Miksi naiset downshiftaavat niin perkeleesti koko ajan?

Älä lisäänny, jos ajattelet vain rahaa.

Läsnäoloa ei voi korvata.

Moni voi myös työskennellä kotoa.

Varsinainen upshiftaaja-ap vauvapalstalla 😁

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny, jos ajattelet vain rahaa.

Läsnäoloa ei voi korvata.

Moni voi myös työskennellä kotoa.

Onhan näiden saamat tuet sitten jonkun maksettava kuitenkin. Kuitenkin se yhteiskunnan (ja miehen) ylläpito eli raha kuitenkin kelpaa vaikka sitä ei itse olekaan ansainnut. Olikohan tälle joku nimikin täällä.

Ei ne naiset huipullekaan pyri senkään jälkeen kun ne lapset on jo tehty. Sama ero siellä huipulla on. Downshiftausta sekin.

- Nyt kun me naiset olemme kouluttaneet itsemme eikä sekään tunnu riittävän, niin mistä se ottaa kiinni? kysyy filosofian tohtori Päivi Lipponen.

Tähän kysymykseen hän itse lähti etsimään vastausta haastattelemalla suomalaisia huippujohtajia, jotka edustivat kulttuuria, liike-elämää, pankkimaailmaa ja politiikkaa. Siis naisjohtajia.

- Hirvittävintä oli ehkä se, ettei kukaan heistä ollut halunnut johtajaksi vaan heitä oli patisteltu.

Mä voisin hyvin down-shiftata. Elämä on yhtä tasapainoilua.

- 3 lasta, lapsilla vaikeat lukihäriöt, yhdellä add. Koulunkäyntiä tuettava päivittäin

- itse asiantuntija tehtävävässä, palkka ylimmässä tulodesiilissä. Kiireisempään aikaan työtunteja viikossa n. 50.

- vanhemmat iäkkäitä ja sairaira. Toisella vanhemmalla alzheimer. Heitä on autettava viikottain.

Välillä tuntuu, että omaa elämää ei ole lainkaan. Itsestä on pakko pitää huoli ja kärjestää omaa aikaa. Jostain on koko ajan huono oma tunto, kun ei tee riittävästi. Kun ei vain riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny, jos ajattelet vain rahaa.

Läsnäoloa ei voi korvata.

Moni voi myös työskennellä kotoa.

Onhan näiden saamat tuet sitten jonkun maksettava kuitenkin. Kuitenkin se yhteiskunnan (ja miehen) ylläpito eli raha kuitenkin kelpaa vaikka sitä ei itse olekaan ansainnut. Olikohan tälle joku nimikin täällä.

Ei ne naiset huipullekaan pyri senkään jälkeen kun ne lapset on jo tehty. Sama ero siellä huipulla on. Downshiftausta sekin.

- Nyt kun me naiset olemme kouluttaneet itsemme eikä sekään tunnu riittävän, niin mistä se ottaa kiinni? kysyy filosofian tohtori Päivi Lipponen.

Tähän kysymykseen hän itse lähti etsimään vastausta haastattelemalla suomalaisia huippujohtajia, jotka edustivat kulttuuria, liike-elämää, pankkimaailmaa ja politiikkaa. Siis naisjohtajia.

- Hirvittävintä oli ehkä se, ettei kukaan heistä ollut halunnut johtajaksi vaan heitä oli patisteltu.

Se taitaa olla siinä se ero, että mies ei hevin luovu asemastaan downshiftatessaan, koska on kiva saada rahaa ja aseman uskotaan tuovan pildeä. Ne on aina miehiä, jotka katselee kissavideoita samalla kun joku muu tekee hommat puoli-ilmaiseksi vinkuintiassa, tai sitten tulee kymmenen vuotta työpaikalle piereskelemään ja olemaan tekemättä töitä johtajan tittelillä ja palkalla, miehet myös hoitaa sen varsinaisen sossurottailun ilman huollettavia. Jotenkin miehet on hokanneet tän homman ja naiset vaan kuvittelee, että ylennys tarkoittaa lisää työtä.

Koska heillä in varaa downshiftata. Näillä downshiftaajilla on usein varakas mies.

Sen jälkeen, kun on useamman vuoden ajan hoitanut lapset, omat iäkkäät vanhempansa, työnsä ja kotinsa, niin kyllä kiitos, pieni downshiftaus on paikallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny, jos ajattelet vain rahaa.

Läsnäoloa ei voi korvata.

Moni voi myös työskennellä kotoa.

Onhan näiden saamat tuet sitten jonkun maksettava kuitenkin. Kuitenkin se yhteiskunnan (ja miehen) ylläpito eli raha kuitenkin kelpaa vaikka sitä ei itse olekaan ansainnut. Olikohan tälle joku nimikin täällä.

Ei ne naiset huipullekaan pyri senkään jälkeen kun ne lapset on jo tehty. Sama ero siellä huipulla on. Downshiftausta sekin.

- Nyt kun me naiset olemme kouluttaneet itsemme eikä sekään tunnu riittävän, niin mistä se ottaa kiinni? kysyy filosofian tohtori Päivi Lipponen.

Tähän kysymykseen hän itse lähti etsimään vastausta haastattelemalla suomalaisia huippujohtajia, jotka edustivat kulttuuria, liike-elämää, pankkimaailmaa ja politiikkaa. Siis naisjohtajia.

- Hirvittävintä oli ehkä se, ettei kukaan heistä ollut halunnut johtajaksi vaan heitä oli patisteltu.

Ja miten se mies sitten on ansainnut sen että kotona oleva vaimoli pesee sen pyykit ja tekee ruuat?

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa kotona ja lyhyemmät työviikot jne. Eikös sillon joku muu joudu upshiftaaman, että yhteiskunta pysyy pystyssä?

Puhutko sinä nyt pienten lasten äideistä? Kai sinä ymmärrät, mistä on kyse: lasten hyvinvoinnista. Kymmentuntiset hoitopäivät ovat lapsille raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny, jos ajattelet vain rahaa.

Läsnäoloa ei voi korvata.

Moni voi myös työskennellä kotoa.

Onhan näiden saamat tuet sitten jonkun maksettava kuitenkin. Kuitenkin se yhteiskunnan (ja miehen) ylläpito eli raha kuitenkin kelpaa vaikka sitä ei itse olekaan ansainnut. Olikohan tälle joku nimikin täällä.

Ei ne naiset huipullekaan pyri senkään jälkeen kun ne lapset on jo tehty. Sama ero siellä huipulla on. Downshiftausta sekin.

- Nyt kun me naiset olemme kouluttaneet itsemme eikä sekään tunnu riittävän, niin mistä se ottaa kiinni? kysyy filosofian tohtori Päivi Lipponen.

Tähän kysymykseen hän itse lähti etsimään vastausta haastattelemalla suomalaisia huippujohtajia, jotka edustivat kulttuuria, liike-elämää, pankkimaailmaa ja politiikkaa. Siis naisjohtajia.

- Hirvittävintä oli ehkä se, ettei kukaan heistä ollut halunnut johtajaksi vaan heitä oli patisteltu.

Se taitaa olla siinä se ero, että mies ei hevin luovu asemastaan downshiftatessaan, koska on kiva saada rahaa ja aseman uskotaan tuovan pildeä. Ne on aina miehiä, jotka katselee kissavideoita samalla kun joku muu tekee hommat puoli-ilmaiseksi vinkuintiassa, tai sitten tulee kymmenen vuotta työpaikalle piereskelemään ja olemaan tekemättä töitä johtajan tittelillä ja palkalla, miehet myös hoitaa sen varsinaisen sossurottailun ilman huollettavia. Jotenkin miehet on hokanneet tän homman ja naiset vaan kuvittelee, että ylennys tarkoittaa lisää työtä.

No miksei tuo voi sitten jo alunperin olla suuri syy "tasa-arvo-ongelmiin" mm. palkkauksessa ja muualla työelämässä? Mies pyrkii huipulle koska se tuo etua juuri esim. pariutumisen suhteen ja koska miehellä on siihen hormonit ja kromosomit jo alkuunsa.

(Vinkuintiasta en ole tuollaista kuullut. Peppuseksi-Egyptistä taas olen kuullut paljonkin)

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvin down-shiftata. Elämä on yhtä tasapainoilua.

- 3 lasta, lapsilla vaikeat lukihäriöt, yhdellä add. Koulunkäyntiä tuettava päivittäin

- itse asiantuntija tehtävävässä, palkka ylimmässä tulodesiilissä. Kiireisempään aikaan työtunteja viikossa n. 50.

- vanhemmat iäkkäitä ja sairaira. Toisella vanhemmalla alzheimer. Heitä on autettava viikottain.

Välillä tuntuu, että omaa elämää ei ole lainkaan. Itsestä on pakko pitää huoli ja kärjestää omaa aikaa. Jostain on koko ajan huono oma tunto, kun ei tee riittävästi. Kun ei vain riitä.

Hei ja tsemppiä. En tätä ketjua nyt ihan 100% tosissani tainnut aloittaa minäkään.  ap

Miehillä on tosiaan joskus kiire, niin kuin sanoit.

Minä luulen, että meille miehille raha on tärkeämpää kuin naisille. Vaimokin saa sisältöä elämäänsä kaikesta henkisestä. Minun on vaikeaa kuvitella, että saisin jostain meditaatiosta samaa fiilistä kuin uusista stereoista. Ja tämä tietysti maksaa ja olen halukas tekemään töitä sen eteen.

Lisäksi naiset näyttävät kuitenkin arvostavan miesten ammatillista statusta ja hyvää palkkaa.

Miehet, naiset, miehet, naiset... näetkö muuta kuin sukupuolia?

Voidaanko yleistää tämä kaikkiin naisiin? Eiköhän eri aloilla työskentelevien naisten välillä ole iso ero downshiftaamisessa. Moni aloitti downshiftaamisen jo lukion jälkeen ehkä huonon itsetunnon takia. Ja silloin varmasti mielellään onkin kotona enemmän, jos töistä ei kummoista palkkaa saa ja se on lisäksi raskasta.

Itse näen lasten kasvattamisen myös tärkeänä yhteiskunnallisena tehtävänä. Joten en koe huonoa omaatuntoa vaikka teen vain 5h/pvä töitä ja muun ajan hoidan ja kasvatan lapsiani. Maksan sen vieläpä eläkkeessäni.

Harmi, että vanhempasi downshiftasivat sinut.

Kerrankos hölmöillä pettää ehkäisy.

En downshiftaa. Kaksi pientä lasta, jotka ovat tärkeintä elämässä ja akateeminen asiantuntijaura haasteineen. Olisi kiva sanoa, että "en valita", mutta raskasta tämä on, ihan todella. Onneksi mies hoitaa lapset ja kodin 50%

Teen töitä 26 tuntia viikossa eli varmaankin lukeudun downshiftaajiin. Syynä kaksi lasta, joiden kanssa haluan viettää riittävästi aikaa. Lisäksi 4-vuotiaalla kuopuksella silmälääkäri ja hammashoitola monta kertaa vuodessa keskellä päivää. Kätevää, että voin hoitaa tuollaiset menot. Sama koulun vanhempainvarttien ym. kanssa. Sen 26 tuntia teen sitten täysillä vaativaa asiantuntijatyötä, en roiku somessa tai muutakaan. Saan paljon aikaan sekä töissä että kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lisäänny, jos ajattelet vain rahaa.

Läsnäoloa ei voi korvata.

Moni voi myös työskennellä kotoa.

Onhan näiden saamat tuet sitten jonkun maksettava kuitenkin. Kuitenkin se yhteiskunnan (ja miehen) ylläpito eli raha kuitenkin kelpaa vaikka sitä ei itse olekaan ansainnut. Olikohan tälle joku nimikin täällä.

Ei ne naiset huipullekaan pyri senkään jälkeen kun ne lapset on jo tehty. Sama ero siellä huipulla on. Downshiftausta sekin.

- Nyt kun me naiset olemme kouluttaneet itsemme eikä sekään tunnu riittävän, niin mistä se ottaa kiinni? kysyy filosofian tohtori Päivi Lipponen.

Tähän kysymykseen hän itse lähti etsimään vastausta haastattelemalla suomalaisia huippujohtajia, jotka edustivat kulttuuria, liike-elämää, pankkimaailmaa ja politiikkaa. Siis naisjohtajia.

- Hirvittävintä oli ehkä se, ettei kukaan heistä ollut halunnut johtajaksi vaan heitä oli patisteltu.

Se taitaa olla siinä se ero, että mies ei hevin luovu asemastaan downshiftatessaan, koska on kiva saada rahaa ja aseman uskotaan tuovan pildeä. Ne on aina miehiä, jotka katselee kissavideoita samalla kun joku muu tekee hommat puoli-ilmaiseksi vinkuintiassa, tai sitten tulee kymmenen vuotta työpaikalle piereskelemään ja olemaan tekemättä töitä johtajan tittelillä ja palkalla, miehet myös hoitaa sen varsinaisen sossurottailun ilman huollettavia. Jotenkin miehet on hokanneet tän homman ja naiset vaan kuvittelee, että ylennys tarkoittaa lisää työtä.

No miksei tuo voi sitten jo alunperin olla suuri syy "tasa-arvo-ongelmiin" mm. palkkauksessa ja muualla työelämässä? Mies pyrkii huipulle koska se tuo etua juuri esim. pariutumisen suhteen ja koska miehellä on siihen hormonit ja kromosomit jo alkuunsa.

(Vinkuintiasta en ole tuollaista kuullut. Peppuseksi-Egyptistä taas olen kuullut paljonkin)

Kyllä, niin se taitaa olla, että miehet tykkää olla asemissa, mutta ei kaikki luonnollinen ole hyvää tyyliin "ketut vaan nyt syö kanoja". Naisjohtajat ovat tällä hetkellä keskimäärin parempia kuin miesjohtajat ja se ei voi tarkoittaa muuta kuin että potentiaalia menee haaskuuseen. Ei voida vain tuijottaa sitä, kuka mieluiten näkisi itsensä missäkin asemassa, se on epätehokasta.