Antaisitko anteeksi exän ilkeät sanat eron jälkeen, jos...

Vilpitön anteeksipyyntö molemmilta ja tarvittaessa pariterapia.

Hankala tilanne. Riippuu molemmista ja asennoitumisesta. Itselläni on kokemusta siitä, että ne vanhat kaunat nousee pintaan aina jollain muotoa.. tai tulee tilanne menneisyydestä mieleen mitä sitten vastaavasti itse hautoo mielessään kun jo miltei arvaa, että sillä toisellakin on asiasta mielipiteensä eikä viitsi avata keskustelukanavaa, jos on sovittu, että vanhat asiat jätetään taakse.

En päässyt yli pahoista sanoista. Pahat sanat = suhteen loppu. Joka rakastaa, ei halua loukata rakkaintaan edes vihaisena.

Ne ilkeilyt tapahtuivat siis eron jälkeen. Olin jättänyt hänet, molemmilla todella huono ajankohta suhteeseen ja homma ei sujunut. Nyt tilanne kummallakin tasaantunut, ja yhä hän pyörii elämäni liepeillä. Ja minä yritän olla myöntämättä että se tuntuu vähän kivaltakin että pyörii. Ap

mä ainakin tykkään vaikka välillä möläyttelen .... ja mietin jälkeenpäin et mitä menin sanomaan....enkä edes uskalla pyytää anteeksi... siinähän se kierre on valmis.... ja vielä kun tykkää paljon niin sitä suuremmalla syyllä tulee näitä ihme möläytyksiä... koita antaa anteeksi ja kertoa mikä sua painaa... kun ei ton vakavammasta ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ne ilkeilyt tapahtuivat siis eron jälkeen. Olin jättänyt hänet, molemmilla todella huono ajankohta suhteeseen ja homma ei sujunut. Nyt tilanne kummallakin tasaantunut, ja yhä hän pyörii elämäni liepeillä. Ja minä yritän olla myöntämättä että se tuntuu vähän kivaltakin että pyörii. Ap

No ei sillä ole väliä onko ne sanottu parisuhteessa, kaverisuhteessa vai ihminen toiselle ihmiselle missä ja milloin vain.

Senkun otat kun kerta haluat, älä sitten valita möykkäämisestä

Mä en ole pystynyt unohtamaan exän loukkaavia sanoja. Tulevat aina mieleen jos on häneen yhteydessä, ja vaikea keskustella oikein mistään kun muistaa exän sanat.

Jos oikeasti rakastaa niin ei voi toista niin pahasti loukata.

Ei se sitä ole että haluan. Vaan sitä, että mietin olenko tyhmänylpeä. Kun jotain erilaista hänessä ja suhteessamme kuitenkin on verrattuna muihin. Ja selvästi kummankin mielestä. Olen melko mustavalkoinen ihminen, ja siksi tähän halusin neuvoa kysyä.

Ap

yhdessä elämä on oppimisen matka ja ei siitä mitään tule jos valmiita muka oltaisiin.. voit luovuttaa ja luulla että ne ongelmat paranevat seuraavan kanssa... tosiasiassa ilman mitään ongelmia suhde ei ole olemassa.... minusta tämä ongelma on vain puheongelma ja ehkä toisaalta kasvattaa sinuakin ihmisenä.tsemppiä päätökseen älä luovuta tommoseen asiaan ihan oikeesti, jos tämä ihminen ja sinä välitätte toisistanne. Ja jos se tuohon kaatuu ei se ole alkanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sitä ole että haluan. Vaan sitä, että mietin olenko tyhmänylpeä. Kun jotain erilaista hänessä ja suhteessamme kuitenkin on verrattuna muihin. Ja selvästi kummankin mielestä. Olen melko mustavalkoinen ihminen, ja siksi tähän halusin neuvoa kysyä.

Ap

Et ole tyhmänylpeä, exäsi on ilkeä pässi