Lue keskustelun säännöt.
On se kumma, miten joillekin on ihan ok kertoa puolitutuille omien lastensa yksityisasioista
24.09.2017 |
Jotkut äidit kertovat ihan avoimesti esim. siitä, kuinka huonosti Pia-Pasilla menee koulussa, kuinka Hanna-Helmerillä on kauhea murrosikäkriisi tai jopa sellaisista asioista kuin paino, mielenterveys, vain äidille uskotut ajatukset tai sydänsurut. Miettikää äidit vähän niitä lapsianne. Kertoisitteko samanlaisia asioita puolisostanne tai omasta äidistänne?
Kommentit (11)
No mutta miksipä ei. Jos et ole huomannut, moni kertoo tuon ja enemmän lapsistaan somessa tai blogissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa. Itse en kerro lapsistani mitään yksityiskohtaisia tietoja, joskus pakosta eli kohteliaisuudesta jaan jonkun yleisluontoisen tiedon tyyliin "loma on alkanut " tai jotakin muuta kouluasiaa.
Jotkut hullut äidit kertovat tyttäriensä kuukautiset, poikiensa spermajutut ym.
Aivan hirveää
Ompa taas kamalaa.
Mitään ei saa äitinä puhua, kuvia näyttää.
Kaikki mitä muut tekevät jota ei itse tee, on väärin.
Älä näe mitään, älä kuule mitään, älä kerro mitään.
Seuraavaksi porukka ympärillä ihmettelee, mikä tuota naista vaivaa.
Jotkut ihmiset jakavat tuollaisia asioita ventovieraille myös esim. puolisostaan. Kerran eräs tutun tuttu nainen tuli kuvailemaan minulle miehensä penistä ja kertomaan, miten sitä pitää käsitellä. Kuvottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksikäyttäjäisä haukkui mua kavereilleni.
Ei taas näitä väkisin väännettyjä Pirjo-Kalevi-yhdistelmänimiä! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näin kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Itse en kerro lapsistani mitään yksityiskohtaisia tietoja, joskus pakosta eli kohteliaisuudesta jaan jonkun yleisluontoisen tiedon tyyliin "loma on alkanut " tai jotakin muuta kouluasiaa.
Jotkut hullut äidit kertovat tyttäriensä kuukautiset, poikiensa spermajutut ym.
Aivan hirveää
Äidit kertovat, että mitä?...
Millaisissa paikoissa oikein liikut?
En ole yhtään spermaäitiä tavannut, en vauvakerhossa, hiekkalaatikolla enkä
päiväkerhossa, koulun vanhempainillassa, harrastusryhmissä, netin keskusteluryhmissä, en missään.
Missä tällaisia muka puhutaan?
Kuulostaa keksityltä ongelmalta.
No kyllä ihmettelen, jos lapsen intiimivaivat pitää fb:ssä kuuluttaa. Nähty on tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on helpottavaa, jos asioista voi puhua täysin tuntemattomalle. Mun lapsella epäiltiin cp-vammaa. Jos puhuin asiasta läheisille, niin jouduin olemaan heidän tukenaan tai kuulemaan, että se varmasti menee ohi. Oli ihanaa, kun asiasta sai puhua täysin tuntemattomalle henkilölle, sillä hänelle saattoi kertoa asiat siten kuin tunsi ilman, että täytyi huomioida kuulijan tunteita. Tällaisia kohtaamisia ei ollut montaa, mutta ne muutamat kohtaamset olivat tärkeitä. On onni, jos sattumalta tapaa jonkun, joka pystyy myötäelämään lapsen vamman tai sairauden aihettamssa huolessa ja epävarmuudessa.
Pysy jatkossa erossa muista naisista.
Et selvästikään kykene ystävyyteen.