Voiko lapsen saanut ihminen elää onnellista elämää?

No voi vittu Markus, sä oot kyl vuoden tutkija :D

Voi. Joka päivä mietin miten onnekas ja onnellinen olenkaan. :)

Jotkut nauttii, jotkut ei. Varmaan jos on ollut ruusuiset kuvitelmat, että mikään ei muutu suhteessa/seksielämässä/ulkonäössä/ajankäytössä/rahankäytössä jne lapsen myötä niin silloin usein tiputaan korkealta ja kovaa. Uskon kuitenkin, että ne jotka ovat lapsia halunneet, nauttivat pääsääntöisesti päätöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Joka päivä mietin miten onnekas ja onnellinen olenkaan. :)

Mutta silti asetat toisen ihmisen onnellisuuden omasi eteen? :/

Kuulostaa itsevalheelta.

Minä olen nauttinut elämästäni mutta katkerat ihmiset ovat tehneet elämästäni helvettiä. Lapseni tuovat onnellisuutta mutta mikään muu ei tuo.

Ei lapset onnea tuo, jos ajatuksena oli, että elämä muuttuu sitten lasten myötä onnelliseksi. Onnellisuus on jotain ihan muuta.

Ei. Pikemminkin lapset tuo huolta ja murhetta. Jatkuvaa tyytymättömyyttä raha-asioihin ja oman ajan vähyyteen liittyen.

Nanao kirjoitti:

Jotkut nauttii, jotkut ei. Varmaan jos on ollut ruusuiset kuvitelmat, että mikään ei muutu suhteessa/seksielämässä/ulkonäössä/ajankäytössä/rahankäytössä jne lapsen myötä niin silloin usein tiputaan korkealta ja kovaa. Uskon kuitenkin, että ne jotka ovat lapsia halunneet, nauttivat pääsääntöisesti päätöksestään.

Ainoa mihin on tähän mennessä tullut muutosta on, että pikkasen joutuu miettimään koska voi sekstata. Toisaalta seksi itsessään on parantunut. On myös karsinut huonoja tapoja esimerkiksi just ajankäytön osalta. Ei ole tullut baareissa notkuttua sittemmin. Samalla talouskin on selvästi parantunut, tosin hyvätuloisia oltiin jo aikaisemminkin.

Onnellisuus löytyy ihmisen sisältä, ei ulkopuolelta.

Läheinen ystäväni tunnusti minulle lapsettomalle naiselle että jos hän olisi ennen lasten hankkimista tiennyt sen mmitä nyt tietää, hän ei olisi hankkinut yhtäkään lasta. Nyt hänellä on kolme. Kyllähän hä nniitä rakastaa, mutta eivät ne onnea ole tuoneet.

Sain nepsyoireisen lapsen, ja huolta ja murhetta on muutenkin riittänyt. Nyt näkyy tunnelin päässä valoa, kun lapsi on 16. Tunnen vihdoin kuuluvani onnellisten joukkoon. Lopullisesti voin huokaista helpotuksesta vasta nuoren itsenäistymisen jälkeen, kun näen hänen siipiensä kantavan.

Ainoa mihin on tähän mennessä tullut muutosta on, että pikkasen joutuu miettimään koska voi sekstata. Toisaalta seksi itsessään on parantunut. On myös karsinut huonoja tapoja esimerkiksi just ajankäytön osalta. Ei ole tullut baareissa notkuttua sittemmin. Samalla talouskin on selvästi parantunut, tosin hyvätuloisia oltiin jo aikaisemminkin.[/quote]

Miks jotkut luulee, että lapsettomat notkuu vaa jossain baarissa? 😂 En mä ainakaan! Kiipeilen, melon, retkeilen, matkustan, vaellan... Mielestäni varsin hyvää ajankäyttöä.

Riippuu varmaan siitä, kuka on. Minä en voisi, ja siksi en ole hankkinut lapsia. Tunnen kyllä kanaemotyyppejä, jotka vaikuttavat aidosti nauttivan huolenpidosta ja toisten tarpeisiin vastaamisesta.

Voiko lapseton ihminen elää onnellista elämää?

Jotenkin vaikea kuvitella, että lapseton pystyisi aidosti nauttimaan elämästä.

Ei se varmasti joka hetki ruusuiselta tuntuisi, mutta sen jälkeen kun sain keskenmenon ja kummiskin lapsia olen toivonut niin olisin kiitollinen siitä, jos niitä tulee. Tällä hetkellä olen raskaana viikoilla 12+0 eli paremmalta näyttää, mutta silti uusi keskenmeno pelottaa edelleen vaikka prosentti on pieni. En siis valittaisi siitä kuinka epäonnellinen olen lapsien kanssa kun kaikille niille jotka niitä haluaa ei edes välttämättä tule lapsia kovankaan yrittämisen jälkeen

Neljä lasta ja aina ollut onnellinen. En mielestäni aseta lapsiani oman onneni edelle. He ovat osa mun onneani. En ymmärrä ihmisiä jotka sanovat että jos olisivat tienneet, eivät olisi hankkineet yhtään lasta. Lapset oli sitten tehty jostain sellaisesta syystä jolla ei äitiyden ja lasten kanssa olemisen kanssa ole mitään tekemistä. Äitiys on ollut luonnollinen osa elämääni siitä asti kun esikoinen syntyi. Olen ollut kotona viimeiset kaksikymmentä vuotta lasten kanssa mutta myös onnistunut luomaan oman uran siinä samalla. En ole tv…stä tuttu tai blogeista tai instagramista vaan ihan tuntematon suurimmalle osalle mutta mun tuotteet eivät ole:) Ulkoisesti näytän business-naiselta ja ajattelen myös niin. Mun mielestä lapset ovat osa normaalia elämää eivätkä estä mitään. Se esto tulee sieltä naisen sisältä, tosi tylyä syyttää lapsia siitä ettei itse osaa tehdä elämästään mielenkiintoisempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko lapseton ihminen elää onnellista elämää?

Jotenkin vaikea kuvitella, että lapseton pystyisi aidosti nauttimaan elämästä.

Lapsettomat ovat keskimäärin onnellisempia kuin vanhemmat...

Olen erittäin onnellinen kolmesta jo aikuisesta lapsestani. Erittäin.