Haluaisin haluta kiltin miehen
Tämä viesti oli jo tuossa toisessa ketjussa, mutta taisi hukkua sinne joten teen tästä oman avauksen, eli: olen tavannut kaikin puolin kunnollisia ja hyviä miehiä, mutta en vaan syty heistä. Olen varmaan klassinen nainen ainakin palstamiesten mielestä, sillä haluaisin "jännämiehen". Olen umpikujassa kun riskiä en viitsi tässä elämänvaiheessa ottaa, kun omat asiani olisivat tasaisesti ja saatu mallilleen. Lähipiirini ei myöskään sulattaisi renttua miestä. Niin, olen poikkeus tuttavapiirissäni, sillä kaikilla muilla tuntemillani naisilla on juuri nuo oikein hyvät ja kunnolliset aviomiehet, ja ovat niihin tyytyväisiä.
Kukaan ei siis ymmärrä ongelmaani. Miksei minulle riitä tavallinen mies? En keksi tähän itse vastausta. Ainoa mikä minut luultavasti erottaa noista tuntemistani naisista on se, että heillä on ollut hyvä isäsuhde, itselläni ei. Voisiko tämä jotenkin vaikuttaa miesmakuni kehittymiseen tällaiseksi? Onko muilla kokemuksia? Mistä on kyse? :(
Kommentit (9)
Yrittää olla tarttumatta tähän provoon.. must resist!
Heidän kohdallaan tuntuu kuin se jokin puuttuu, tuntuvat lähinnä veljiltä tai ystäviltä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittää olla tarttumatta tähän provoon.. must resist!
Okei, ehkä vähän kärjistäen kirjoitettu, mutta yritän että pointti tulee selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Yrittää olla tarttumatta tähän provoon.. must resist!
Kyllä tuo on käsittääkseni ihan aidosti juttu minkä kanssa aika moni nainen 'kamppailee'.
He tietävät ettei jännämies ole hyvää seuraa ja siitä seuraa murheita, mutta naiset rakastavat murheita joten he sortuvat. Hyvämies saa jäädä paitsioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittää olla tarttumatta tähän provoon.. must resist!
Kyllä tuo on käsittääkseni ihan aidosti juttu minkä kanssa aika moni nainen 'kamppailee'.
He tietävät ettei jännämies ole hyvää seuraa ja siitä seuraa murheita, mutta naiset rakastavat murheita joten he sortuvat. Hyvämies saa jäädä paitsioon.
Näinhän minäkin ajattelin että yleistä olisi, mutta vaikuttaa siltä että olen kuitenkin vähemmistöä kun tällaisia edes pohdin, taitaa olla enemmän elokuva yms. klisee :D
Ehkä pelkäät, että jos se hyvä ei hyväksyisikään sinua, niin se olisi kamalampaa, kuin ettei renttu sitten kestäis/hyväksyis sinua?
Mulla oli/on ainakin varmaan niinkin. Voi olla muitakin syitä. En halunnut oikeastaan haluta kilttiä moestä, mutta olin hirveän estoinen ja epävarma seksissä, niin koin, etten ikinä voisi olla suhteessa kenenkään normaalin kanssa. Siis miehen joka on mies jne. Että ei siitä tulis mitään, ne vain satuttais mua, kun ne ei tajuais mua ja blaa blaa.
Mulla on sitten kiltti mies, ja on ollutkin tylsää. Mutta hassua on, että hän kykenee kanssani suhteeseen, vaikka mä en kykenekään hänen kanssaan :) Eli siis kun mulle tulee se raivo olo, että annan tulla kaiken ja huudan ja nyt vaikka välit menis poikki niin en enää esitä mitään, niin...mieheni haluaa jatkaa suhdetta. Onhan se outoa, mutta enpähän ainakaan tule jätetyksi. Mä olen sitten siihen yllättäen ihan aidosti miehessäni tyytyväinen. Meinaan, että sen puoleen oikeastikin kannatti ottaa tylsä mies.
Eiköhän tähän ole syynä sekä omassa elämässäsi tapahtuneet asiat (kuten lapsuudesta saatu parisuhteen malli) että tietyt kulttuurista opitut käsitykset siitä millainen on "tosimies". Sitten kun alkaa tiedostamaan näitä syitä niin voi alkaa myös kyseenalaistamaan niitä oppimiaan käsityksiä parisuhteesta ja sukupuolirooleista.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tähän ole syynä sekä omassa elämässäsi tapahtuneet asiat (kuten lapsuudesta saatu parisuhteen malli) että tietyt kulttuurista opitut käsitykset siitä millainen on "tosimies". Sitten kun alkaa tiedostamaan näitä syitä niin voi alkaa myös kyseenalaistamaan niitä oppimiaan käsityksiä parisuhteesta ja sukupuolirooleista.
Tässä kun mainitsit kulttuuriset käsitykset niin kieltämättä haluaisin miehen, jota olisi kiva näyttää muillekin, että toiset hieman kadehtisivat :) Että mies olisi "cool" kulttuurimme käsitysten mukaan, tai ainakaan sellainen jonka seurassa näyttäytyessä ei tarvitsisi hävetä, ettei hän siis näyttäisi liian hiirulaismaiselta. Tiedän, huono itsetunto :D
Up