Lue keskustelun säännöt.
Ei ole ketään kenen kanssa puhua elämän hyvistä asioista
24.09.2017 |
Typerää. Minulla ei ole paljoa kavereita, ei ole koskaan ollutkaan. Täällä on ollut lukuisia ketjuja ystävien saamisen vaikeudesta, ja niin moni niistä on kuin olisin itse ne kirjoittanut.
Olen nyt kuuden vuoden aikana saanut muutaman kaverin, joiden kanssa joskus harvoin tehdään muutakin kuin nähdään lasten kanssa. Ja nyt olen kesän ja syksyn mittaan huomannut että voimme puhua lapsista ja elämästä ja parisuhteista, mutta jos haluaisin puhua hyvistä asioista, joita on ehkä tulossa, juttu tyrehtyy.
Suututtaa. Kuuntelen kyllä kun toiset tekevät asioita joita en itse pääse tekemään (festarit, viikonloput kaksin miehen kanssa, uudet opiskelupaikat), mutta entä kun tahtoisin kertoa matkasta tai mahdollisesta tontin ostosta ja rakentamisesta?
Miksi tämä aina menee näin? On kuin minulle olisi yksi tietty lokero mihin pitää mahtua ja jos yhtään tulen siitä pois, en enää kelpaa.
Kommentit (10)
Huhhei! Just tänään saunaa lämmitellessä ajattelin ihan samaa... Kiva viikonloppu takana ja viikon päästä odotettavissa ihana loma, mutta ei ketään kenen kanssa keskustella näistä. Kavereita ja ystäviä on ympärillä muutamia (oon kans sellanen että muutamaa ihmistä jaksan mutta energia ei riitä kymmenien ihmisten kanssa tiiviseen yhteydenpitoon), kuuntelevat valituksia kyllä ja ottavat kantaa, valittavat itse paljon ja minähän olen hyvä kuuntelija. Mutta kun haluais keskittyä positiivisiin juttuihin ja puhua niistä niin eipä tunnu kiinnostavan. En tiedä mihin katos kaikki ne ihmiset joiden kaa näitä asioita sai puhuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu, että vuosien varrella olen tutustunut vain muutaman muun perheellisen kanssa. Mulla tämä menee niin, että muilla on ihan järkyn kiireinen arki, muille sattuu ihan kamalasti kaikkee, muiden lapset sairastaa ihan kamalasti, muiden arki on niin tajuttoman raskasta.
Jostain syystä minut on laitettu siihen lokeroon, jossa tanssitaan ruusunterälehdillä, lapset ovat aina kauniisti kammattuja, taustalla soi harput ja enkelikuoro ja elämä on pelkkää päivänpaistetta.
En tajua mistä tämä tulee.
Ei noilla muilla sairasteta enempää kuin meilläkään, eikä niillä ole sen kiireisempää kuin meilläkään jne. Jos tunnen oloni väsyneeksi, on ollut viikko, että joka illalle on ollut meno tai pari ja lapset ovat erityisen kenkulla päällä, niin ihan varmasti jollakin on vielä "kamalampaa", jota muut sitten voivottelee kuorossa tai jos ollaan kaksin huomaankin kuuntelevani sen toisen vuodatusta ja se minun asiani on täysin sivuutettu.
Täällä voitte kertoa mutta valmistautukaa, että ne teulataan aika nopeesti. Hyvä uutinen ei oo uutinen.
No mulla ainakin menee päin vittua. Siinä vasta uutinen.
"Tanssitaan ruusunterälehdillä" :D
Vakavissaan, tuntuu että olen samassa lokerikossa. Jotenkin liikaa jotain ja liian vähän jotain muuta. Se, joka kuuntelee. Aina.
Jos lapsemme eivät olisi jonkun sortin ystäviä, jättäisin yhteydenpidon. En tiedä mistä löytäisin ystäviä joiden kanssa puhua arkisia asioita JA hyviä asioita, pohtia yhteiskuntaa ja ilmiöitä ja jutella kirjallisuudesta ja vaikka mistä. En halua kuulostaa inhottavalta, en ole inhottava ihminen. Tiedän että vika on minussa, en sovi joukkoon :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tanssitaan ruusunterälehdillä" :D
Vakavissaan, tuntuu että olen samassa lokerikossa. Jotenkin liikaa jotain ja liian vähän jotain muuta. Se, joka kuuntelee. Aina.
Jos lapsemme eivät olisi jonkun sortin ystäviä, jättäisin yhteydenpidon. En tiedä mistä löytäisin ystäviä joiden kanssa puhua arkisia asioita JA hyviä asioita, pohtia yhteiskuntaa ja ilmiöitä ja jutella kirjallisuudesta ja vaikka mistä. En halua kuulostaa inhottavalta, en ole inhottava ihminen. Tiedän että vika on minussa, en sovi joukkoon :(
Ap
Usein uusia ihmissuhteita solmitaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Heillä on samanlaiset tavat viettää aikaa (esim vanhempainvapaalla olevat äidit) ja samanlaiset rajoitteet tehdä asioita (esim tarvitaan lapsenvahtia tms). Nämä kaverisuhteet usein kestävätkin vain sen aikaa, kun kaikilla on sama elämäntilanne. Kun joukosta yksi palaa takaisin työelämään, hän erkanee porukasta. Näistä kaverisuhteista haetaan seuraa sekä vertaistukea. Koska elämäntilanteet ovat samanlaisia, näissä esiintyy myös paljon vertailua (missä iässä kenenkin lapsi oppi konttaamaan tai yökuivaksi jne). Jos jollain samassa elämäntilanteessa on tavalla tai toisella helpompaa kuin toisella, syntyy helposti tuo "tanssitaan ruusunterälehdillä" -ilmiö. Olipa kyse hyvin yönsä nukkuvasta vauvasta, hyvästä taloudellisesta tilanteesta tai kotitöihin osallistuvasta puolisosta.
Aivan toisenlaista seuraa ja jopa ystävänkin voi löytää sellaisista ihmisistä, joiden elämätilanne on aivan eri. Sellaisesta, joka tekikin lapsensa jo parikymppisenä ja nyt on isojen lasten äiti. Tai jolla ei ole lapsia lainkaan. Jutut eivät tällaisen kanssa pyöri saman elämäntilanteen ympärillä (koska sellaista ei ole) vaan puheenaiheet voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Myös elämän iloisia asioita, suunnitelmia, yhteiskunnallisia aiheita jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ystäviä mutta sulla on silti mies? Hoh hoijaa taas...
.