Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen yksin...
10.09.2017 |
Olen noin nelikymppinen nainen. En ole kedon kaunein ruusu, joskin ihan siisti, hauska ja nätti muiden läheisten ihmisten mukaan. Ei minulla ole erityisiä vaatimuksia miehelle, haluaisin vain ihmisen rinnalleni, nauraa, nauttia yhteisestä ajasta ja arjesta. Olen lapseton ja edelleen elättelen toivoa perheestä sekä rakastavasta miehestä. Herätän miehissä lähinnä kaverillisia tunteita. Ehkä olen liian lihava tai voimakas luonteeltani - liian "hauska", liian leikkisä. Mitä voisin tehdä, jotta saavuttaisin yhteyden perheen ja rakastavan ihmisen löytämiseen..? Ja olkaa kilttejä... jooko. Olen jo riittävästi kokenut hyljeksintää rakkauden osalta.
Kommentit (6)
Pitäydyn kannassani, että kyllä nainen miehen löytää jos ei tavoittele monaconprinssejä. Sellaisenkin sinänsä voisi löytää, mutta niitä on niin vähän ettei kaikille naisille riitä millään, joten menee tuurin puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ovat mittasi? Jos treenaat itsesi ensin hoikaksi niin katso sen jälkeen onko ongelma vielä jäljellä.
Ei, en tavoittele alfaa. Tavoittelen vain rakastavaa ihmistä. En ole ulkonäkokeskeinen - rakastun ihmisissä persoonaan ja sielujen kohtaamiseen. En vain ehkä osaa edes etsiä enää. En ainakaan tiedä, mistä. T: ap
En tiedä mittojani :) En ole tehnyt numeerisia tutkimuksia ;) -ap
Alfa-miehet lähinnä pelottavat minua. Toivoisin ihan tavallista ihmistä, jonka kanssa viettää arkea ja toivoa pitkää rakastavaa tulevaisuutta yhdessä. Ja ehkä, jos biologia sallii, perustaa perheen. T: ap
Tavoitteletko aina sitä alffaa? Ootko antanu kilttimiehille mahdollisuutta?