Pieni havainto eri ikäisinä äideiksi tulleista. (tule, lue, provosoidu)

-18-vuotiaana naimisiin mennyt, 21-vuotiaana esikoisensa saanut-

Ihan turhaa tuollaisesta kenenkään provosoitua niin kuin ei stereotypioista muutenkaan kannata. Ja poikkeuksia löyty aina, joten ei niidenkään kannata provosoitua ja alkaa jankkaamaan.

Mutta periaatteessa voi olla noin.

tuo ei pidä paikkaansa.



Kolmekymppisenä äidiksi tulleet ovat strassaantuneempia kuin nuorena äidiksi ehtineet.



Havaintosi ei päde myöskään minun tuttupiiriini. tai no yksi yli 40-kymppinen on ehkä vähän sen viimeisen kuvausken mukainen, mutta muuten kyllä ei.

Heistä et ollut laittanut mitään ja minä toivottavasti kuulun tähän joukkoon. (Tunnen yhden gynekologinkin, joka kuuluu tähän joukkoon ja se kannustaa minua.)

uskon kyllä, että varmaan pitävätkin paikkaansa.. mitä nyt joitakin katson.. mutta mutta.. kaikki ei ole aina sitä miltä NÄYTTÄÄ, että siksi en allekirjoita tuota aiempaakaan..

ja meillä vasta toisen lapsen saaminen teki äidistä vähän rennomman, esikoinen olisi varmasti kasvanut täysin vinoon jos saisi edelleen kaiken sen huomion (ja ihailun:) mitä sai yksin ollessaan.



Mutta suhtaudun kyllä äitiyteen elämäntehtävänäni,

vakituinen työpaikkakin on, mutta edessä ainakin vielä 3 kotivuotta.



Ja ikää 26v, lapset 2v ja 4kk

Ja tämä on minun ihan omaa havainnointia. En ole mitään varsinaisia tutkimuksia asiasta lukenut. :)



Ja omalta kohdaltani en allekirjoita lainkaan tätä omaa analyysiani :D



ap

Nuorista alle 20-vuotiaista synnyttäjistä 48 prosenttia tupakoi raskauden aikana vuonna 2005. Heistä 16 prosenttia lopetti tupakoinnin raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Yli 35-vuotiaista synnyttäjistä 10 prosenttia tupakoi raskauden aikana ja heistä joka viides (20 prosenttia) lopetti tupakoinnin.

saa myös juuri adoptiolapsensa 45-vuotiaana Kiinasta. Se on heidän eka lapsensa. Minulla on kyllä ennestään yksi lapsi. Ajattelit ehkä ekaa lasta kumminkin. Kiitos hauskasta ketjusta.

ap

Tulin äidiksi puolivahingossa (1) 27-vuotiaana (2). Äitiys on arkea, eikä nostattanut mitään suuria tunnemyrskyjä (3). Kaipailen myös välillä villejä vuosiani, mutta sehän kuuluu asiaan. Lisäksi ryhdyin äidiksi, vaikka aiemmin epäilin haluanko lapsia laisinkaan, ja nyt äitiys tuntuu kyllä elämän parhaalta asialta (4).

Vierailija:

16-21- vuotiaat: tässä iässä naiset (tytöt) tulevat äideiksi vahingossa tai " puolivahingossa" . Ellei ole taustalla mitään suuria ongelmia ja tukiverkot kunnossa, saattaa äitiys lähteä sujumaan. Mutta riskit on suuret.

22-28-vuotiaat: tässä iässä tulevat äideiksi ne, joille äitiys on se elämän suuri juttu. Naiset hankkiutuvat raskaiksi heti, kun ovat saaneet opiskelun loppuun tai vähän työkokemusta. Tai edes kelvollisen miehen isäksi lapsille. Elävät vauvojensa kanssa suurta unelmaansa ja saattavat upputua äitiydenmaailman rasittavuuteen asti. Heillä on uhkana äitiyteen uupuminen.

29-35- vuotiaat: hankkivat lapsen, koska se " tuntuu kuuluvan asiaan" . Lapsi täydentää kivasti muutoin valmista elämää. Ellei äitiyteen liity mitään erityisen suuria haasteita, kuten lapsen sairastelua, voi äitiys sujua helposti ja mallikkaasti. Työelämässä jo vuosia olleet kotihoitavat ensimmäiset vuodet, koska ovat jo kyllästyneet työelämään. Ellei sitten hulppean omakotitalon velat paina niskaan. Jos työkokemusta ei ole vielä kunnolla kertynyt, lähtee äiti metsästämään sitä kovalla kiireellä. Heille äitiys on arkea, eikä nostata mitään valtavia tunnemyskyjä. Muistelevat usein tyttöporukalla lämmöllä ja kaiholla villejä opiskeluvuosia ja hetkittäin toivovat niitä aikoja takaisin.

36-42- vuotiaat: ryhtyvät äideiksi, vaikka ovat ikänsä epäilleet onko se heitä varten ollenkaan. Mutta nyt on viimeinen mahdollisuus, riski on otettava. Ovat huolehtivia ja hermostuneita. Epäilevät tekevänsä asiat väärin. Toiset huomaavat saaneensa " nuoruutensa" takaisin ja äitiydestä tulee heille uusi alku ja elämän suuri täyttymys.

Sopiiko teidän tuttavapiiriinne? Älkää miettikö itseänne, vaan niitä perhekahvilan ja naapuriston mammoja. ;)

Sama joka ikäryhmässä jolla liian ruusunpunaiset haaveet!

16-21- (Ei mikään.)



22-28-vuotiaat: tässä iässä tulevat äideiksi ne, joille äitiys on se elämän suuri juttu. Naiset hankkiutuvat raskaiksi heti, kun ovat saaneet vähän työkokemusta. Tai edes kelvollisen miehen isäksi lapsille.



29-35- vuotiaat: Työelämässä jo vuosia olleet kotihoitavat ensimmäiset vuodet, koska ovat jo kyllästyneet työelämään. Heille äitiys on arkea, eikä nostata mitään valtavia tunnemyskyjä. Muistelevat usein tyttöporukalla lämmöllä ja kaiholla villejä opiskeluvuosia ja hetkittäin toivovat niitä aikoja takaisin.



36-42- vuotiaat: ryhtyvät äideiksi, vaikka ovat ikänsä epäilleet onko se heitä varten ollenkaan.



Ja esikoisen saadessani olin 21v.

...yleensä alle kolmikymppiset hoitavat äitiyden ilman turhia hössötyksiä ja huolia ja maalaisjärjellä.



Kun taas tämä n. 30-40v esikoisen saavat hurahtavat täysillä ja ovat fanaattisia imettämään, liinailemaan, yms elämään täysin lapsen ehdoilla.

Ja usein heidän ainokaiseksi jäävät lapset saavat kaiken mitä haluavat ts ovat oikein rasittavia pikku-julmureita ja koko maailman pitää tanssia heidän pillin mukaan.



T: Esikoinen 21v -vahinko ja kuopus 26v -ei vahinko,ei sen suurempaa hurahtamista, lähes 4v kotona.

Jos saa kysyä niin mihin ryhmään ap kuuluu? Ryhmäkuvausten sanavalinnoista ja asettelusta voisin melkein vannoa että tuohon viimeiseen... ;)

Vierailija:

16-21- vuotiaat: tässä iässä naiset (tytöt) tulevat äideiksi vahingossa tai " puolivahingossa" . Ellei ole taustalla mitään suuria ongelmia ja tukiverkot kunnossa, saattaa äitiys lähteä sujumaan. Mutta riskit on suuret.

22-28-vuotiaat: tässä iässä tulevat äideiksi ne, joille äitiys on se elämän suuri juttu. Naiset hankkiutuvat raskaiksi heti, kun ovat saaneet opiskelun loppuun tai vähän työkokemusta. Tai edes kelvollisen miehen isäksi lapsille. Elävät vauvojensa kanssa suurta unelmaansa ja saattavat upputua äitiydenmaailman rasittavuuteen asti. Heillä on uhkana äitiyteen uupuminen.

29-35- vuotiaat: hankkivat lapsen, koska se " tuntuu kuuluvan asiaan" . Lapsi täydentää kivasti muutoin valmista elämää. Ellei äitiyteen liity mitään erityisen suuria haasteita, kuten lapsen sairastelua, voi äitiys sujua helposti ja mallikkaasti. Työelämässä jo vuosia olleet kotihoitavat ensimmäiset vuodet, koska ovat jo kyllästyneet työelämään. Ellei sitten hulppean omakotitalon velat paina niskaan. Jos työkokemusta ei ole vielä kunnolla kertynyt, lähtee äiti metsästämään sitä kovalla kiireellä. Heille äitiys on arkea, eikä nostata mitään valtavia tunnemyskyjä. Muistelevat usein tyttöporukalla lämmöllä ja kaiholla villejä opiskeluvuosia ja hetkittäin toivovat niitä aikoja takaisin.

36-42- vuotiaat: ryhtyvät äideiksi, vaikka ovat ikänsä epäilleet onko se heitä varten ollenkaan. Mutta nyt on viimeinen mahdollisuus, riski on otettava. Ovat huolehtivia ja hermostuneita. Epäilevät tekevänsä asiat väärin. Toiset huomaavat saaneensa " nuoruutensa" takaisin ja äitiydestä tulee heille uusi alku ja elämän suuri täyttymys.

Sopiiko teidän tuttavapiiriinne? Älkää miettikö itseänne, vaan niitä perhekahvilan ja naapuriston mammoja. ;)