Voiko tälläisen äidin/mummon kanssa tulla jotenkin toimeen?
Mulla on lapsesta asti ollut haastava äitisuhde, koska kaiken pitäis aina mennä niin kun hän sanoo/toivoo/ajattelee olevan parasta. Yhdessä vaiheessa katkaisin jopa välit väliaikaisesti, mutta lasten synnyttyä olen taas yrittänyt olla väleissä, mutta tämä tuntuu vievän enemmän voimia mitä antaa.
Jotenkin kiteytettynä, äitini mielestä teen lasten kanssa kaiken väärin, koska en tee kuten hän aikanaan ja niiden suositusten mukaan. Lisäksi mm. esikoinen on erityislapsi ja hänen kanssaan on muutenkin haastavaa ilman, että joku vielä muuten arvostelee minun äitiyttäni/meidän vanhemmuutta. Esikoinen on nyt 6v ja kaksoset pian 1v. Kaksosten kanssa alku on ollut muutenkin haastava, kun toinen ollut todella itkuinen ja toinen ns. huono nukkuja tai paremminkin herää pienempiinkin ääniin. Nyt kyllä hiukan helpompaa, kun tämä tajuttu.
Ollaan yritetty useita kertoja puhua äidilleni, että hänen arvostelunsa on todella rasittavaa ja että mm. lapsia ei hoideta enää sillä tavalla, miten hän on aikanaan hoitanut. Puhe tuntuu menevän kuuroille korville ja aina vaan saa kuulla, miten oon huono äiti syystä tai toisesta tai vaihtoehtoisesti me molemmat huonoja vanhempia syystä x.
Joo tiedän, pitäis antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta aina ei vaan pysty. Toisaalta haluaisin lasten takia säilyttää välit äitiini, mutta henkisesti alan olla aika loppu enkä jaksais enää päivääkään ja tekis mieli katkasta välit. Lastenhoitoapua äidiltäni ei ole juuri herunut, jos on hoitajaa tarvittu niin yleensä on ollut pakko pyytää jotain muuta, koska äitini ei ole ehtinyt syystä tai toisesta.
Kommentit (9)
Joka kerta kun arvostelu alkaa, toteat ettet kuuntele moista. Asiallisesti mutta tiukasti. Jos jatkuu kuitenkin, lähdet tilanteesta tai pyydät äitiäsi lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun arvostelu alkaa, toteat ettet kuuntele moista. Asiallisesti mutta tiukasti. Jos jatkuu kuitenkin, lähdet tilanteesta tai pyydät äitiäsi lähtemään.
Tätä on kokeiltu. Joskus saattaa loppua hetkellisesti, mutta jatkuu vähän ajan päästä ja sillon on sitten pyydetty yleensä äitiäni lähtemään. Useimmiten siis äitini meillä kylässä, me aniharvoin vieraillaan äidilläni.
ap
Minulla ihan samanlainen äiti. Kun minä en hänen mielestään tarpeeksi noteerannut hänen "neuvojaan", hän kirjasi ruutuvihon täyteen vikojani ja käski lukea sen, kun "en puhetta usko".
Kun näin siistillä käsialalla kirjattuna kaikki puutteeni lähtien siitä, etten ollut kiittänyt tarpeeksi, kun hän suvaitsi tuoda meille siskonmakkarasoppaa ja kuinka lapsen allergiat ovat omaa keksintöäni ja kuinka olen siinä ja tässä surkea jne. jne. jne. minulta aukeni silmät. Sen jälkeen en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä.
Mä katkasisin välit, oma hyvinvointi on sen verran tärkeää mulle!
Oletko sanonut näyttänyt äidillesi neuvojlalan ohjevihkosia? Esim ruokailusta yms. Jos ei niistäkään ota onkeensa, niin harvenna näkemisen välejä.
Minä toteaisin jokaiseen moitteeseen "ajat muuttuu". Toistaisin sitä sitkeästi, ja jos äiti suuttuisi, niin sanoisin että tuolta jääräpäisyys tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut näyttänyt äidillesi neuvojlalan ohjevihkosia? Esim ruokailusta yms. Jos ei niistäkään ota onkeensa, niin harvenna näkemisen välejä.
On kyllä tullut näytettyä niitä ohjevihkosia plus muita ohjeistuksia, joita on saatu esikoiseen liittyen. On katsonut/lukenut, mutta silti sama vanha levy jatkuu.
Näkemisen harventaminen varmaan auttaisi, harmi vaan, että äitini asuu vajaan 2km päässä ja suurelta osin tän takia hän vierailee meillä turhan usein, minimissään pari kertaa viikossa, useimmiten enemmän. Eikä todellakaan aina olla kutsuttu häntä kylään vaan hän tulee millon huvittaa. Ollaan kyllä monesti sanottu äidilleni, että voisi käydä harvemmin, muttei tämä ole toteutunut ja nyt välillä tuntuu, kun äitini tullut kylään, että ois vaan pitänyt olla avaamatta ovea, vaikka se lapsellista oliskin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä toteaisin jokaiseen moitteeseen "ajat muuttuu". Toistaisin sitä sitkeästi, ja jos äiti suuttuisi, niin sanoisin että tuolta jääräpäisyys tuntuu.
Tätä ei ihan täysin olla kokeiltu. On kyllä monesti todettu, että nyt on eri ajat kun sillon, muttei koskaan täysin samoilla sanoilla koko ajan.
ap
Miks vaivaudut? Mä katkasisin välit. Vähän samankaltaisen asian kanssa painiskellut ja todennut, ettei se pään seinään hakkaaminen auta ja katkaisin välit äitiini. Paras päätös ikinä, ei ole sitä ainasta turhaa stressiä.