Minkä takia toimin näin?

Olen itsekkin löytänyt itseni samankaltaisesta tilanteesta... oikeastaan olen siinä vielläkin ):

Et saa huomiota tarpeeksi. Miehen pitäisi huomioida sinua tarpeeksi ja näin ollen saa myös vapautta enemmän osakseen. Suhteet kaatuvat juuri tähän syyhyn. Miehen tai naisen kohdalla huomio keskittyy muihin asioihin ja sitten toinen rupee hakemaan sitä tavalla mikä on itselle tuttu mutta ei ehkä toiselle. Toinen pakenee ja lopputulos on ero.

Kompromisseja on tehtävä parisuhteessa. Se joka ei niitä tee yleensä on se uhri. Joka sitten tuolla eronneena huutelee että nainen petti tai nainen lähti. Minulle isä sanoi että ota semmoinen mies jonka nainen lähti. No ehkä ei ihan hyvä idea. Se nimittäin on iso riski elää ihmisen kanssa joka ei ajattele kuin itseään.

Kiitos vastanneille!

Haluaisin vain saada tietää miksi teen näin :(

En tahdo että miehellä on paha olla minun takia.

Oot yksinkertaisesti vain b-i-t-c-h. Sunlainen ihminen ei ansaitse miehiä, ansaitset kaksion mikä täytetään kissoilla, siellä saat sitten mököttää ja tiuskia. Joku lääkitys vois auttaa, neuroleptejä tai jotai.

En ole ikinä ymmärtänyt tätä joidenkin naisten jatkuvaa tarvetta draamalle ja riitelylle. Aivan käsittämätöntä. Jostain henkisestä kypsymättömyydestä ja sisäisestä epätasapainosta se minusta kertoo, kun ei vaan osata nauttia elämästä ja olemisesta ilman että pitää koko ajan vääntää jostakin, ikäänkuin se olisi jokin aikuisuuden ja hyvän parisuhteen mittari, että pitää keksiä riidan aiheita mistä vaan. Ehkä tuollaisten naisten kannattaisi opetella ihan ensin olemaan yksin jonkun aikaa, että oppisitte arvostamaan toista ihmistä siinä vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut jo useamman kuukauden erään miehen kanssa, mutta meillä on ollut ns. "säätöä" nyt jo lähemmäs vuosi. Pidän miehestä todella paljon, ja olen aina pitänyt. Olemme onnellisia yhdessä, ja hän tuntuu todella välittävän minusta. MUTTA kuitenkin olen huomannut, että aloitan riitoja välillä ihan turhasta, tai mökötän/tiuskin miehelle vaikkei hän ole mitään tehnyt. Tajuan jossain kohtaa, että tämä on ihan turhaa, miksi teen näin?

Huomaan myös välillä olevani mustasukkainen, kun ystäväni ja muut naiset vitsailevat hänen kanssaan ( Ja kun miehet tulevat juttelemaan minun kanssani, en yritä peitellä sitä, tuntuu välillä jopa siltä että, että yrittäisin tehdä hänet mustasukkaiseksi)

Hänen kanssaan ei ole tylsää, joten en usko että yritän luoda itselleni jotain draamaa tai jännitystä elämään.

Mistä johtuu suhteen "sabotointi"? Pidän miehestä todella paljon ja minulla on hyvin syviä tunteita häntä kohtaan.

Mitä voin siis tehdä?? :( En haluaisi että mies joutuu jatkuvasti kestämään järjettömiä riitojani tai olla huolissaan onko tehnyt jotain väärin kun en puhu hänelle.

Auttakaa AV-mammat :/

Sanoisin että sinulla ei ole keinoja käsitellä tunne-elämääsi ja tunteitasi! Kun tunteita tulee, menet jonkinlaiseen puolustus moodiin, etkä pysty käsittelemään mistä ja miksi tunteesi tulevat! Tuo miehen tekeminen mustasukkaiseksi toisten miesten avulla, on sinulta todellinen lyönti vyön alle! Niin suuren raukan, raukkamainen teko, kuin ikinä vain voi ja osaa! Minä suosittelen sinulle jotain terapiaa tai vastaavaa, jossa sinä opettelet tuntemaan itseäsi ja tunne-elämääsi. Sinulla on jotain jäänyt kesken matkallasi aikuiseksi kasvamisessa! Hyvä juttu on kuitenkin se että tiedostat tämän asian, se tarkoittaa että sinulla on se juttu olemassa! Nyt vain täytyy saada se käytännön elämään!

Kiitos kommentistasi Mies77. Olisin tarvinnut enemmän kaltaisiasi neuvojia, enkä ihmisiä, jotka sanovat että olen "b-i-t-c-h" kun pyydän teiltä apua... haluaisin vain saada selville miksi käyttäydyn näin.

Ap

Voisiko se johtua juuri siitä mustasukkaisuudesta ja siitä, että koet jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta, tai sen pelkoa? Ehkä aloitat turhia riitoja, koska pelkäät miehen pitävän parempana jotain toista naista (ei välttämättä jotain tiettyä naista, vaan ketä milloinkin) ja se loukkaa sinua?

Kerroit teillä olleen pitempään "säätöä" ennen kuin aloitte seurustella. Oliko se osapuoli, joka epäröi sitoutuneen seurustelun aloittamista, mies? Jos oli, niin voisiko mustasukkainen epävarmuutesi (ja ehkä siitä johtuva loukkaantumisesi ja riitojen aloittaminen) johtua siitä kokemuksesta?

Saatko arjen hellyyttä ja huomioo mieheltäsi? Kertooko hän rakastavansa ja arvostavansa sinua?

En tiedä, oisko kyse jostain rajojen ja sen testaamisesta, miten paljon mies pitää sinusta? Siitä että haluat tietää, kuinka paljon teoriassa sinulla on vapautta vaihdella fiiliksiäsi ja olemustasi niin, että mies kuitenkin yhä tykkää sinusta? Ehkä jollain tavalla haluat esitellä pahimmatkin puolesi sille, nähdä että miten "paha" voi olla niin, että kelpaat silti. Olet varmaan aika kaunis ja selvität noin, miten pitkälle se johtaa. Aina löytyy mies, joka hyväksyy sinut millaisena vain pelkän ulkonäön takia ainakin jonkin aikaa, mutta sinun tehtäväksesi jää selvittää, miten paljon ja miten pitkään tämänhetkinen mies sinulta hyväksyy. Että kelpaatko sitten pintaa syvemminkin tai myös, vaikket aina jaksaisi esittää hyvää ihmistä, ja onko miehen kiinnostus sinuun jatkuvaa ja miten ehdotonta se on? Minkä kaiken se kestää?

Toinen teoria: Koet halua etäännyttää itseäsi häneen. Ehkä osan ajasta koet liikaa läheisyyttä ja silloin käytät tällaista heikompaa keinoa läheisyyden säätämiseen, koska et ole tietoinen siitä mistä oikeasti on kysymys. Eli riidan haastaminen olisi keino vältellä jotain muuta asiaa.

Kolmas teoria: Olet vähän kyllästynyt häneen, haluat häneltä huomiota ja jotain reagointia, koska silloin tunnet häntä kohtaan enemmän.

Mutta mä mitään tiedä.

Etkö voi käyttäytymisellesi mitään? Etkö pelkää että miehesi saa tarpeekseen ja jättää sinut?

Olin nuorena samanlainen ja mulla se ainakin oli epävarmuutta.Testaat rajojasi niinku uhmaikäinen.Varo ettei teidän suhteesta tule isä-lapsi-suhde.

Lue epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja mieti, voisiko olla kyse siitä. Suosittelen myös kirjaa Tunne lukkosi.