Taidealan opiskelu ja opettajien epäsuosio.

up

Ei ole kokemusta, mutta pidä pääsi ja pysy siellä sähän olet kuitenkin tullut kouluun valituksi niin ei luulisi kellään olevan nokan koputusta suuntaan eikä toiseen. Tsemppiä opiskeluun! :-)

YouTubesta löytyy useampi video aiheeseen liittyen, jos vain jaksat englanniksi katsoa. Hakusanaksi käy vaikka "art school teacher hates me".

Valitettavasti joillakin opettajilla on todella rajoittuneet näkemykset taiteesta ja sen luomisesta (minkä vuoksi itse potkisin tällaiset tapaukset surutta pihalle, koska taidealalla turhien rajoitusten asettaminen ja vain omalla mielipiteellä jyrääminen on aivan perseilyä, yhteisössä jossa pitäisi osata olla avoin uudelle ja eri näkökulmille...)

On tuttua ja hyvin yleistä kuulemani mukaan. Jos et allekirjoita opettajien makua ja estetiikkakäsitystä, joudut ulkopuolelle. Luota ja keskity omaan tekemiseesi ja koeta saada opiskeluistasi irti mahdollisimman paljon kaikesta huolimatta. Tsemppiä!

Kysyisin vielä, edustatko töilläsi selkeästi jotain tiettyä tyylisuuntausta? Tiedän että jotkut opettajat karsastavat esim. sarjakuva/animetyylisiä töitä joskus todella rankastikin, vaikka eivät sitä ääneen sanoisi. Surullista kyllä, kun tarkoitus olisi löytää se oma tyyli tehdä taidetta, ja joillekin se on karikatyyrit tai sarjakuvamaiset piirrokset, ei niinkään fotorealistisuus...

Kiitos tsempeistä. :) Ei ole kyse ihsn tuollaisessa tyylisuunta-asiasta mutta kylläkin siitä että saan tuntea olevani vääränlainen kun en ole opettajan kaltainen kun en edes osaa olla kun kiinnostus ja taito on eri asioissa. Missään vaiheessa en ole ollut opettajaa vastaan kuitenkaan. Ap.

Opiskeletko Lahdessa? Siellä on vahva kiusaamiskulttuuri. Älä anna periksi!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tsempeistä. :) Ei ole kyse ihsn tuollaisessa tyylisuunta-asiasta mutta kylläkin siitä että saan tuntea olevani vääränlainen kun en ole opettajan kaltainen kun en edes osaa olla kun kiinnostus ja taito on eri asioissa. Missään vaiheessa en ole ollut opettajaa vastaan kuitenkaan. Ap.

Taidealalla sun tehtävä on toteuttaa omaa taidekäsitystä ja seurata omia tuntemuksia, ei muiden esim. opettajan. Ja jos se ei ymmärrä sitä ettei kaikkien kanssa kiinnostuksen kohteet ja osaaminen mene yksiin niin ei se ole sun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeletko Lahdessa? Siellä on vahva kiusaamiskulttuuri. Älä anna periksi!

Lahdessa ei muuten ole enää taideinstituuttia... ohis

Koetapa kehitellä tältä pohjalta:

Yhdellä lapsellani oli alakoulussa kuvaamataidon numero mielestäni alakantissa. Niinpä sitten, kun oli tulossa luokanopettajan kanssa se keskusteluhetki, lähetin  luokanopettajalle etukäteen tekstiviestin ja kysyin, onko kuvaamataidossa tapahtunut kehitystä ja miten voisi parantaa.  Luokanopettaja sitten kertoi kuvaamataidon opettajan välittämän viestin. Ja niin oli kuvaamataidon merkitys huomioitu tavalla, joka oli varmaankin harvinaista. Arvosana nousi.

Toiselle lapselle kävi yläkoulun joulutodistuksessa harmillisesti, kuvaamataidon opettaja tiputti numeron kympistä kasiin ja oli perustellut sitä sillä, että lapsi puhuu liikaa tunnilla. Arvosanaa ei saanut yhdellä kertaa nostaa kahta numeroa ja niin jäi peruskoulun päättötodistukseen kuvaamataidosta yhdeksikkö. Arkkitehtiopinnoissa hän on menestyt loistavasti, palkittu stipendillä, saanut pääosin parhaita arvosanoja ja hyvän työpaikan opintojen ohella. Kandin tutkinto meinasi viivästyä, kun yksi tuntiopettaja reputti yhden tehtävän - proffa sitten tarkisti työn ja korjasi arvioinnin. 

 Vielä tulee sinullekin  toisenlainenkin arvio osaamisestasi, kun sattuu opettaja vaihtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä, edustatko töilläsi selkeästi jotain tiettyä tyylisuuntausta? Tiedän että jotkut opettajat karsastavat esim. sarjakuva/animetyylisiä töitä joskus todella rankastikin, vaikka eivät sitä ääneen sanoisi. Surullista kyllä, kun tarkoitus olisi löytää se oma tyyli tehdä taidetta, ja joillekin se on karikatyyrit tai sarjakuvamaiset piirrokset, ei niinkään fotorealistisuus...

Jos oppii ensin tekemään näköistä, sen jälkeen voi tehdä mitä tahansa. Oma tyyli löydetään koulun jälkeen. En nyt toki tiedä, millaisesta oppilaitoksesta tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä, edustatko töilläsi selkeästi jotain tiettyä tyylisuuntausta? Tiedän että jotkut opettajat karsastavat esim. sarjakuva/animetyylisiä töitä joskus todella rankastikin, vaikka eivät sitä ääneen sanoisi. Surullista kyllä, kun tarkoitus olisi löytää se oma tyyli tehdä taidetta, ja joillekin se on karikatyyrit tai sarjakuvamaiset piirrokset, ei niinkään fotorealistisuus...

Jos oppii ensin tekemään näköistä, sen jälkeen voi tehdä mitä tahansa. Oma tyyli löydetään koulun jälkeen. En nyt toki tiedä, millaisesta oppilaitoksesta tässä on kyse.

Ei ainakaan maailmalla ole kaikissa taidekouluissa edellytyksenä että opitaan tekemään täysin fotorealistisia töitä. Jotkut ei koskaan edes sitä opettele, jos oma tyyli on lähimpänä vaikka surrealismia. Toki riippuu ihan oppilaitoksesta että mitä vaaditaan.

Tuntuu että Suomessa taideopettajat laitoksissa kyttäävät nimenomaan piirtotyyliä ja "asennetta" enemmän kuin oikeaa teknistä osaamista. Jos et subjektiivisesti miellytä opettajaa, on aivan turha yrittää. Ja siksi kouluista valmistuu keskinkertaisuuksia. Onneksi hylkäsin itse taideunelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä, edustatko töilläsi selkeästi jotain tiettyä tyylisuuntausta? Tiedän että jotkut opettajat karsastavat esim. sarjakuva/animetyylisiä töitä joskus todella rankastikin, vaikka eivät sitä ääneen sanoisi. Surullista kyllä, kun tarkoitus olisi löytää se oma tyyli tehdä taidetta, ja joillekin se on karikatyyrit tai sarjakuvamaiset piirrokset, ei niinkään fotorealistisuus...

Jos oppii ensin tekemään näköistä, sen jälkeen voi tehdä mitä tahansa. Oma tyyli löydetään koulun jälkeen. En nyt toki tiedä, millaisesta oppilaitoksesta tässä on kyse.

Ei ole mitään näköistä. Kamera toistaa sen mitä sen edessä on, ja kuitenkin kamerkin valehtelee sen mukaan kuka sen minnekin asettaa.

Ihan motorisen kehityksen kannalla pima-harjoittelu on jeppispuuhaa, mutta siinä mennään metsään jos kuvitellaan että "näköisyys" on se mitä teoksella haetaan.

Ap: sillä opettajalla ja sen tunteilla ei ole sun urasi kannalta juuri merkitystä - paitsi jos nyt alat hyppimään sen mukaan mistä luulet opettajan pitävän.

Käänny ennemmin opiskelukavereita kohti: olette mahdollisesti lopun ikäänne kollegoita, keskustelkaa duuneistanne keskenänne.

Ja nyt en tarkoita pelkkää kritisointia, vaan puhukaa avoimesti siitä mitä yritätte tehdä, ja mihin mielestänme päädyitte. Siitä on teille kaikille enemmän hyötyä kuin jonkun opettajan sanelusta.

Riippuu vähän koulusta, mutta itse olen taideopettaja ja meillä kyllä vahvasti painotetaan kaupallista otetta. Se lukee ihan tutkinnon perusteissa myös, eli tutkintoa ei voi edes saada, jos piirtelee vain fantasiaa tms.

Tutkinnot määräävät tänä päivänä aika vahvasti, että opiskelu ei ole mitään itsensä etsimistä. Sen taiteen tekemisen on tarkoitus tulla ammatiksi. Toki jos ei ole oph:n alainen tutkinto kyseessä, liikkumavaraa on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän koulusta, mutta itse olen taideopettaja ja meillä kyllä vahvasti painotetaan kaupallista otetta. Se lukee ihan tutkinnon perusteissa myös, eli tutkintoa ei voi edes saada, jos piirtelee vain fantasiaa tms.

Tutkinnot määräävät tänä päivänä aika vahvasti, että opiskelu ei ole mitään itsensä etsimistä. Sen taiteen tekemisen on tarkoitus tulla ammatiksi. Toki jos ei ole oph:n alainen tutkinto kyseessä, liikkumavaraa on enemmän.

Hieman asiaa liipaten, olen itse peligrafiikan opettaja ammattikoulussa. Kyllä se sanoma alan yrityksistä on nimenomaan, että opiskelijoille pitää opettaa tuotesuunnittelua, jotta he voivat oppia suunnittelemaan esim pelihahmoja, joista voi tulla brändejä.

Toki me emme ole taidekoulu sinänsä, mutta tuli mieleen tuosta fantasiapiirtämisestä. Se on monen intohimo mutta hyvin heikosti kaupallista tänä päivänä ainakaan pelipuolella.

Jos opettaja yrittää saada sinut toteuttamaan omia käsityksiään, silloin hän on väärässä, mutta jos sinä et koskaan halua kokeilla minkään tekemistä toisin, pelkään pahoin että ongelma on sinulla. Taiteilijana ollessa joutuu jatkuvasti menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle jos haluaa kehittyä.

Mallin tai kipsinpiirtämisen tarkoitus on oppia silmän ja käden yhteistyötä, ja ne tuotokset ovat taidetta vain pikkuisen enemmän kuin kirjoitusharjoitusvihon O-rivit ovat kirjallisuutta - kivan näköisiähän ne voivat toki olla. Hyötynä on se, että voi sitten paremmin toteuttaa niitä suunnitelmia, jotka näkee vain sielunsa silmillä.

Liäksi, taitelijan pitää olla suhteellisen kovapintainen, joten opettajaa voi ajatella myös harjoitusvastustajana - ja valita seuraavaksi kurssiksi sellaisen, jota opettaa joku toinen; taitelijan taimet kun myös tarvitsevat mentoreita ja tukijoita.

Hyvin karsimaattiset opettajat ovat sitten siinä hankalia, että opiskelijoita ei tarvitse edes pakottaa seuraamaan, he tekevät sen melkein luonnostaan, ja siinä opettajalle lankeaa suuri vastuu.