Seksi on tärkein tekijä parisuhteessa
Prisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde ollenkaan, ja loistava seksi voi pitää parin yhdessä, vaikka muuten toinen ei niin kiinnostaisi. Normaalitilanteessa seksi on se liima, joka pitää parisuhteen kasassa.
Kommentit (30)
Näin on. Vain seksi erottaa parisuhteen hyvästä kämppis-ystävyyssuhteesta. Kun loppuu seksi niin tarkoittaa, että joku päivä loppuu parisuhdekin.
Haluttoman puolison kämppäkaveriksi jääminen on typerintä, mitä seksuaalisesti terve ihminen voi tehdä. Se tuhoaa elämänlaadun ja itsetunnon.
Jos kumppanini ei enää pystyisi sairauden vuoksi harrastamaan seksiä, eroaisin. Tiedän, että moni tällä palstalla vakuuttelee, ettei jättäisi toista tässä tilanteessa, mutta minulle parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ystäväksi voisin jäädä, mutta eroottinen rakkaus on se, mikä tekee parisuhteesta parisuhteen.
Jos olet noussut joskus pois sohvalta olet ehkä huomannut että maailma on täynnä ihmisiä laidasta laitaan. Samalla tavalla parisuhteidenkin sisältö vaihtelee. Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Ja taas karvaiset pakarat nousevat ja laskevat...
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Vain seksi erottaa parisuhteen hyvästä kämppis-ystävyyssuhteesta. Kun loppuu seksi niin tarkoittaa, että joku päivä loppuu parisuhdekin.
Entäs sitte kun ikää tulee sen verran ,ettei seksi enää pelaa,eroko edessä jos liitto perustunu pelkkään panemiseen ?
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Vain seksi erottaa parisuhteen hyvästä kämppis-ystävyyssuhteesta. Kun loppuu seksi niin tarkoittaa, että joku päivä loppuu parisuhdekin.
Entäs sitte kun ikää tulee sen verran ,ettei seksi enää pelaa,eroko edessä jos liitto perustunu pelkkään panemiseen ?
En ole tuo, keneltä kysyit, mutta ainakin omalla kohdallani tuohon on vuosikymmeniä aikaa. On täysin mahdotonta yrittää arvata, mitä 2060-luvun minä on seksistä mieltä, enkä minä sen perusteella päätöksiäni tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vaan seksi ei ole ainoa tarve jota ehkä pidetään korkealla. Länsimaisessa "vapaudessa" ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin seksi, joten nyt se määrittää parisuhteita. Kyllä minä uskon että perhe/suku ja turvallisuus on joillekin ihan ok syitä parisuhteeseen. Monet ihmiset haluavat olla parisuhteessa vaikka se seksi ei ole päätä huimaavaa tai sitä ei ole (ajoittain) ollenkaan. Riippuu siis ihmistyypistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vaan seksi ei ole ainoa tarve jota ehkä pidetään korkealla. Länsimaisessa "vapaudessa" ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin seksi, joten nyt se määrittää parisuhteita. Kyllä minä uskon että perhe/suku ja turvallisuus on joillekin ihan ok syitä parisuhteeseen. Monet ihmiset haluavat olla parisuhteessa vaikka se seksi ei ole päätä huimaavaa tai sitä ei ole (ajoittain) ollenkaan. Riippuu siis ihmistyypistä.
Niin, sitä sanotaan heikoksi libidoksi. Eri ihmisillä on erivahvuisia libidoita. Tämä ei ole kulttuurinen kysymys ollenkaan. Ihan kaikissa kulttuureissa osalla ihmisistä on voimakkaammat seksuaaliset tarpeet kuin toisilla. Joissakin kulttuureissa tähän vastataan rakastajajärjestelmän avulla, länsimaissa vapaan parinvalinnan avulla.
Ai jaa. T. Vuosia aseksuaalin kanssa onnellisena seurustellut
sanoisin, että suutelu on tärkeintä.
Ainakin kun seksi loppuu, siitä tulee tärkein asia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vaan seksi ei ole ainoa tarve jota ehkä pidetään korkealla. Länsimaisessa "vapaudessa" ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin seksi, joten nyt se määrittää parisuhteita. Kyllä minä uskon että perhe/suku ja turvallisuus on joillekin ihan ok syitä parisuhteeseen. Monet ihmiset haluavat olla parisuhteessa vaikka se seksi ei ole päätä huimaavaa tai sitä ei ole (ajoittain) ollenkaan. Riippuu siis ihmistyypistä.
Niin, sitä sanotaan heikoksi libidoksi. Eri ihmisillä on erivahvuisia libidoita. Tämä ei ole kulttuurinen kysymys ollenkaan. Ihan kaikissa kulttuureissa osalla ihmisistä on voimakkaammat seksuaaliset tarpeet kuin toisilla. Joissakin kulttuureissa tähän vastataan rakastajajärjestelmän avulla, länsimaissa vapaan parinvalinnan avulla.
Totta tämä. Vaikka kritisoinkin länsimaalaisuuden seksikeskeisyyttä niin en suinkaan tarkoita että jokin toinen kulttuuri toimii paremmin. Kommentoin vain siksi koska ei sekään ole "vapautta" että ainoastaan seksi määrittelee parisuhteen toimivuuden, laadun ja keston. Eli siis aloitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vaan seksi ei ole ainoa tarve jota ehkä pidetään korkealla. Länsimaisessa "vapaudessa" ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin seksi, joten nyt se määrittää parisuhteita. Kyllä minä uskon että perhe/suku ja turvallisuus on joillekin ihan ok syitä parisuhteeseen. Monet ihmiset haluavat olla parisuhteessa vaikka se seksi ei ole päätä huimaavaa tai sitä ei ole (ajoittain) ollenkaan. Riippuu siis ihmistyypistä.
Niin, sitä sanotaan heikoksi libidoksi. Eri ihmisillä on erivahvuisia libidoita. Tämä ei ole kulttuurinen kysymys ollenkaan. Ihan kaikissa kulttuureissa osalla ihmisistä on voimakkaammat seksuaaliset tarpeet kuin toisilla. Joissakin kulttuureissa tähän vastataan rakastajajärjestelmän avulla, länsimaissa vapaan parinvalinnan avulla.
Totta tämä. Vaikka kritisoinkin länsimaalaisuuden seksikeskeisyyttä niin en suinkaan tarkoita että jokin toinen kulttuuri toimii paremmin. Kommentoin vain siksi koska ei sekään ole "vapautta" että ainoastaan seksi määrittelee parisuhteen toimivuuden, laadun ja keston. Eli siis aloitukseen.
Ei noin missään sanottu. Se, että jokin on tärkein asia, ei tarkoita, että se olisi ainoa merkitsevä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vaan seksi ei ole ainoa tarve jota ehkä pidetään korkealla. Länsimaisessa "vapaudessa" ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin seksi, joten nyt se määrittää parisuhteita. Kyllä minä uskon että perhe/suku ja turvallisuus on joillekin ihan ok syitä parisuhteeseen. Monet ihmiset haluavat olla parisuhteessa vaikka se seksi ei ole päätä huimaavaa tai sitä ei ole (ajoittain) ollenkaan. Riippuu siis ihmistyypistä.
Niin, sitä sanotaan heikoksi libidoksi. Eri ihmisillä on erivahvuisia libidoita. Tämä ei ole kulttuurinen kysymys ollenkaan. Ihan kaikissa kulttuureissa osalla ihmisistä on voimakkaammat seksuaaliset tarpeet kuin toisilla. Joissakin kulttuureissa tähän vastataan rakastajajärjestelmän avulla, länsimaissa vapaan parinvalinnan avulla.
Totta tämä. Vaikka kritisoinkin länsimaalaisuuden seksikeskeisyyttä niin en suinkaan tarkoita että jokin toinen kulttuuri toimii paremmin. Kommentoin vain siksi koska ei sekään ole "vapautta" että ainoastaan seksi määrittelee parisuhteen toimivuuden, laadun ja keston. Eli siis aloitukseen.
Ei noin missään sanottu. Se, että jokin on tärkein asia, ei tarkoita, että se olisi ainoa merkitsevä asia.
"Parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde ollenkaan" - suora lainaus aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini ei enää pystyisi sairauden vuoksi harrastamaan seksiä, eroaisin. Tiedän, että moni tällä palstalla vakuuttelee, ettei jättäisi toista tässä tilanteessa, mutta minulle parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ystäväksi voisin jäädä, mutta eroottinen rakkaus on se, mikä tekee parisuhteesta parisuhteen.
No sä ehkä voit toimia noin, itse toimin toisin. Mies joutui onnettomuuden takia pyörätuoliin ja siksi meillä ei vähään aikaan ollut seksiä. Ei käynyt ensimmäisenä mielessä rikkoa lapsilta perhe vain siksi, ettei seksiä (lähinnä yhdyntää) ole. Nykyään seksiä on taas ehkä jopa enemmän kun aiemmin enkä ole hetkeäkään katunut, että suostuin muutaman kuukauden elämään ilman seksiä tai seksi oli vähän erilaista. Ihan ilman seksiä ei oltu, mies kyllä usein antoi mulle orgasmin, mutta sitä yhdyntää ei ollut muutamaan kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikeskeisyys on lähinnä länsimainen ihanne.
Johtuu ihan siitä, että länsimaissa parinmuodostus on vapaata ja perustuu vapaiden aikuisten omiin emotionaalisiin tarpeisiin eikä esimerkiksi suvun tahtoon, kauppasuhteiden vahvistamiseen tai uskontoon. Lisäksi rakastajajärjestelmä ei ole enää voimissaan, joten juuri sen oman kumppanin odotetan vastaavan omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Kulttuureissa, joissa rakastajien pitäminen on täysin normaalia, naisten ei odotetakaan nauttivan seksistä ja parisuhteen rooli on täysin toinen, on helppoa olla vähemmän "seksikeskeinen", mutta samat tarpeet ne on kaikilla.
Vaan seksi ei ole ainoa tarve jota ehkä pidetään korkealla. Länsimaisessa "vapaudessa" ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin seksi, joten nyt se määrittää parisuhteita. Kyllä minä uskon että perhe/suku ja turvallisuus on joillekin ihan ok syitä parisuhteeseen. Monet ihmiset haluavat olla parisuhteessa vaikka se seksi ei ole päätä huimaavaa tai sitä ei ole (ajoittain) ollenkaan. Riippuu siis ihmistyypistä.
Niin, sitä sanotaan heikoksi libidoksi. Eri ihmisillä on erivahvuisia libidoita. Tämä ei ole kulttuurinen kysymys ollenkaan. Ihan kaikissa kulttuureissa osalla ihmisistä on voimakkaammat seksuaaliset tarpeet kuin toisilla. Joissakin kulttuureissa tähän vastataan rakastajajärjestelmän avulla, länsimaissa vapaan parinvalinnan avulla.
Totta tämä. Vaikka kritisoinkin länsimaalaisuuden seksikeskeisyyttä niin en suinkaan tarkoita että jokin toinen kulttuuri toimii paremmin. Kommentoin vain siksi koska ei sekään ole "vapautta" että ainoastaan seksi määrittelee parisuhteen toimivuuden, laadun ja keston. Eli siis aloitukseen.
Ei noin missään sanottu. Se, että jokin on tärkein asia, ei tarkoita, että se olisi ainoa merkitsevä asia.
"Parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde ollenkaan" - suora lainaus aloituksesta.
Looginen ajattelu ei taida olla vahvuuksiasi.
Parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde, mutta se ei ole ainoa asia, joka määrittää parisuhteen. Voidaan esimerkiksi sanoa, että parisuhteessa pitää olla myös kahdenkeskistä aikaa. Sama kuin sanoisi, että kala, jolla ei ole kiduksia, ei ole kala. Mutta ollaakseen kala, kalalla täytyy olla muitakin ominaisuuksia.
Lisäksi se, että seksi on parisuhteen vähimmäisominaisuus, ei tarkoita, etteikö moni muukin asia olisi parisuhteen laadun kannalta tärkeä tekijä. Seksittömyys vain tekee suhteesta ei-parisuhteen.
Oletko mies?