Lue keskustelun säännöt.
Ajatukset ja elämäntilanne aivan sekaisin, apua
20.09.2017 |
Olen 28-vuotias nainen ja raskaana ekoilla viikoilla. En tiedä onko mitään järkeä saada lasta tässä tilanteessa. Haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Tilanne on seuraava: lapsen isä haluaa , että abortoin lapsen. Hän kuulemma haluaa kanssani vauvan, mutta ajankohta on huono. En koe voivani luottaa mieheen. Hän pimittää asioita ja motiivit ovat epäselvät. En ymmärrä häntä.
Minulla ei ole koulutuksen jälkeistä työkokemusta ja jokaiseen työhakemukseeni tulee sama vastaus: sinua ei valittu. Olen siis köyhä ja vaikeasti työllistettävä.
Haluan suorittaa sairaanhoitajan tutkinnon, koska nykyisellä koulutuksella ei saa töitä, hoitoalalla voisi olla. En tiedä mitkä ovat mahdollisuuteni päästä kouluun ja joudunko hakemaan montakin kertaa
Lapsen isä kieltää lapsen, jos sen pidän.
Kaikki tuntuu hirveän negatiiviselta. Pelottaa työttömyys. Pelottaa pääsenkö kouluun. En halua huonoihin väleihin lapsen isän kanssa, jos pidänkin lapsen.
Tiedän, että minulla ei ole loputtomasti aikaa saada lasta. En kuitenkaan toivo lasta tänne ilman isää ja elämään köyhyydessä. Abortin tekeminen pelottaa.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (11)
Ota abortti hommaa se lapsi myöhemmin kun sulla on työ ja mies asiat kunnossa. Oot vielä nuori älä rupee yh'ksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: lapsi on lahja. Et voi mitenkään tietää tuleeko toista tilaisuutta ikinä. Toiseksi: mies ei voi kieltää lasta mitenkään, jos oikeasti on sen biologinen isä. Jos nostat isyyskanteen, testit tehdään tarvittaessa vaikka haastemiehen avulla jos ei muuten suostu. Kolmanneksi et ole lainkaan ainoa ihminen joka opiskelee sairaanhoitajaksi lasten kanssa, et edes ainoa yksinhuoltaja (tunnen lukuisia tälläisiä ihmisiä). Neljänneksi tuollaisella miehellä et tee yhtään mitään. Selkärangaton paskiainen.
Ei miehesi, vaan elämän tilanteesi takia raskaudenkeskeytys voisi olla ihan viisas ratkaisu. Kirjoitat vaikeasta tilanteestasi kuitenkin niin fiksusti, että sinusta tulee varmasti hyvä äiti kun aika on oikea. Miehesi sen sijaan ei kuulosta lupaavalta, asioiden pimittäminen on aina merkki jostain ikävästä.
Muista ettet anna kenenkään kuitenkaan painostaa itseäsi aborttiin! Sinä päätät kehostasi ja tulevaisuudestasi.
Voimia sinulle!
Älä tee aborttia. Tulet katumaan sitä lopun elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti ei ole koskaan lähtökohta suhteelle tai sen jatkolle. Voisitko unohtaa painostamisen? Lasta ei voida myöskään kieltää, tarvittaessa mies voidaan haastaa isyyden tunnustukseen.
Tärkeintä onkin nyt se, haluatko sinä lapsen. Ei elämäsi siihen päättyisi ja toivomasi koulutuskin olisi edelleen mahdollinen. Joudut tekemään isoja ratkaisuja, voimia niihin. Kuuntele sydämesi ääntä.
"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Mä pidin lapsen tilanteessa, jossa jo raskausaikana tuli selväksi että olen lapsen kanssa ihan yksin. En ole koskaan katunut sekuntiakaan, lapsi on ihana, opiskelin korkeakoulututkinnon, löysin puolison ja sain lisää lapsia. En voi kuvitella elämää ilman tuota vanhinta lastani, enkä kokenut yksinhuoltajuutta aikanaan mitenkään äärettömän raskaaksi, en edes opiskellessani.
Joten mun on helppo täydestä sydämestäni todeta, että sinuna pitäisin lapsen ja heivaisin miehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee aborttia. Tulet katumaan sitä lopun elämäsi.
Ihan paskapuhetta että siitä kaikille jäisi jotkut traumat. Itse tiedän tehneeni oikean päätöksen enkä oo hetkeäkään katunut. Sen sijaan katuisin ja potisin huonoa omatuntoa ikuisesti jos mut olisi pakotettu kantamaan, synnyttämään ja pitämään lapsi mille ei olisi ollut edellytyksiä tarjota hyvää elämää.
Tee päätökset täysin itseäsi ajatellen ja jätä mies laskuista pois mitä tulee omaan (ja lapsen) tulevaisuuteesi. Mies jää jos jää. Nykyaikana , kun ihmissuhteetkin ovat niin arvaamattomia, niin yleisenä ohjeena esim lapsen saamiseen, kehoittaisinkin ajattelemaan, että haluatko lapsen, vaikka ennemmin tai myöhemmin olisit yksonhuoltaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne on tullut paljon hyviä vastauksia ja paljon sellaisia asioita esiin, joita olen itsekin miettinyt.
Tämä voi olla ainut tilaisuuteni saada lapsi. Ikinä ei voi tietää. Lapsen isä on hyvin ailahteleva. Jos abortoin ja en saa toista mahdollisuutta tulla äidiksi, niin siitä tulee varmasti pitkä itku, suuttumus ja katkeruus. Koen miehen mielipiteen abortista painostavana. Voi olla, että hän lähtisi joka tapauksessa.
Äidilleni olin tästä myös puhunut ja hän sanoi samaa kuin nro 10. Ajattele itseäsi ja jätä mies pois laskuista. Hänestä ei selvästikään voi tietää.
Niin ja työ- ja elämäntilanteeni on tosiaan tämä ja lisäkoulutuksen tarve todennäköinen. Tuilla kyllä pärjää, mutta toivon etten joudu yhteiskunnan elätiksi ikuisuuksiksi.
Yksinhuoltajuus kuulostaa inhottavalta ajatuksena (tai ehkä sanalla vain on huonomaineinen kaiku), mutta erot ovat niin yleisiä, että tuo voi tulla vastaan kenelle vain. Uskon, että pärjäisin yhden lapsen kanssa yksinkin.
ap
Paha tilanne. Patti tilanne.