Ei yhteisiä ystäviä, ei tuttavapariskuntia

Minulla ei ole yhtäkään yhteistä ystävää mieheni kanssa. Meillä ei ole myöskään tuttavapariskuntia, joiden kanssa voisimme viettää aikaa. Olemme illat keskenämme tai menemme ulos omien ystäviemme kanssa erikseen. Emme koskaan kutsu meille vieraita, sillä miehen mielestä sellainen on turhaa.

Itse haluaisin yhteisen sosiaalisen elämän, en vain tuijottaa telkkaria yhdessä viikonloppuisin. Minua kiinnostaisi mennä vaikkapa teatteriin tai konsertteihin pienellä porukalla, mutta mies viihtyy kotona ja höpisee puhelimessa tuntitolkulla tuttaviensa kanssa.

Tämä ei tunnu kovin hohdokkaalta avioliitolta. Mies on selvästi esittänyt muuta kuin oikeasti on silloin, kun tapasimme. Kävimme ulkona syömässä ja mies oli mukamas kiinnostunt monistakin asioista. Sittemmin on paljastunut, ettei kulttuuri paljoa miestä kiinnosta.

Olen päättänyt kutsua omia ystäviäni meille syömään kerran kuussa. Teen hyvää ruokaa ja valitsen hyvää musiikkia taustalle. Ostan pullon hyvää viiniä. Mies mököttäköön huoneessaan tai lähteköön omien kavereidensa kanssa ulos, jos ei meidän seura kiinnosta.