Arki on parasta aikaa.

Istun hiljaa tuolissa ja kuuntelen. Lasten nukkumista. Mies on tullut töistään väsyneenä, myös nukahtanut telkan ääreen. Laskuja näyttää taas kertyneen pinkkaan Maksettava ja jääkaappi ei ole edes puolillaan.
Minulla on jalassa anopin kutomat pitkävartiset sukat, varpaita ei siis palella. Lasten lelut pitäisi kerätä ainakin eteisestä ja tiskikone täyttää. Vielä ehtii.
Kynnet pitäisi viilata ja lakata, jollain värittömällä ja vahvistavalla. Vääntäydyn peilin eteen. Hiukset pitäisi värjätä. Pitääkin katsoa väritarjouksia.
Mies siirtyy makkariin. Telkku jää auki ja Beck selvittää rikoksen ilman apuja.
Tänään näin kaupassa komean miehen. Iski silmää ja hymyili. Väsyneelle äidille. Olisipa siellä huomennakin. Pientä piristystä arkeen.
Sehän on kuitenkin parasta aikaa.