Lue keskustelun säännöt.
En jaksa - uusi työ, pienet lapset
18.09.2017 |
Aloitin muutama kuukausi sitten uudessa työpaikassa, pienet lapset (2-ja 5-vuotiaat) ja arki on täyttä kaaosta. Työ on vaativaa asiantuntijahommaa, päivät ovat pitkiä ja työympäristö on riitaisa.
En kestä, en jaksa.
Töiden jälkeen ei jää energiaa perheelle ollenkaan. Mieskin stressaa omista töistään ja miettii työpaikan vaihtoa. Ihan kamala ilmapiiri kotina ja töissä.
Onneksi minulla on kokemusta alasta, jolla on kysyntää ja hyvä tilanne.
Miten te muut jaksatte?
Tekisi mieli irtisanoa itseni. Onneksi on säästöjä, joilla voisin jonkun aikaa elellä jos tiukka paikka tulee.
Kommentit (8)
Etähalit heti alkuun! Kuulostaa juuri niin ahdistavalta kuin muistan sen olleen, sillä erotuksella ettei minulla tuossa vaiheessa ollut kuin yksi kaksivuotias kotona. Silti päätin kotoilla vielä hetken aikaa... ja toisen lapsen jälkeen vielä hetken... ja kolmannen lapsen jälkeen en vielä tiedä miten pitkään. No, tässä sitä ollaan oltu kotiäitinä 5 vuotta. Ja vieläkin jaksan ihmetellä, miten niin monet osaavat yhdistää työn ja perheen ja vieläpä jaksavat sitä ihan hyvin. Hatunnostoni kaikille ruuhkavuosissa tarpoville ja tsemppiä päätöksentekoon. Itselläni ainakin henkinen hyvinvointi koheni huomattavasti irtisanoutumisen jälkeen, unettomuus helpotti, stressireaktiot (mahalla reagointi ja sydämentykytykset) loppuivat ja tilalle tuli nöyryys sekä kiitollisuus. Välillä sitä miettii, oliko tämä oikea ratkaisu oman työuran kannalta tai edes lasten kannalta, mutta sitten muistan oman kapasiteettini rajallisuuden ja sen kaiken, ja tiedän ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa. Koitan taas kun minua ei enää kukaan tarvitse kotona, nyt on hyvä näin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran ei ole rahasta kiinni niin irtisanoudu! Lapset ovat pieniä vain hetken, ota kaikki irti siitä ajasta. Voit itsekin paremmin ja jaksat tukea miestäsi joka omalta osaltaan pähkäilee hankalien työkuvioiden keskellä. Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään mikä lopulta on kaikkein tärkeintä. Mikään työ ei mene oman perheen ja itsensä hyvinvoinnin edelle. Pahimmillaan nykytilanne johtaa siihen että stressi ja paineet rikkovat perheenne. Älä anna asioiden ajautua sellaiseen pisteeseen.
Oliko ajatuksesi siis jäädä vielä kotiin lasten kanssa vai vaihtaa työpaikkaa? Ovatko lapset sopeutuneet päivähoitoon kuitenkin hyvin? Vai millaisia tulevaisuuden suunnitelmia siis ajattelit mikäli irtisanoutuisit. Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin johtopäätökseen tulet :) Terkuin se kotiäiti
Samaistun täysin! Olen aivan loppu. Työ -koti -päiväkoti -rumba syö minut elävältä. Teen myös asiantuntijatyötä joka ei miellytä, pakko on jaksaa rahan takia. Odotan vain että joskus helpottaisi. Toivottavasti avioliitto kestää ja lapsista tulee täysipäisiä, itse varmaan siinä vaiheessa kun helpottaa kuolen sydänkohtaukseen.
Jaksan hyvin. Kotona ei ole lapsia, joten työpäivän jälkeen voi rentoutua puolison kanssa pleikkaria pelaten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, koeajan tsemppaat, sitten alat saikuttaa. Ja hoitaa sairaita lapsia kotona.
Mulla samanikäiset lapset ja elokuussa aloitin työt. Teen melko rentoa kerhotyötä lasten parissa ja vain 5-6 h/pvä. Mies on painottanut omat työnsä vielä iltaan / viikonloppuihin niin lapset on monesti puokkarina päiväkodissa tai pitää vapaapäiviä välillä.
Mulle tuo osa-aikatyö on ihan ehdoton arjen jaksamisen kannalta. Silti tässä on paletissa paljon, monesti vasta illalla klo. 21 saa ekan kerran nostaa jalat ylös :) Ja kenties haaveissa kolmas lapsi jonka myötä saa hetkeksi vielä palata kotiäidiksi kun esikoinen menee kouluun... aika näyttää. Taloudellisesti meillä toki tiukempaa kuin monilla muilla mutta hyvällä taloudenpidolla raha riittää kaikkeen tarpeelliseen ja vähän extraankin.
Jos taloudellisesti mahdollista niin voisitko tehdä osittaista työaikaa? Siihenhän sinulla pitäisi olla oikeus siihen saakka kunnes kuopus menee kolmannelle.
Kannattaa olla terveellä tavalla itsekäs ja pitää puolensa. Työpäivät kohtuullisen mittaisiksi.