Lue keskustelun säännöt.
Muita joita lapsen harrastus stressaa hirveästi?
27.09.2017 |
Lapseni ei ole lainkaan liikunnallinen eikä ole koskaan ollut kiinnostunut juuri mistään lajista. Nyt hän on aloittanut lajin, josta on ainakin näin aluksi innoissaan. Ongelma on siinä, että hänen harrastuksensa stressaa minua hirveästi. Lapsiparka on todella kömpelö eikä isossa ryhmässä minun nähdäkseni saa tarpeeksi tukea. Joskus hän on myös hämmästyttävän kovapäinen, eikä edes kuuntele, ymmärrä tai muuten vaan noudata ohjeita. Hänelle pitäisi siis sanoa 50 kertaa henkilökohtaisesti asiasta, jonka muut hiffaavat nopeastikin.
Stressaan siksi, että laji ei ole sieltä riskittömimmästä päästä ja siksi, että muut aloittelijat oppivat näköjään huikeata tahtia. Lapseni tarvitsisi rauhallista perusasioiden kertaamista, mutta sen sijaan tunneilla kaahataan uudesta tempusta toiseen. Viime kerralla oli yksi läheltä piti -tilanne, jonka jälkeen olen katsonut lapseni harrastamista sydän kurkussa. Hän ei itse näytä stressaavan, vaan ottaa ehkä liiankin rennosti. Ohjaajat ehtivät hänen luokseen ehkä pari ohikiitävää hetkeä tunnin aikana, eikä hän välttämättä ota onkeensa salin toiselta laidalta huudetuista neuvoista. En tiedä miksi.
Minun pitäisi ensi viikolla maksaa lähes 400 euron harrastusmaksu. Ryhmään on odotuslista Murehdin ihan hirveästi sitä, miten lapseni pysyy turvallisesti muiden tahdissa. Viimeviikkoisen säikähdyksen jälkeen olin jo yhteydessä ohjaajaan ja kerroin huolestani ja siitä, että lapsi tarvitsisi tukea perusasioihin. Tällä viikolla ohjaaja oli tietysti eri... En haluaisi olla kaikkeen puuttuva helikopteriäiti, mutta en tiedä pystynkö pitämään huoleni itselläni. Onko törkeätä ohjaajien varpaille astumista, jos viikosta toiseen mangun perustaitojen perään - semminkin, kun lapseni aloitti pari viikkoa muiden jälkeen?
Miten teillä muilla, stressaako lapsen harrastus ja miksi? Miten olette stressaavat tilanteet hoitaneet? Mitä tekisitte minun sijassani - maksaisitteko harrastusmaksun? Lapsi haluaa jatkaa mutta kuinka kauan? Ja millä hinnalla, hänelle tai mulle?
Kommentit (17)
Jos lapsi haluaa jatkaa anna jatkaa. Keskustelkaa siitä että täytyy sitten jaksaa aina mennä treeneihin vaikkei joka kerta huvittaisikaan, oppii sitoutumista.
Ja ÄLÄ mene katsomaan harjoituksia. Tiedän tunteen kun tekisi mieli hypätä jumppasalin parvelta alas auttamaan tai lohduttamaan omaa lasta jota ohjaaja ei tunnu huomaavan. Harrastuksessa pärjääminen on kuitenkin lapselle sellaista ikätasoon sopivaa itsenäisyyden ja tsemppaamisen harjoittelua.
Kömpelyydestä en olisi yhtään huolissani, harrastuksessahan se koordinaatio kehittyy. Sääntöjen kuunteleminen on ryhmässä tärkeää ja siitä kannattaa lapselle jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko niitä perusasioita harjoitella yhdessä kotioloissa, urheilupuistossa tms.?
Tykkääkö lapsi harrastuksesta? Minkäikäinen lapsi on kyseessä? Minua huolestuttaa se, että lapsi ei kuuntele ohjeita. Kuullostaa vaaralliselta kuvaamanlaisessa harrastuksessa (trampoliini, sirkus, uimahyppy????). Lapsellesi olisi parempi harrastus, jossa ryhmäkoko on pienempi ja ohjaajalla tilanne paremmin hallussa.
Miksi lapsi aloitti myöhemmin? ovat varmaan käyneet niitä perusasioita heti aluksi läpi ja on hyvin mahdollista, että suurinosa lapsista on harrastanut lajia jo aikaisemmin. Itse olen huomannut esikoisen kokeillessa useita eri juttuja vuosien ajan, että oikean ryhmän löytäminen on niin tärkeää. Ei ole kivaa olla liian vaikeassa tai helpossa ryhmässä ja ohjaajan pitää olla myös sopiva. Lapsesi ryhmä kuullostaa kaoottiselta, jos lapset vaan tekevät siellä mitä sattuu omin päin.
Onko kyseinen ryhmä tasoltaan oikea lapsellesi? Jos kyseessä ei ole aloittelijoiden ryhmä, niin voisiko hän vaihtaa sellaiseen?
Mitä mieltä ohjaaja on pärjäämisestä? Jos ohjaajan mielestä ryhmä on tasoltaan oikea ja lapsi tykkää harrastaa, niin sitten menette näin eteenpäin. Ehkä on parempi, ettet käy katsomassa tunteja.
Monesti kaukaa katsottuna esim. lapsen ympärillä oleva tila saattaa näyttää ahtaalta ja että kaveri on ihan vieressä, vaikka todellisuudessa väliä on runsaasti.
Mitä, jos antaisit lapsellesi tilaa itsenäistyä harrastuksen myötä ja jätät sen vahtaamisen vähemmälle ja harrastat vaikka itsekin jotakin sinä aikana kun lapsesikin harrastaa. Ryhmänohjaat sitten keskustelevat lapsesi ja sinunkin kanssasi jos syytä huoleen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ÄLÄ mene katsomaan harjoituksia. Tiedän tunteen kun tekisi mieli hypätä jumppasalin parvelta alas auttamaan tai lohduttamaan omaa lasta jota ohjaaja ei tunnu huomaavan. Harrastuksessa pärjääminen on kuitenkin lapselle sellaista ikätasoon sopivaa itsenäisyyden ja tsemppaamisen harjoittelua.
Kömpelyydestä en olisi yhtään huolissani, harrastuksessahan se koordinaatio kehittyy. Sääntöjen kuunteleminen on ryhmässä tärkeää ja siitä kannattaa lapselle jutella.
Suurkiitos sulle ymmärtämyksestä ja tsempistä! Mulla on lapsen pikkusisarus mukana, jolle siirtymät on hankalia... Siksi ajattelin, että jäädään hengailemaan sinne mut ehkä se ei vaan oo järkevää! Pelottaa vaan niin, että se satuttaa itsensä... Mieluumin silloin ois tietty lähellä kuin puhelinsoiton päässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä perusasioita harjoitella yhdessä kotioloissa, urheilupuistossa tms.?
Neuvoin jo kerran hädissäni eri tavalla kuin ohjaajat, eli en enää tietty neuvo mitenkään. Kai mä sit oon helikopteri. En oo vaan tottunut stressaamaan lapsen puolesta. Se pärjää niin hienosti koulussa ja muissa kuin liikuntajutuissa, että tää huoli tuli jotenki puun takaa! :D Ihan oikein mulle varmaan...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei stressaa. Lapsi harrastaa kahta urheilulajia ja on niissä lahjakas. Kömpelön lapsen kanssa ei kannata aloittaa liikuntaharrastusta ettei hän sotke muiden tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö lapsi harrastuksesta?
Kyllä, toistaiseksi ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi on kyseessä? Minua huolestuttaa se, että lapsi ei kuuntele ohjeita.
On kaikessa muussa paitsi liikunnassa ja kuviksessa tosi etevä ja oppii helposti. Ehkä siitä on kehittynyt tietynlainen liiankin korostunut itsevarmuus? Luulee osaavansa jo kaiken eikä siksi välttämättä kuuntele. Tai sitten on niin kömpelö, että kädet ja jalat tekee muuten vaan mitä sattuu, tahattomasti...
Vierailija kirjoitti:
Lapsellesi olisi parempi harrastus, jossa ryhmäkoko on pienempi ja ohjaajalla tilanne paremmin hallussa.
Niin olisi! 😢Vaan kun pienempää ryhmää ei ole. Tämä on ainoa liikuntaharrastus josta nyt tykkää.. Niin mahdotonta päättää mitä tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi aloitti myöhemmin? -
- Itse olen huomannut esikoisen kokeillessa useita eri juttuja vuosien ajan, että oikean ryhmän löytäminen on niin tärkeää. Ei ole kivaa olla liian vaikeassa tai helpossa ryhmässä ja ohjaajan pitää olla myös sopiva. Lapsesi ryhmä kuullostaa kaoottiselta, jos lapset vaan tekevät siellä mitä sattuu omin päin.
Me keksittiin koko harrastushomma vähän myöhään. Päästiin kolmannelle kerralle mukaan. Aloittelijoiden ryhmä, jossa jotkut kyllä tekevät aikamoisen pelottomia temppuja jo nyt! Ihmetyttää miten niille näyttää olevan niin helppoa kaikki... Ovatko ne tosi lahjakkaita vai treenanneet ennenkin?
Ryhmä on juuri se asia jota murehdin. Jos muutkin olisi hitaampia, en niin pelkäisi. Nyt jännitän, että lapsi kokeilee jotain mihin ei ole valmis. Tajuavatko ohjaajatkaan jarrutella häntä, jos viime viikolla oli yksi ja nyt toiset ohjaajat? Tuskin siellä sana kulkee yksittäisten lasten taitotasosta... Mutta miten sanoa lapselle, että kiva harrastus pitää lopettaa kun taso on liian kova? Tuskin pystyn...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ohjaaja on pärjäämisestä? Jos ohjaajan mielestä ryhmä on tasoltaan oikea ja lapsi tykkää harrastaa, niin sitten menette näin eteenpäin. Ehkä on parempi, ettet käy katsomassa tunteja.
Tãytyykin kysyä ihan suoraan että pärjääkö lapsi ohjaajan mielestä. Viimeksi oli kiireinen ja reagoi ehkä ympäripyöreästi kun sanoin että oon huolissani ja se tarttis vielä perusasioissa jeesiä. En oikeen saanu juuta tai jaata silloin, ja nyt oli toiset ohjaajat (oma saikulla?). Mut mä kysyn tota!
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos antaisit lapsellesi tilaa itsenäistyä harrastuksen myötä ja jätät sen vahtaamisen vähemmälle ja harrastat vaikka itsekin jotakin sinä aikana kun lapsesikin harrastaa. Ryhmänohjaat sitten keskustelevat lapsesi ja sinunkin kanssasi jos syytä huoleen on.
Täytyy näin tehdä. Vaikka siis stressaan että se katkaisee jostain luun... Sen ja pikkusisaruksen takia oon siellã siis hengaillut. Siellä on useita muitakin vanhempia, jollei jopa kaikki katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok kerron enemmän, tuskinpa täällä kukaan tunnistaa! Ratsastus kyseessä. Muut vetää kevyttä ravia, laukkaa, jotkut jopa ravaa satulassa takaperin istuen. Mun lapseni juuri ja juuri pysyy harjoitusravissa selässä!
Laitoin tonne yhden 'salin poikki' hämäykseksi kun jotenki muka arka asia... Ope siis voi huudella kentän poikki että ylös alas ja kädet alas, lapsi ei tee elettäkään keventääkseen raukka, ja kädet nousee ylös niin että poni meinaa pysähtyä... Se vaan tarttis aikaa, mut kun toiset on niin eteviä ja ryhmä on iso niin ei saa sitä henk.koht. ohjausta ja toistoa jota selvästi tarttis. 😯
Kentän laidalla seisoo vanhempia joka kerta. Ei siellä ole oikein mihin mennä muuallekaan... Pikkusisaruksen kanssa vois mennä potkulautailemaan mut entä jos lapsi lentää kunnon voltin permantoon ja mut soitetaan paikalle vasta sitten joskus? Ahistaa...
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt relaa. Et voi suojella sun lasta kaikelta ja tuo on hyvä harrastus, jossa ehtii kyllä oppia vähän hitaammassakin tahdissa. Ehkä osa niistä on ratsastanut jo kauankin. Elä vertaa niin kovin muihin. Mene kentän ulkopuolelle odottelemaan - olet lähellä, mutta et näe. Ainakin siksi aikaa, että saat omat hermosi kuriin.
Kuule ap. Olen koko elinaikani ratsastanut ja myös nähnyt monia lapsia tätä lajia harkkaamassa. Lapset oppivat omaa tahtia ja kaikkein heikoin ratsastaja alkuun voikin olla loppupeleissä se paras. Ei siis mitään hätää. Jotkut putoavat joka tunnilla ja muuta mutta annas kun tulee kilpailu niin voittavatkin koko porukan:)! Oikeastaan ratsastuksessa onkin hyvä mitä monipuolisempia elämyksiä lapsi hankkii sillä vasta se tekee hyvän ratsastajan. Marski oli maamme oarhaimmistoa ja oli 35 ssä ratsastusonnettomuudessa!
Anna jatkaa ja tuet vaan häntä aina yrittämään älä vertaa tässävaiheessa kehenkään muuhun vaan auta vaan pitämään lajista.
Voithan ostaa lapsellesi muutamia yksityistunteja, joissa voi kerrata perusasioita.
Muut ryhmäläiset eivät siis niinkään tarvitsisi sitä persasioiden tankkaamista. He ovat hämmästyttävän taitavia jo nyt.
Ap