Vela tyttäreni ei suostu maksamaan minulle rasvaimua

Olen 59-vuotias vähän alle kolmekymppisen tyttären äiti. Tarvitsen ehdottomasti vatsan- ja ehkä kylkienkin rasvaimun, mutta eihän minulla ei ole siihen varaa. Tyttäreni on opiskelija, mutta on (kertomansa mukaan) valmistumassa suomenkielen maisteriksi muutaman vuoden sisällä. Eli työpaikka on tulevaisuudessa siis varma. Ainakin hän on kehuskellut sillä tutkinnollaan, viimeksi jouluna joulupöydässä selitti tätä minulle. Minua oikein tympäisi, kun noin teki itsestään teki numeroa.

Minun vatsassani on paljon ylimääräistä rasvaa, ja sehän johtuu siitä, että olen synnyttänyt nainen. Raskaus jätti jälkensä, ja varsinkin nyt, kun olen tullut muodokkaaksi, vatsani kaipaa korjausta.

Tyttärelläni on siis tulossa hyvin palkattu opettajan työ. Itse olen pienipalkkaisena työni tehnyt ja ja vielä sitä pitäisi monta vuotta jaksaa. Ei minulla ole ollut varaa pröystäillä. Toista se on opettajilla, pitkät lomat ja hyvä palkka. Helpolla tulee tyttö pääsemään.

Muistutin tyttärelle myös, että koska et tunnut lapsia haluavan, on varsin itsekästä olla äitiä auttamatta. Rasvaimu maksaisi Helsingissä Aleksanterinkadulla olevassa kauneuskeskuksessa (vatsa ja kyljet) yhteensä noin 4700+alv. Jos tytär ottaisi nyt lainan, ja maksaisi sitä sitten, kun valmistuu, vaan 2000 euroa vuodessa, takaisinmaksuun ei menisi pitkään. Alan pikkuhiljaa olla samaa mieltä, kuten laillani monet tällä palstalla, että velat ovat todellakin itsekkäitä. Eivät tue ja auta edes äitiään!

Kyllä hänen pitäisi ymmärtää, että minä itse en lainaa saa, koska minulla on jo velkaa vielä 6000 euroa. Olen tarvinnut lainaa matkoihin, jotka ovat olleet terveyteni kannalta välttämättömiä. Vain etelän lämpö auttaa lonkkakipuihini. Kyllä tytär sen tietää, että minun on käytävä lämmittämässä lonkkiani. Lisäksi minun on lähetettävä poikaystävälleni rahaa Tunisiaan. Eihän hän siellä muuten pärjää, niissä olosuhteissa mitä ne nyt siellä ovat. Mutta eihän tyttö ymmärrä. Ei ole minkäänlaista empatiaa ja ymmärrystä edes äitinsä omaa rakasta miesystävää kohtaan. Joskus ihmettelen, että missä vaiheessa minä oikein epäonnistuin kasvatuksessa. Tai sitten on niin narsisti, ihan niinkuin isänsäkin.

Tämä tilanne on nyt tämä mikä on. Tytär ei suostu ottamaan lainaa. Väittää, ettei saisi lainaa, kun on vielä koulua käy. Minä taas tiedän, että tuo on vaan tekosyy. Kyllä ne lainaa antavat, jos tuollainen ammatti on tulossa. Kyllä suututtaa.

Minä aion vielä kysyä kerran tuolta velalta, että autatko äitiäsi vai et. Jos vastaa, että ei, olkoon sitten niin. Kylläpä helpotti tämä kirjoittaminen, antakaa tukea minulle. Mietin nyt, että jos ei tyttö maksa, kai minun sitten joltain muulta ystävällisemmältä ihmiseltä kysyä. Mutta tyttö saa olla. Suostun näkemään vaan kaksi kertaa kuukaudessa, kun käy siivoamassa tämän huushollin.