ahdistus/paniikki ja koulun lopetus

Älä lopeta, tai syrjäydyt täysin. Mee käymään lääkärissä, eiköhän sieltä löydy apua.

Todennäköisesti katuisit lopettamista jälkikäteen.

Olen käynyt lääkärissä, lisää tuputetaan vaan erilaisia lääkkeitä. En saa nukuttua, en syötyä, itkettää ja ahdistaa. tämän viikon olin jo sairaslomalla. Ajatuskin huomisesta että pitää mennä täpötäyteen bussiin ja kouluun alkaa oksettaa. En halua luopua koulupaikastani mutta en tiedä mitä muutakaan enää tekisin. ap

Mitä lääkkeitä syöt nyt?

venlafaxin aloitin 3 viikkoa sitten ja opamox tarvittaessa. Toinen lääkäri halusi vaihtaa venlat ketipinor nimiseen lääkkeeseen. ap

Hei!

Mulla oli sama tilanne, missasin kaikki pakolliset seminaarit ja muut niin, että lopulta reputin kaikki kurssit ja jäin pois koulusta. Silloin oli pakko myöntää, että nyt en enää selviä tämän ongelman kanssa ja uskalsin vihdoin kokeilla mielialalääkitystä, jota olin vältellyt kuultuani niin monia ikäviä tarinoita.

Lääkityksessä on tietysti omat huonot puolensa, mutta minut se ainakin pelasti. Se rikkoi ahdistuksen kierteen, pystyin aloittamaan uudessa työssä ja myöhemmin palaamaan kouluun. Tällä hetkellä yritän taas elää ilman lääkitystä, psykologin tuella, eikä se helppoa ole, mutta nyt tiedän että jos homma lähtee ihan hanskasta niin voin aloittaa sen uudestaan. Se on ikäänkuin laskuvarjo, kaikkein pahimman varalle, sillä ennen luulin, että jos en selviä, on vaihtoehtona vain syrjäytyminen ja yksin jääminen, tai lopulta luovuttaminen. 

Psykoterapiasta tai kognitiivisesta terapiasta voi olla pitkällä tähtäimellä paljon apua ja opiskelijalla on usein paremmat mahdollisuudet päästä hoitoon! Eikä lääkkeitä kannata vältellä ennakkoluulojen vuoksi, jos niistä voi oikeasti olla apua. 

Mulla on tällä hetkellä melko samanlainen tilanne. Paniikkihäiriötä ei ole diagnosoitu, mutta saan kohtauksia useampia viikossa.

Kouluun meneminen ahdistaa, kun pelkään saavani siellä kohtauksen. Samoin julkisissa kulkeminen on ihan tuskaa ja usein joudunkin jäämään kyydistä kesken matkan jolloin kävelen tai jos saan itseni kasaan, niin hyppään seuraavan kyytiin.

Poissaoloja on tullut myös jonkin verran, mutta yritän pakottaa itteni kouluun. Opiskeluun kuuluu paljon harjottelua ja ne jännittääkin ihan hulluna.

Kävin yksityisellä psyk. sairaanhoitajalla juttelemassa tästä ja se auttoikin jonkun verran. Toivon, että saisin itteni kuntoon.

Älä lopeta! Voit syrjäytyä ja itse tein sen virheen.

Yritä kertoa, että poissaoloillesi on syy sairaudessa ja saada vaikka pikkuhiljaakin opinnot etenemään. Suhtaudu lääkitykseen kärsivällisesti, kyllä joku vielä tehoaa.

Venlafaxin ei oo vielä alkanut vaikuttaa, anna sille vielä kuukausi aikaa! Lisäksi voit ihan hyvin ottaa puolikkaan Opamoxin tuntia ennen kouluun lähtöä. Se väsyttää melko lailla, mutta pitää oireita aisoissa. Pidempi sairausloma on mahdollinen jos vielä kuukauden jälkeen tuntuu mahdottomalta. Ei se ole maailmanloppu, koulu odottaa kyllä.

Suosittelen työkykyä ylläpitävää psykoterapiaa (kulkee sillä nimellä kun KELA korvaa). Sinulla on elämä vielä edessä ja paniikkihäiriö on juuri nuorten aikuisten tauti.

Itsellä tulee tänä vuonna 40 vuotta täyteen, joten voin sanoa ihan rehellisesti, että vanhemmiten helpottaa. Hang in there! <3

Kiitos kaikille viesteistänne! Ehkä tämä vielä tästä. ap