Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hankala ystävyyssuhde - liukenenko vai sanonko kaverilleni suoraan?

Vierailija
06.09.2017 |

Olen tuntenut kyseisen ihmisen muutaman vuoden. Olemme aika samanlaisia, mutta elämäntilanteemme ihan erilainen. Ennen olimme työn kautta tekemissä päivittäin, nykyään näemme paljon harvemmin, mutta tekstailemme melko tiiviisti. Olen kertonut hänelle tosi isoja asioita elämästäni ja hän on hyvä kuuntelemaan. Varsinkin aiemmin kun vietimme aikaa yhdessä, meillä oli tosi hauskaa ja tuntui, että olemme ihan samalla aallonpituudella. Ongelmana on vain ollut koko tuntemisemme ajan se, että tämä ihminen sanoo ja tekee asioita ihan eri lailla, eikä pidä kiinni sanomisistaan. Esimerkiksi: sanoo, että haluaa tavata, muttei sitten kysyttäessä osaa antaa mitään aikatauluehdotusta, tai sovimme, että juttelemme puhelimessa, mutta ei olekaan sovittuna aikana tavoitettavissa, eikä soita takaksin, tai pyytää minut mukaan johonkin juhliin, eikä sitten oikeastaan välitä seurastani....tai jättää vastaamatta, jos kysyn häneltä jotain viestitse. Olen hänelle sanonut tästä monesti ja olemme aina selvittäneet asian, mutta tuntuu, ettei hän kuitenkaan ole muuttunut tai aio muuttaa käytöstään. Olen tullut nyt siihen tulokseen, etten enää jaksa tällaista "ystävyyttä". En jaksa olla se, joka työntää suhdetta eteenpäin ja joutuu aina pettymään toisen puhumisiin.
Siis kysymys: pitäisikö vain liueta taka-alalle, niin etten enää ole häneen yhteydessä tai vastaan hänelle vain lyhyesti, jos on yhteydessä minuun VAI sanonko ihan suoraan, että ei tästä tule mitään, ja totean, ettei meidän kannata olla yhteydessä... Mikä olisi paras tapa?

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhutko aina vain itsestäsi ja omista asioistasi vai kuunteletko kaveriakin?

Vierailija
2/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liukenet. Iso draama ja syyttely alkaa kun nostat kissan pöydälle. Ja kun se ei edes johda mihinkään tai lopu. Paha mieli molemmille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä, että hän on äärimmäisen kiltti ihminen. Ei ehkä jaksa olla aina kuuntelijana, muttei halua sanoa sitä. Lisäksi tuo asian vatvominen kanssasi voi olla äärimmäisen kuluttavaa ja ahdistavaa. Hän joutuu myöntelemään ja lupailemaan muuttumista ym. Anna hänen olla hetki rauhassa ja odota, että hän ottaa itse yhteyttä ja ehdottaa aikaa. Jos hänestä ei kuulu, voit unohtaa asian ja antaa hänen jatkaa elämäänsä ilman sinua ja jatkuvaa painostusta ja kuuntelijana olemista. Jos hän ottaa yhteyttä, niin muista kysyä, mitä hänelle kuuluu.

Vierailija
4/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liukeneminen, ehdottomasti.

Kun kyse ei ole mistään elämänpituisesta ystävyyssuhteesta niin tuo on järkevämpää. Ei mene välit kokonaan jos jossain täytyy olla vielä tekemisissä. Ja säästyy draamalta.

Vierailija
5/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän tiukan välien katkaisun ystävyydessä, jos kyse on hyväksikäytöstä tai vastaavasta. Miksi lopettaa ystävyys suurielkeisesti, jos kyse on kuitenkin tuollaisista arjen eroista?

Ota etäisyyttä, sitä luultavasti tulee luonnostaan jos sinä olet ollut se aktiivisempi osapuoli. Hyväksy kaverisi huonot puolet. Jos kerran olet niistä jo useaan otteeseen sanonut, eivät ne tule korjautumaan. Älä tee tarkkoja suunnitelmia: jos kaveri ei soita silloin kun ehdottaa niin varmasti keksit muutakin tekemistä. Laske kaverin merkitystä elämässäsi, mutta erityisesti henkisesti varaudu huonoihin puoliin. Sitten kuitenkin jos jossain välissä näette, miksi ette voisi pitää hauskaa jos se kerran teiltä luonnistuu? Kyllä elämään tarvitsee myös sellaisia hieman etäisempiä kavereita.

Vierailija
6/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta taas vaikuttaa siltä että toi kaveri koittaa liueta mutta ap ei tajua sitä :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saiko tästä nyt sellaisen kuvan, että puhun vain itsestäni? Hän on meistä introvertimpi, eikä mielellään puhu asioistaan, minä taas olen ihan erilainen.

Aina, jos olen ottanyt häneen etäisyyttä, niin hän ottaa yhteyttä jonkun ajan kuluttua. Olen monta kertaa jo "luovuttanut" hänen suhteensa, mutta sitten kaveruus taas jatkuu höänen toimestaan...mutta sitten tulee taas joku tilanne, jolloin tekee oharit.

Ehkä en vain lähtökohtaisesti ymmärrä sellaista, että ihminen lupaa jotakin, mutta sitten tekeekin ihan toisella tavalla, ehkä unohtaa asian tai joku muu asia tulee edelle. Itse koen sen niin, ettei toinen arvosta minua.

Vierailija
8/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun oli pakko sanoa suoraan vastaavanlaiselle ystävälle. Eikä hän silti ymmärtänyt, että hänen tavoissaan voisi olla syy siihen, miksi en itse enää jaksanut tilannetta. Lopulta laitoin eston hänen numerolleen puhelimeeni.

Mä en kuluta itseäni ihmissuhteissa, jotka eivät toimi vastavuoroisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ainakin sanoin suoraan, kun katkaisin välit pariin minuun vittumaisesti jo pidemmän aikaa suhtautuneeseen "ystävään", että ei tästä tule mitään, aiheutetaan vaan toisillemme pahaa mieltä. Paskamyrskyä ei noussut ja voitu olla etäisen asiallisesti tekemisissä sen jälkeen niistä asioista, mistä nyt on aiempien yhteisten kuvioiden vuoksi ollut pakko.

Minusta yleensä parempi sanoa asiat suoraan, jos selkärankaa löytyy. Jos toinen alkaa draamailla niin omapa on ongelmansa.

Vierailija
10/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hän on sinulle tärkeämpi ystävä kuin sinä olet hänelle? Miksi pitää katkaista välejä tai ystävyyttä, mikset vain ota etäisyyttä ja hyväksyt teidän välisen suhteenne sellaisena kuin se on, odottamatta siltä liikoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä kommentteja, jään nyt pohtimaan näitä. Olen antanut hänelle tilaa ja mahdollisuuden elää omaa elämäänsä, mutta aina hän tosiaan ottaa yhteyttä. Ja vieläpä aika usein.

Ehkä hän tarkoittaa viestinsä vain pintapuolisiksi heitoiksi, ja lähettää niitä laajalle porukalle ja minä näen asian eri tavoin? Voi olla. Mutta jos en nyt tee mitään radikaalia, ja pidän kaveruussuhteen olemassa, niin ainakin minun täytyy alentaa odotuksiani häntä kohtaan todella paljon. Siinä tapauksessa hän ei kyllä ole enää ystävä tai kaveri vaan enemmänkin tuttava. Silloin en laske enää hänen varaansa, enkä ajattele, että meidän pitäisi tavata, enkä myöskään enää kerro hänelle asioistani. Silloin suhde muuttuu, mutta en myöskään pety.

.

Vierailija
12/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kommentteja, jään nyt pohtimaan näitä. Olen antanut hänelle tilaa ja mahdollisuuden elää omaa elämäänsä, mutta aina hän tosiaan ottaa yhteyttä. Ja vieläpä aika usein.

Ehkä hän tarkoittaa viestinsä vain pintapuolisiksi heitoiksi, ja lähettää niitä laajalle porukalle ja minä näen asian eri tavoin? Voi olla. Mutta jos en nyt tee mitään radikaalia, ja pidän kaveruussuhteen olemassa, niin ainakin minun täytyy alentaa odotuksiani häntä kohtaan todella paljon. Siinä tapauksessa hän ei kyllä ole enää ystävä tai kaveri vaan enemmänkin tuttava. Silloin en laske enää hänen varaansa, enkä ajattele, että meidän pitäisi tavata, enkä myöskään enää kerro hänelle asioistani. Silloin suhde muuttuu, mutta en myöskään pety.

.

Tuo on ihan hyvä asenne, ja voi olla, että myös tämä ystäväsi toivoo, että olisitte tosiaan mieluummin vähän harvemmin tapaavia kavereita, vaikka hän kyllä varmaan pitää sinusta. Itse olen introvertti, ja joidenkin ihmisten seura vain uuvuttaa minua, eikä syynä ole mitään muuta kuin persoonallisuuserot (itselläni tosin ei ole tapana tehdä katteettomia lupauksia, mutta tuokin saattaa olla ystäväsi keino vältellä eripuraa, jonka hän ehkä kokee ihmissuhteissaan stressaavana...)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei introvertti 😊,

osaatko sanoa omasta näkökulmastasi, että miksiköhän hän sitten aina ottaa yhteyttä? Vai olisiko kohteliaisuudesta? Itse ajattelen, että jos jokunen uuvuttava, niin en kyllä jaksa tai halua olla missään tekemisissä. Mutta kuulisin mielelläni näkemyksesi. t: ap

.[/quote]

Tuo on ihan hyvä asenne, ja voi olla, että myös tämä ystäväsi toivoo, että olisitte tosiaan mieluummin vähän harvemmin tapaavia kavereita, vaikka hän kyllä varmaan pitää sinusta. Itse olen introvertti, ja joidenkin ihmisten seura vain uuvuttaa minua, eikä syynä ole mitään muuta kuin persoonallisuuserot (itselläni tosin ei ole tapana tehdä katteettomia lupauksia, mutta tuokin saattaa olla ystäväsi keino vältellä eripuraa, jonka hän ehkä kokee ihmissuhteissaan stressaavana...)[/quote]

Vierailija
14/29 |
06.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis jos joku on uuvuttava, piti kirjoittaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/29 |
07.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko joku introvertti linjoilla, osaisiko vastata tuohon edellä esitämääni kysymykseen...

Eli jos kaverini kokee seurani uuvuttavaksi, niin miksi hän sitten aina vaan on yhteydessä ja kyselee kuulumisia. Eihän siinä oikein ole järkeä... Mutta ei oikein siinäkään, että miksi hän sitten jättää vastaamatta tai tekee ohareita. 

Vierailija
16/29 |
07.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä kaveruus kesti vain yhteisen työpaikan ajan kun "elitte samaa arkea ja samaa tahtia", mutta suhteella ei loppuviimeiksi ole potentiaalia kantaa sen pidemmälle? Elämä sekä tuo yhteen että erottaa eli aika aikansa kutakin. Ole kiitollinen yhteisestä ajastanne, päästä irti (ilman turhaa draamaa) ja jatka matkaasi kohti uusia ihmissuhteita ja kokemuksia.

Vierailija
17/29 |
07.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, ymmärrän tämän. Näin se usein menee. Ja olenkin jo usein hyväksynyt sen, ettei hänestä kuulu enää mitään. Toki minusta olisi mukava säilyttää ystävyyssuhde, mutta ei hinnalla millä hyvänsä, Vähän aikaa sitten huomasin, että hän suorastaan valehteli minulle, kun ihmettelin, miksi ei ollutkaan tavoitettavissa (olimme sopineet juttelevamme puhelimessa, mutta olikin tuolloin mennyt konserttiin toisten kavereidensa kanssa). En todellakaan halua roikkua ihmisissä kiinni, mutta minusta kavereiden sanaan pitää voida luottaa, varsinkaan kun emme edes näe kovin usein, muutaman kerran vuodessa. Jatkuvien ohareiden kohteena oleminen ei tunnu kovin mukavalta.

Mutta kuten sanottua olen valmis hyväksymään sen, että elämä vie meidät eri suuntiin. En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä sitä, miksi hän aina jatkaa yhteydenpitoa, kun ei sitten halua/pysty panostamaan siihen tosi asiassa kovin paljoa. Ehkä haluaa olla kohtelias, säilyttää kasvonsa, en tiedä? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaveruus kesti vain yhteisen työpaikan ajan kun "elitte samaa arkea ja samaa tahtia", mutta suhteella ei loppuviimeiksi ole potentiaalia kantaa sen pidemmälle? Elämä sekä tuo yhteen että erottaa eli aika aikansa kutakin. Ole kiitollinen yhteisestä ajastanne, päästä irti (ilman turhaa draamaa) ja jatka matkaasi kohti uusia ihmissuhteita ja kokemuksia.

Vierailija
18/29 |
07.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kieltämättä erikoista käytöstä tältä henkilöltä. Oletko tipahtanut hänen listallaan varakaveriksi, johon otetaan yhteyttä sen verran että välit säilyvät jotenkuten, mutta tapaamisia sovittaessa muut ystävät kiilaavatkin edelle? Ihme teinimeinikiä kun aikuisesta ihmisestä kuitenkin kyse.. Ansaitset parempaa kohtelua kuin jatkuvaa oharien tekemistä.

Vierailija
19/29 |
07.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku introvertti linjoilla, osaisiko vastata tuohon edellä esitämääni kysymykseen...

Eli jos kaverini kokee seurani uuvuttavaksi, niin miksi hän sitten aina vaan on yhteydessä ja kyselee kuulumisia. Eihän siinä oikein ole järkeä... Mutta ei oikein siinäkään, että miksi hän sitten jättää vastaamatta tai tekee ohareita. 

Sanoit, että olette hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Pystytkö ymmärtämään, että kaverillasi ei ehkä ole sinulle niin paljon aikaa kuin sinulla hänelle? Voin kuvitella, että hän varmaan haluaisi olla enemmän tekemisissä kanssasi, mutta siihen ei vain ole mahdollisuutta.

Tätä teoriaa tukee myös introverttiys. Hän tarvitsee paljon omaa aikaa! Tätä ekstroverttien on niin kovin vaikea joskus ymmärtää. Hän ei tarkoita sillä mitään pahaa. Ehkä hän siksi lupailee sinulle ja on paljon yhteyksissä, että haluaisi kyllä olla kanssasi aktiivisesti ja pyrkii osoittamaan sen sinulle, mutta se tahti, jolla sinä haluaisit ystävyytenne olevan, ei vain ole hänelle realistinen.

Hyväksykää erilaisuutenne! Varmasti ystävyydellänne on kummallekin paljon annettavaa. Kaverisi käytös ei toki ole hyväksyttävää, jos hän pettää lupauksiaan ym., mutta se voi silti olla ymmärrettävää.

Vierailija
20/29 |
07.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut ihmiset ei vaan pysty pitämään mistään suunnitelmasta kiinni, pienimmästäkään. Ja siinä vaiheessa kun käy selväksi, että muut ihmiset menevät aina edelle, on aika haihtua menneisyyteen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän yhdeksän