Lue keskustelun säännöt.
Muita "kodin vankeja"?
15.09.2017 |
Onko täällä muita, jotka viettävät aikansa lähes 24/7 kotona?
Mikä on sinun syysi? Miten pärjäät, millä tavalla kestät sen tunteen, kun seinät kaatuu päälle?
Täällä toistaiseksi vajaa 2 vuotta kotona oleskellut, ahdistunut ja paniikkioireinen ihminen.
Kävin koulun, aloitin työn, uuvuin täysin parissa viikossa (romahdin) ja siitä asti tämä on vain ollut odottelua, että pääsisi hoitoon. Vieläkin odottelua ainakin muutama kuukausi.
En pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, lähinnä pakkoajatusteni takia. Menen ihan paniikkiin ja lukkoon pelkästään sukulaiden tai ystävien näkemisestä. Saatika sitten tuntemattomien. Kaupassa käynti on tuskaa, harvoin siis käyn kaupassa. Ulos lähden ainoastaan käyttämään koiraa, sitten takaisin kotiin. Tämä on raskasta ja ahdistavaa, kärsin sairaudesta.
Siitäkin huolimatta tätä kadehditaan. Aina kun jollekkin selviää, että olen kotona kokoajan, alkaa se perinteinen "Vitsi vähän oon kateellinen, tekis mieli itekkin aina vaan levätä kotona. Vitsit kun voisi itsekin vaan ajatella itseään ja olla menemättä duuniin".
Kun vaan ne ymmärtäisi, että tekisin mitä vaan että voisin olla kuin he. Voisin itse ansaita elantoni, voisin nauttia shoppailusta, voisin käydä kahvilla tai vaikka kaljalla kavereiden kanssa, huolettomasti. Ottaa askeleen elämässä eteenpäin ilman, että tuntuu että kaikki vedetään jalkojen alta pois.
Kommentit (9)
En ole täysin kodin vanki mutta ihmiset aiheuttaa eniten ongelmia, siis ahdistusta, ja niitä kun on joka paikassa niin koko ajan on ties mitä oiretta. Jos olisi hirveästi rahaa niin voisi tietenkin muuttaa erakoksi jonnekin linnaan ja saada tarvitsemansa palvelut sinne mutta enpä ole, vaan asun kerrostalossa ihmisten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle paniikkihäiriöön auttoi parhainten Venlafaxin ja propral. Suosittelen lämpimästi jos et ole jo kokeillut ja jos sinua hoitava lääkäri reseptit suostuu määräämään. Kaikki ollaan erilaisia tietenkin, mutta minulle Venlafaxin teki ihmeitä ja sen käytön myötä muutuin itse aktiivisemmaksi ja sosiaalisemmaksi. Lääkkeen käytön olen lopettanut jo muutama vuosi sitten ja oireet eivät ole palanneet. Siitä saan tietenkin kiittää myös muuten hyvää elämänvaihetta ja tiedän että olen altis paniikkihäiriön tms oireiden paluulle esimerkisik jos elämään tulee suuria muutoksia tai stressitekijöitä.
Olin kodin vanki pienten lasten äitinä, mies matkatöissä, lyhyet ja katkonaiset yöunet. Lähikauppaan asti jaksoin kolmen lapsen kanssa ja tuttu kassa muisti aina muistuttaa, että otathan ostoksesikin mukaan, kun olin niin väsynyt. Tarkistin aina, että en unohda lapsia. Talvella kiskoin vaunuja ja ostoksia läpi auraamattomien nietosten. Pohdin,että veisinkö roskat pihalle, kun lapset nukkuivat, koska niin ei kuulemma saisi tehdä, jos vaikka jotain sattuisi ja lapset jäisivät pidemmäksi aikaa yksin. Sitten päätin, että käyn viemässä roskat, haistan talvi-ilmaa ja katson näenkö tähtiä. Kerrostalossa kai naapurit olisivat kuulleet itku. Eiköhän omakotitalossa saa viedä roskia ja onko se sitten neuvolan tomeran ja määräilevän tädin mielestä turvallisempaa? Muistin ottaa avaimet mukaan ja en kompastunut portaissa. Tulin takaisin kahdessa minuutissa.
joo olen.
Vuosia, tosin en ihan 100% "vanki". Ulkoilen sen minkä jaksan lähistöllä, pihalla otan aurinkoa, se ei ole ongelma. Pienin askelin, totuttelet istumaan ulkona, toimimaan lähistöllä. Tosin en ole saanut laajennettua "reviiriä" siitä yhtään kauemmas, aina tulee näkymätön raja vastaan. Lääkäriin en pääse. Liian kaukana.
Mulla on sama että kaipaa kyllä ihmisiä, mutta he tuo juuri noita pakokauhuja, jos tulee huono olo niin ei voi häipyä..
Kesät, ja juhlat, uudenvuodenaatot ollu pahimpia, ei pääse uimaan, esim. Juhannus, kun ajattelee mitä kaikkea muut tekee jossain mökeillään, nauttii luonnosta.
Ap, oletko sairaslomalla, siis saatko Kelalta sairaspäivärahaa? Kuinka helppoa se oli saada?
Venlafaxin on täysin paska lääke ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja ihmisten pelkoon.
En ikinä suostu syömään enää ainuttakaan.
Propral on ihan ok paikassaan.
Ollut mulle korvaamaton kun olen joutunut esim. sukuloimaan, asioimaan virastoissa, todistajana oikeudessa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle auttoi Opamox ja otin sitä puolikkaan päivässä 3kk ajan. Samoin B12-vitamiinia, karnosiinia ja kalaöljyä, huomasin miten ne alkoivat kirkastaa ajatustani. Sitten pystyin lopettaa Opamoxitkin kuin seinään.
Kärsin stressisyndroomasta, ahdistushäiriöistä ja paniikkikohtauksista. Koin että olen turvassa vain kotona.
Onneksi työpaikalla oltiin ymmärtäväisiä ja tiimi tuki minua ja tekivät minun töihin paluun helpoksi 3 kk jälkeen. Kukaan ei syyllistänyt.
Ps. Jouduin sairaalaan mielialalääkkeiden takia, tuli sairaskohtaus. Siksi minulle annettiin Opamoxit.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys?
Ssri:t eivät sopineet minulle.
Lyrica 300mg/pvä
opamox tarvittaessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo olen.
Vuosia, tosin en ihan 100% "vanki". Ulkoilen sen minkä jaksan lähistöllä, pihalla otan aurinkoa, se ei ole ongelma. Pienin askelin, totuttelet istumaan ulkona, toimimaan lähistöllä. Tosin en ole saanut laajennettua "reviiriä" siitä yhtään kauemmas, aina tulee näkymätön raja vastaan. Lääkäriin en pääse. Liian kaukana.
Mulla on sama että kaipaa kyllä ihmisiä, mutta he tuo juuri noita pakokauhuja, jos tulee huono olo niin ei voi häipyä..
Kesät, ja juhlat, uudenvuodenaatot ollu pahimpia, ei pääse uimaan, esim. Juhannus, kun ajattelee mitä kaikkea muut tekee jossain mökeillään, nauttii luonnosta.
Ap, oletko sairaslomalla, siis saatko Kelalta sairaspäivärahaa? Kuinka helppoa se oli saada?
En ole sairaslomalla. Olin aikasemmin, lääkäri kirjoitti aina n. kuukauden pätkän kerrallaan. Mutta se oli aivan hirveää taistelua kelan kanssa sairaspäivärahan maksusta, ja tuli pahoja rahaongelmia, kun rahat tuli milloin sattui, jos tuli. Parilta viime kuulta ei tullut ollenkaan.
Täten olen siis päättänyt, että työmarkkinatuella mennään, sillä ei väsynyt pää vain jaksa yhtään enempää taistelua kun on pakko.
Tässähän on toki se "vaara", että työtä tulevat tarjoamaan, ja sitten on oltava yhteydessä jollain tavalla joko lääkäriin sairasloman vuoksi, tai käydä selittämässä (jos kykenen) työpaikalla tilanne.
Lääkitys?