Lue keskustelun säännöt.
Miten helpoiten voisin löytää puolison itselleni?
11.09.2017 |
Eli siis olen valmis käyttämään ennakkovalmisteluihin (kuntosalitreeni, plastiikkakirurgia, yleissivistyksen kehittäminen, kampaamo- ja kosmetologipalvelut) runsaasti aikaa ja vaivaa, mutta siihen sosiaaliseen osuuteen (deittipalsta, Tinder, baari) käyttäisin mahdollisimman vähän aikaa ja vaivaa.
Siis haluaisin tehdä pohjatyön niin hyvin, ettei tarvitsisi tavata kuin mahdollisimman vähän ihmisiä. Mulle kävisi myös "postimyyntipuoliso" jostain ulkomailtakin tarvittaessa. Mutta oon siis erittäin introvertti, vakavarainen, kohtalaisen & feminiinisen näköinen, hoikka, akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, Mensan testin "läpäissyt" 39-vuotias (liian vanha oikeasti, tiedän!) nainen.
Kokemusta on vain muutamasta, sinänsä pitkästä heterosuhteesta, mutta oon oikeasti bi. En ole koskaan harrastanut yhden illan suhteita. Mulla ei ole aikaa eikä henkisiä voimavaroja johonkin sarjadeittailuun. Vinkit jakoon, kiitos!
Kommentit (15)
Ennakkovalmistelut määräävät ehdokkaiden tasohaitarin. Joudut silti käyttämään aikaa sosiaaliseen puoleen. Ensin selvittääksesi oma tasosi (eli millaisen pystyt saamaan), sitten tutustua jotta saatte selville oletteko oikeasti yhteensopivia, ja sitten vielä löytää ja loihtia sen molemminpuolisen ihastumisen siihen mukaan.
Jos haluaa nopeuttaa sosiaalisen puolen, pitää ottaa mies jolle ei ole yleensä tarjolla yhtä hyviä kuin sinä. Tämä on naisille usein vaikea tehtävä, tai sitten ei olla realistisia omasta tasosta, tai kielletään tasojen olemassaolon kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopisiko yksi viisikymppinen psykiatrinainen?
Nopeimmin saat surkeimman.
Postimyynti? Eli siis elätettäväkin käy sinulle? Samoin sitä seuraava suku +- 10 henkeä, jotka kaikki sinä elätät?
Vierailija kirjoitti:
Sopisiko yksi viisikymppinen psykiatrinainen?
Sopisi, jos on muuten kiintoisa ja viehättävä tapaus. ;)
Vierailija kirjoitti:
Nopeimmin saat surkeimman.
Postimyynti? Eli siis elätettäväkin käy sinulle? Samoin sitä seuraava suku +- 10 henkeä, jotka kaikki sinä elätät?
Sopii, jos on viehättävä ja kiinnostava henkilö ja tulisi jonkinlaista (aitoa) molemminpuolista kiinnostusta kuvioihin. En vain tiedä, onko sen tyyppisissä palveluissa juurikaan miehiä tai muitakin kuin heteronaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gambiaan lomalle ja parikymppiset tyypit vannovat ikuista rakkautta. Tosin voi olla että tyypillä on jo toinen perhe tai aika usein löytyykin poikaystävä, mutta jos kelpaa niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ennakkovalmistelut määräävät ehdokkaiden tasohaitarin. Joudut silti käyttämään aikaa sosiaaliseen puoleen. Ensin selvittääksesi oma tasosi (eli millaisen pystyt saamaan), sitten tutustua jotta saatte selville oletteko oikeasti yhteensopivia, ja sitten vielä löytää ja loihtia sen molemminpuolisen ihastumisen siihen mukaan.
Jos haluaa nopeuttaa sosiaalisen puolen, pitää ottaa mies jolle ei ole yleensä tarjolla yhtä hyviä kuin sinä. Tämä on naisille usein vaikea tehtävä, tai sitten ei olla realistisia omasta tasosta, tai kielletään tasojen olemassaolon kokonaan.
Olet oikeassa. Sinänsä miesten osalta ns. nörtit sopisivat erinomaisen hyvin ja pidän muutenkin sen tyyppisistä miehistä, mutta täytyisi sattua juuri sellainen nörttimies, että se kiinnostus olisi molemminpuolista. Nettipalstojen kirjoitusten perusteella monet nörtit ovat juuri niitä vaimokseen maksimissaan 25-vuotiaita valokuvamalleja haluavia "kilttimiehiä", mikä hieman pelottaa itseäni. Olen joskus ollut mallinakin (!), mutta siitä on aikaa ja olen siis vanhempi, vaikka mitat ovatkin ennallaan. Mutta silti, en nyt ole mikään joka pojan takuuvarma 10+ unelmanainen kuitenkaan ainakaan enää, vaan vajavainen ja epätäydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakkovalmistelut määräävät ehdokkaiden tasohaitarin. Joudut silti käyttämään aikaa sosiaaliseen puoleen. Ensin selvittääksesi oma tasosi (eli millaisen pystyt saamaan), sitten tutustua jotta saatte selville oletteko oikeasti yhteensopivia, ja sitten vielä löytää ja loihtia sen molemminpuolisen ihastumisen siihen mukaan.
Jos haluaa nopeuttaa sosiaalisen puolen, pitää ottaa mies jolle ei ole yleensä tarjolla yhtä hyviä kuin sinä. Tämä on naisille usein vaikea tehtävä, tai sitten ei olla realistisia omasta tasosta, tai kielletään tasojen olemassaolon kokonaan.
Olet oikeassa. Sinänsä miesten osalta ns. nörtit sopisivat erinomaisen hyvin ja pidän muutenkin sen tyyppisistä miehistä, mutta täytyisi sattua juuri sellainen nörttimies, että se kiinnostus olisi molemminpuolista. Nettipalstojen kirjoitusten perusteella monet nörtit ovat juuri niitä vaimokseen maksimissaan 25-vuotiaita valokuvamalleja haluavia "kilttimiehiä", mikä hieman pelottaa itseäni. Olen joskus ollut mallinakin (!), mutta siitä on aikaa ja olen siis vanhempi, vaikka mitat ovatkin ennallaan. Mutta silti, en nyt ole mikään joka pojan takuuvarma 10+ unelmanainen kuitenkaan ainakaan enää, vaan vajavainen ja epätäydellinen.
Ei vaan nörttimiehet haluavat yleensä nörttinaisia
Vierailija kirjoitti:
Gambiaan lomalle ja parikymppiset tyypit vannovat ikuista rakkautta. Tosin voi olla että tyypillä on jo toinen perhe tai aika usein löytyykin poikaystävä, mutta jos kelpaa niin mikäs siinä.
Tuotakin olen miettinyt, mutta en oikeasti haluaisi mitään ns. rattopoikaa kuitenkaan, siis sellaista, joka olisi ainoastaan rahan perässä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakkovalmistelut määräävät ehdokkaiden tasohaitarin. Joudut silti käyttämään aikaa sosiaaliseen puoleen. Ensin selvittääksesi oma tasosi (eli millaisen pystyt saamaan), sitten tutustua jotta saatte selville oletteko oikeasti yhteensopivia, ja sitten vielä löytää ja loihtia sen molemminpuolisen ihastumisen siihen mukaan.
Jos haluaa nopeuttaa sosiaalisen puolen, pitää ottaa mies jolle ei ole yleensä tarjolla yhtä hyviä kuin sinä. Tämä on naisille usein vaikea tehtävä, tai sitten ei olla realistisia omasta tasosta, tai kielletään tasojen olemassaolon kokonaan.
Olet oikeassa. Sinänsä miesten osalta ns. nörtit sopisivat erinomaisen hyvin ja pidän muutenkin sen tyyppisistä miehistä, mutta täytyisi sattua juuri sellainen nörttimies, että se kiinnostus olisi molemminpuolista. Nettipalstojen kirjoitusten perusteella monet nörtit ovat juuri niitä vaimokseen maksimissaan 25-vuotiaita valokuvamalleja haluavia "kilttimiehiä", mikä hieman pelottaa itseäni. Olen joskus ollut mallinakin (!), mutta siitä on aikaa ja olen siis vanhempi, vaikka mitat ovatkin ennallaan. Mutta silti, en nyt ole mikään joka pojan takuuvarma 10+ unelmanainen kuitenkaan ainakaan enää, vaan vajavainen ja epätäydellinen.
Ei vaan nörttimiehet haluavat yleensä nörttinaisia
Hmm, oikeasti? Olen ollut nuorempana hieman "nörttimäinen" (harrastin ohjelmointia jne.) ja teen työkseni nörttejä kiinnostavia asioita läheltä liippaavaa työtä (ja edelleen tilaan Skrolli-lehteä, heh!). Exääni luulin aluksi virheellisesti nörtiksi, mutta hän feikkasi ja olikin erittäin pinnallinen naismakunsa osalta. Ihan aitoihin nörtteihin en ole tainnut edes törmätä...toisaalta missä meneekään nörttiyden raja?
Mielestäni lähestyt asiaa väärästä näkökulmasta. Mietit sitä, miten sinun pitäisi itseäsi muuttaa (ulkonäköseikkoja painottaen), jotta kelpaisit mahdollisimman nopeasti sellaisissa seuranhakutilanteissa, joissa juuri ulkonäkö ja ikä ovat tärkeimpiä. Paras tapa löytää kumppani on ystävien, harrastusten tai työn kautta, jolloin todennäköisemmin törmää samanhenkisiin ihmisiin ilman paineita. 39-vuotias ei ole vanha eivätkä kaikki miehet etsi 25-vuotiasta naista. Seuranhakupalveluissa tai baarissa nuoruuden ihannointi korostuu enemmän.
Olen itse 38-vuotias mies, akateeminen ja introvertti, eli sinänsä mahdollista kohderyhmääsi, joten yritän selittää mitä itse odotan. Ainakaan minulle ei ole tärkeintä ulkonäkö eikä koulutustaso, joskin kohtalaista yleissivistystä toivon sekä yleistä uteliaisuutta. En ole itsekään enää parikymppisen näköinen enkä odota sitä kumppaniltakaan. Oman kehon muutosten hyväksymisen myötä näen myös entistä useammanlaiset naiset kauniina. Eli ainakin minusta nelikymppiset naiset ovat usein kauniita, vaikka vielä parikymppisenä en heitä olisi ehkä huomannut. Ulkonäköön panostaminen ei tietysti haitaksikaan ole mutta se ei ole tärkein asia.
Tärkeää olisi myös, että kumppanini olisi säilyttänyt elämänilonsa. Aika monet tämänikäiset ovat kohdanneet monia vastoinkäymisiä, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Seurauksena on katkeruutta ja arkuutta, mikä ei ole viehättävää. Eli jos sinulla on menneisyyden taakkoja, käsittele ne. En käy baareissa ja nettitreffit tuntuvat ajanhukalta; en halua vierelleni pubiruusua enkä halua osallistua netissä niin usein tapahtuvaan ehdokkaiden kilpailutukseen. Käytännössä minuun voi törmätä lähinnä kirjastossa tai kulttuuritapahtumissa, esim. konserteissa. Hieman erityyppisiin mutta tavoitteiltaan samankaltaisiin ihmisiin voi törmätä myös vaikkapa vaellusryhmissä. Introvertitkin yleensä nauttivat monenlaisista tapahtumista, joissa voi tavata ihmisiä, kun pääpaino on siinä tekemisessä. Joten sinuna miettisin millaisista asioista olet kiinnostunut ja missä samanlaisiin ihmisiin törmää.
Tekstisi perusteella suurin ongelmasi on heikko itsetunto, joten plastiikkakirurgien ja kuntosalien sijaan kehottaisin ensiksi opettelemaan itsesi ja ikäsi hyväksymistä. Sinun ei tarvitse olla täydellisen symmetrinen tai huippukunnossa ollaksesi rakastettava. Joidenkin mielestä varmaan pitäisi olla, mutta muutaman ihmisen tai edes enemmistön mielipide ei määrittele ihmisarvoasi. Ainakin itse toivoisin löytäväni jonkun, joka osaa tuntea rakkautta ja lämpöä itseään, toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Viestiesi perusteella vaikuttaa siltä, että odotat jonkun muun tuovan sen rakkauden tunteen elämääsi. Paremman itsetunnon myötä ihminen alkaa näyttää onnelliselta ja siten viehättävämmältä, mikä lisää mahdollisuuksia törmätä oikeanlaiseen kumppaniin ihan tavallisissa tilanteissa, sellaiseen joka ei vaadi sinulta kirurgilla käymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin sanoen ennakkovalmisteluina ehdottaisin asioita, jotka nostavat itseluottamustasi ja kykyä rakastaa (kuntosali voi tässä auttaa vain jonkin verran, itsetutkiskelu enemmän), jolloin aika ja vaiva ei ole hukkaan mennyt vaikka kumppania ei heti löytyisikään. Ja sosiaaliseksi puoleksi kehotan osallistumaan uusiin tapahtumiin, joista nauttisit joka tapauksessa, jolloin aikaa saattaa kyllä kulua mutta se ei tunnu niin vaivalloiselta kuin baarista toiseen rehjustaminen. #12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen ennakkovalmisteluina ehdottaisin asioita, jotka nostavat itseluottamustasi ja kykyä rakastaa (kuntosali voi tässä auttaa vain jonkin verran, itsetutkiskelu enemmän), jolloin aika ja vaiva ei ole hukkaan mennyt vaikka kumppania ei heti löytyisikään. Ja sosiaaliseksi puoleksi kehotan osallistumaan uusiin tapahtumiin, joista nauttisit joka tapauksessa, jolloin aikaa saattaa kyllä kulua mutta se ei tunnu niin vaivalloiselta kuin baarista toiseen rehjustaminen. #12
Kiitoksia näistä vielä. :) On hyvä pointti, että joka tapauksessa kannattaa hakeutua aidosti kiinnostaviin tapahtumiin ja aktiviteetteihin, varsinkin kun baarit eivät kiinnosta juuri lainkaan. Jos niistä löytyisi jotain mukavaa seuraa, se olisi vain extrahyvää sen sijaan, että raahaudun vastentahtoisesti baariin vain "unelmien prinssi" (tai prinsessa) epätoivonsekaisesti mielessäni. t. Ap
Mene Tinderiin ja tykkäile rumista nörttimiehistä. Nämä antavat sydäntä kaikille, joten tulee match ja pääset heti aloittamaan keskustelun muutaman kanssa. Valitse se joka vaikuttaa kivoimmalta