampi kuin kukaan koskaan ennen tapaamani, mutta vähänkin stressiä niin kaikki pitää mennä juuri hänen pään mukaan, tai seuraa riita. Jos pyytää, että voisitko tulla puoliväliin vastaan asiassa, niin kuulemma ei voi tulla. Eli joko hänen pään mukaan, tai ei ollenkaan tai että häipyy tai että tekee sitten yksin jne jne. Voiko tämä suhde onnistua?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Eli mistä asioita noin konkreettisesti on kyseessä?
Aika arkisia asioita: mihin kellonaikaan lähdetään kauppaan, kumpi tekee ruokaa, kumpi siivoaa, mennäänkö johonkin kyläpaikkaan vai ei, lähdetäänkö johonkin reissuun vai ei, ostetaanko joku uusi huonekalu, vietetäänkö lauantai kotona maaten vai ulkoillen jne. AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus: ei voi onnistua. Hankkikoon mies koiran eikä vaimon.
No voi kai jos se kääntää tuon menestykseksi yrittäjänä/tutkijana/johtajana. KYSE EI OLE SIITÄ KUKA MUN ANTAA TEHDÄ SEN, VAAN SIITÄ KUKA MUA ESTÄÄ!
No jos loputtomasti venyttää kumilenkkiä, niin kyllä se jossain vaiheessa napsahtaa katki. Entäs jos keskittyisit näkemään ongelmat jo ennen katkeamispistettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolle. Eli yhtenä hetkenä kaikki käy ja toisena hetkenä käy vain my way or highway. Eli oikeuttaa oman itsekkyytensä niinä päivinä, kun on stressaantunut? Hänhän voi myös huijata olevansa stressaantunut, jotta saa tehdä just mitä haluaa ottamatta sua huomioon, koska stressi.
Ihmettelen siis sitä, että miten hän voi ei-stressaantuneena olla harvinaisen joustava, ja tulee kaikessa puolitiehen vastaan pyytämättäkin tai jopa usein antaa minun päättää. Mutta jos hänellä on stressiä, niin hän muuttuu täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
. KYSE EI OLE SIITÄ KUKA MUN ANTAA TEHDÄ SEN, VAAN SIITÄ KUKA MUA ESTÄÄ!
Eikö kyse ole samasta asiasta?
kuka antaa mun tehdä sen (kuka antaa mennä kauppaan), no ihan kuka vain antaa mennä kauppaan.
kuka mua estää (kuka estää menemästä kauppaan) no ei kukaan.
Lopputulos sama.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolle. Eli yhtenä hetkenä kaikki käy ja toisena hetkenä käy vain my way or highway. Eli oikeuttaa oman itsekkyytensä niinä päivinä, kun on stressaantunut? Hänhän voi myös huijata olevansa stressaantunut, jotta saa tehdä just mitä haluaa ottamatta sua huomioon, koska stressi.
Muuttuu itsekkääksi niinä päivinä kun on stressaantunut. Silloin häntä ei kiinnosta mikään muu kuin se mitä hän itse haluaa. Ei hän huijaa sentään onneksi sitä stressiä, vaan kyllä se on ihan oikea stressi ja melkein kuka vain stressaantuisi niistä asioista jotka häntä stressaa. Mutta hän on siis ihana ihminen ei-stressaantuneena, ja kamala stressaantuneena. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen siis sitä, että miten hän voi ei-stressaantuneena olla harvinaisen joustava, ja tulee kaikessa puolitiehen vastaan pyytämättäkin tai jopa usein antaa minun päättää. Mutta jos hänellä on stressiä, niin hän muuttuu täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Ap.
No avaas vähän mistä asioista on viime aikoina ollu stressiä? Ja konkreettisesti mitä hän silloin halusi päättää arkiasioista?
Kuulostaa vähän liian vaikealta persoonalta. Isompia ongelmia lienee luvassa tulevaisuudessa. Jo se on iso hälytysmerkki, että olet alkanut analysoida ja 'ymmärtää' hänen käytöstään hänen mielialojaan tunnustelemalla. Googlaa vaikka munankuorilla kävely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolle. Eli yhtenä hetkenä kaikki käy ja toisena hetkenä käy vain my way or highway. Eli oikeuttaa oman itsekkyytensä niinä päivinä, kun on stressaantunut? Hänhän voi myös huijata olevansa stressaantunut, jotta saa tehdä just mitä haluaa ottamatta sua huomioon, koska stressi.
Muuttuu itsekkääksi niinä päivinä kun on stressaantunut. Silloin häntä ei kiinnosta mikään muu kuin se mitä hän itse haluaa. Ei hän huijaa sentään onneksi sitä stressiä, vaan kyllä se on ihan oikea stressi ja melkein kuka vain stressaantuisi niistä asioista jotka häntä stressaa. Mutta hän on siis ihana ihminen ei-stressaantuneena, ja kamala stressaantuneena. Ap.
Eli itsekäs perusluonne, mutta poikkeuksellisesti oikein hyvinä hetkinä jaksaa esittää mukavaa. Tuollaisen ihmisen kanssa vain ajanmittaan niitä hyviä hetkiä tuppaa olemaan aina vain vähemmän ja vähemmän, kun sitoutumisen aste lisääntyy ja hän kokee sinun olevan nalkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen siis sitä, että miten hän voi ei-stressaantuneena olla harvinaisen joustava, ja tulee kaikessa puolitiehen vastaan pyytämättäkin tai jopa usein antaa minun päättää. Mutta jos hänellä on stressiä, niin hän muuttuu täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Ap.
No avaas vähän mistä asioista on viime aikoina ollu stressiä? Ja konkreettisesti mitä hän silloin halusi päättää arkiasioista?
Kaksi viikon sisään ollutta stressin aihetta: Auto hajosi viikonloppuna ja siihen pitää tehdä aika iso remontti, mutta siihen ei olisi rahaa, koska miehellä on pitkään ollut rahahuolia ja rahat todella tiukassa, lisäksi ei pääse töihin kunnolla nyt kun auto on rikki vaan joutuu menemään hankalan ja pitkän matkan julkisilla, mutta eniten stressiä siis tuosta että ei ole rahaa korjata sitä autoa. Toinen aihe tämän viikon alussa oli se, että pomo muutti työaikoja aika kohtuuttomiksi arjen kannalta ilmoitusluontoisena asiana, ja mies muutenkin inhoaa liian yksitoikkoista työtään, jonka ainoa hyvä puoli on kuulemma ollut hyvät työajat, ja nyt nekin vietiin.
Mitä halusi silloin päättää arkiasioista: Että hän ei käy ollenkaan kaupassa koska stressaa niin paljon, ollaan mieluummin syömättä ruokaa jos minä en käy kaupassa. Oltiin sovittu aiemmin, että mennään maanantai-iltana kylään ystäväpariskunnalle, ilmoitti ma ip että se ei käy, hän ei lähde, piste. Pyysin, että hän laittaa tiskinsä suoraan koneeseen, ilmoitti että se ei käy koska häntä ei kiinnosta tiskit, ja jos pyydän uudelleen niin hän häipyy kotoa koko illaksi koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolle. Eli yhtenä hetkenä kaikki käy ja toisena hetkenä käy vain my way or highway. Eli oikeuttaa oman itsekkyytensä niinä päivinä, kun on stressaantunut? Hänhän voi myös huijata olevansa stressaantunut, jotta saa tehdä just mitä haluaa ottamatta sua huomioon, koska stressi.
Muuttuu itsekkääksi niinä päivinä kun on stressaantunut. Silloin häntä ei kiinnosta mikään muu kuin se mitä hän itse haluaa. Ei hän huijaa sentään onneksi sitä stressiä, vaan kyllä se on ihan oikea stressi ja melkein kuka vain stressaantuisi niistä asioista jotka häntä stressaa. Mutta hän on siis ihana ihminen ei-stressaantuneena, ja kamala stressaantuneena. Ap.
No eihän stressi voi olla jatkuva tila, siinä menee nuppi sekaisin. Oletettavasti siis kuitenkin ohimenevä tilanne? Voitko auttaa miestä purkamaan ja hallitsemaan sitä stressiä?
Vähän vaikea neuvoa kun ei tiedä mistä puhutaan, mikä aiheuttaa stressiä, onko väliaikainen tilanne vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän liian vaikealta persoonalta. Isompia ongelmia lienee luvassa tulevaisuudessa. Jo se on iso hälytysmerkki, että olet alkanut analysoida ja 'ymmärtää' hänen käytöstään hänen mielialojaan tunnustelemalla. Googlaa vaikka munankuorilla kävely.
Tiedän. Olen siitä itsekin huolissani. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen siis sitä, että miten hän voi ei-stressaantuneena olla harvinaisen joustava, ja tulee kaikessa puolitiehen vastaan pyytämättäkin tai jopa usein antaa minun päättää. Mutta jos hänellä on stressiä, niin hän muuttuu täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Ap.
No avaas vähän mistä asioista on viime aikoina ollu stressiä? Ja konkreettisesti mitä hän silloin halusi päättää arkiasioista?
Kaksi viikon sisään ollutta stressin aihetta: Auto hajosi viikonloppuna ja siihen pitää tehdä aika iso remontti, mutta siihen ei olisi rahaa, koska miehellä on pitkään ollut rahahuolia ja rahat todella tiukassa, lisäksi ei pääse töihin kunnolla nyt kun auto on rikki vaan joutuu menemään hankalan ja pitkän matkan julkisilla, mutta eniten stressiä siis tuosta että ei ole rahaa korjata sitä autoa. Toinen aihe tämän viikon alussa oli se, että pomo muutti työaikoja aika kohtuuttomiksi arjen kannalta ilmoitusluontoisena asiana, ja mies muutenkin inhoaa liian yksitoikkoista työtään, jonka ainoa hyvä puoli on kuulemma ollut hyvät työajat, ja nyt nekin vietiin.
Mitä halusi silloin päättää arkiasioista: Että hän ei käy ollenkaan kaupassa koska stressaa niin paljon, ollaan mieluummin syömättä ruokaa jos minä en käy kaupassa. Oltiin sovittu aiemmin, että mennään maanantai-iltana kylään ystäväpariskunnalle, ilmoitti ma ip että se ei käy, hän ei lähde, piste. Pyysin, että hän laittaa tiskinsä suoraan koneeseen, ilmoitti että se ei käy koska häntä ei kiinnosta tiskit, ja jos pyydän uudelleen niin hän häipyy kotoa koko illaksi koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Ap.
Kuvaat tässä henkistä hyväksikäyttöä, eli mies käyttää sinua omien mielialojensa säätelyyn kuin esinettä johonkin tehtävään. Ei ole tervettä ulkoistaa vastuuta omista tunteista ja käytöksestä toisen ihmisen harteille. Se asetelma on perusta henkiselle ja miksei fyysiselle ja seksuasliaellekin väkivallalle. Hän ei siis kunnioita sinua erillisenä persoonana vaan ikäänkuin itsensä jatkeena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolle. Eli yhtenä hetkenä kaikki käy ja toisena hetkenä käy vain my way or highway. Eli oikeuttaa oman itsekkyytensä niinä päivinä, kun on stressaantunut? Hänhän voi myös huijata olevansa stressaantunut, jotta saa tehdä just mitä haluaa ottamatta sua huomioon, koska stressi.
Muuttuu itsekkääksi niinä päivinä kun on stressaantunut. Silloin häntä ei kiinnosta mikään muu kuin se mitä hän itse haluaa. Ei hän huijaa sentään onneksi sitä stressiä, vaan kyllä se on ihan oikea stressi ja melkein kuka vain stressaantuisi niistä asioista jotka häntä stressaa. Mutta hän on siis ihana ihminen ei-stressaantuneena, ja kamala stressaantuneena. Ap.
Kannattaa ymmärtää ainakin se, että ne hetket jolloin mies kokee olevansa stressaantunut, voivat joskus sattua (elämän)tilanteisiin joissa aikuisen ihmisen on vaan pystyttävä laittamaan omat hetkelliset halunsa välillä syrjään (ja ns. normaalit ihmiset siihen pystyvätkin). Mitä sitten jos tämä mies ei pysty? Esim. lasten syntymät ja odotusajat ovat monelle miehelle hyvin stressaavia; oletko valmis siihen, että hetkellä jolloin sinä olet kaikkein heikoimmillasi tai tarvitset miehesi tukea enemmän kuin koskaan, ukko heittäytyy vain itseään ajattelevaksi kusipääksi? "Joo sulla nyt vähän supistelee ja esikoinen on kuumeessa mutta kato kun mä haluan mennä baariin". ?
Itse olen naimisissa tällaisen ihmisen kanssa (paljastui klassisesti vasta raskausaikana) ja en suosittele kokeilemaan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen siis sitä, että miten hän voi ei-stressaantuneena olla harvinaisen joustava, ja tulee kaikessa puolitiehen vastaan pyytämättäkin tai jopa usein antaa minun päättää. Mutta jos hänellä on stressiä, niin hän muuttuu täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Ap.
No avaas vähän mistä asioista on viime aikoina ollu stressiä? Ja konkreettisesti mitä hän silloin halusi päättää arkiasioista?
Kaksi viikon sisään ollutta stressin aihetta: Auto hajosi viikonloppuna ja siihen pitää tehdä aika iso remontti, mutta siihen ei olisi rahaa, koska miehellä on pitkään ollut rahahuolia ja rahat todella tiukassa, lisäksi ei pääse töihin kunnolla nyt kun auto on rikki vaan joutuu menemään hankalan ja pitkän matkan julkisilla, mutta eniten stressiä siis tuosta että ei ole rahaa korjata sitä autoa. Toinen aihe tämän viikon alussa oli se, että pomo muutti työaikoja aika kohtuuttomiksi arjen kannalta ilmoitusluontoisena asiana, ja mies muutenkin inhoaa liian yksitoikkoista työtään, jonka ainoa hyvä puoli on kuulemma ollut hyvät työajat, ja nyt nekin vietiin.
Mitä halusi silloin päättää arkiasioista: Että hän ei käy ollenkaan kaupassa koska stressaa niin paljon, ollaan mieluummin syömättä ruokaa jos minä en käy kaupassa. Oltiin sovittu aiemmin, että mennään maanantai-iltana kylään ystäväpariskunnalle, ilmoitti ma ip että se ei käy, hän ei lähde, piste. Pyysin, että hän laittaa tiskinsä suoraan koneeseen, ilmoitti että se ei käy koska häntä ei kiinnosta tiskit, ja jos pyydän uudelleen niin hän häipyy kotoa koko illaksi koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Ap.
Kuvaat tässä henkistä hyväksikäyttöä, eli mies käyttää sinua omien mielialojensa säätelyyn kuin esinettä johonkin tehtävään. Ei ole tervettä ulkoistaa vastuuta omista tunteista ja käytöksestä toisen ihmisen harteille. Se asetelma on perusta henkiselle ja miksei fyysiselle ja seksuasliaellekin väkivallalle. Hän ei siis kunnioita sinua erillisenä persoonana vaan ikäänkuin itsensä jatkeena.
Mitä voin tehdä asialle muuttaakseni tuon? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen siis sitä, että miten hän voi ei-stressaantuneena olla harvinaisen joustava, ja tulee kaikessa puolitiehen vastaan pyytämättäkin tai jopa usein antaa minun päättää. Mutta jos hänellä on stressiä, niin hän muuttuu täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Ap.
No avaas vähän mistä asioista on viime aikoina ollu stressiä? Ja konkreettisesti mitä hän silloin halusi päättää arkiasioista?
Kaksi viikon sisään ollutta stressin aihetta: Auto hajosi viikonloppuna ja siihen pitää tehdä aika iso remontti, mutta siihen ei olisi rahaa, koska miehellä on pitkään ollut rahahuolia ja rahat todella tiukassa, lisäksi ei pääse töihin kunnolla nyt kun auto on rikki vaan joutuu menemään hankalan ja pitkän matkan julkisilla, mutta eniten stressiä siis tuosta että ei ole rahaa korjata sitä autoa. Toinen aihe tämän viikon alussa oli se, että pomo muutti työaikoja aika kohtuuttomiksi arjen kannalta ilmoitusluontoisena asiana, ja mies muutenkin inhoaa liian yksitoikkoista työtään, jonka ainoa hyvä puoli on kuulemma ollut hyvät työajat, ja nyt nekin vietiin.
Mitä halusi silloin päättää arkiasioista: Että hän ei käy ollenkaan kaupassa koska stressaa niin paljon, ollaan mieluummin syömättä ruokaa jos minä en käy kaupassa. Oltiin sovittu aiemmin, että mennään maanantai-iltana kylään ystäväpariskunnalle, ilmoitti ma ip että se ei käy, hän ei lähde, piste. Pyysin, että hän laittaa tiskinsä suoraan koneeseen, ilmoitti että se ei käy koska häntä ei kiinnosta tiskit, ja jos pyydän uudelleen niin hän häipyy kotoa koko illaksi koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Ap.
Mies siis itse sanoo, että sinkkunakaan hän ei mennyt kauppaan, jos oli stressaantunut vaan oli syömättä sen illan, jos kotona kaapissa ei ollut mitään (sen uskon, koska muutama tuttuni on myös tuollainen). Kuulemma sinkkunakin hän perui kaverimenot, jos ketutti joku asia liikaa (senkin uskon, koska hän on stressin/ketutuksen takia perunut myös minun aikana omia kaverimenojaan, joihin en liity mitenkään). Kuulemma sinkkuna hän myös jätti tiskit ym hoitamatta jos oli liikaa stressiä, koska ne ei kiinnostaneet häntä silloin tippaakaan (senkin uskon).
Millä tavalla hän siis ulkoistaa stressinsä minuun, kuten joku kirjoitti? Hänhän vain käyttäytyy kuin sinkkunakin käyttäytyi stressin alla, eli ei jaksa silloin miettiä minua tai minun huomioimista tai minun tarpeita. Minun mielestä se on vain itsekkyyttä (ja ehkä kusipäisyyttä), en ihan ymmärrä miten se viittaisi vaikka seksuaaliseen väkivaltaan. Ap.
Eli mistä asioita noin konkreettisesti on kyseessä?