Hankala ystävyyssuhde - liukenenko vai sanonko kaverilleni suoraan?

Elämäntilanteiden osalta: minulla on perhe, hän perheetön. Toki hänellä on kiireinen työ ja paljon harrastuksia, mutta niin on minullakin. Toki hän ei välttämättä ymmärrä sitä, että perheellisen ihmisen aikataulu on sillä lailla erilainen, että pitää ottaa huomioon monta ihmistä, en siis voi esim. odotella jotain puhelinsoittoa tapahtuvaksi klo 15-20 välillä, kun pitää hoitaa lasten askereita yms ja siksi olisi kiva, että sovituista asioista pidetään kiinni. Ja ehkä kyseessä on myös luonne-ero.

Jotenkin se vaan on niin ristiriitaista, että hän antaa ymmärtää, että häntä kiinnostaa asiani, mutta sitten jättää vastaamatta viesteihin tai ei koskaan ehdota mitään konkreettista tapaamista. Eli käytöksensä puhuu ihan päinvastaista. No, en varmaan koskaan tule ymmärtämään tätä. Pitää vaan relata ja keskittyä muihin asioihin.      

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku introvertti linjoilla, osaisiko vastata tuohon edellä esitämääni kysymykseen...

Eli jos kaverini kokee seurani uuvuttavaksi, niin miksi hän sitten aina vaan on yhteydessä ja kyselee kuulumisia. Eihän siinä oikein ole järkeä... Mutta ei oikein siinäkään, että miksi hän sitten jättää vastaamatta tai tekee ohareita. 

Sanoit, että olette hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Pystytkö ymmärtämään, että kaverillasi ei ehkä ole sinulle niin paljon aikaa kuin sinulla hänelle? Voin kuvitella, että hän varmaan haluaisi olla enemmän tekemisissä kanssasi, mutta siihen ei vain ole mahdollisuutta.

Tätä teoriaa tukee myös introverttiys. Hän tarvitsee paljon omaa aikaa! Tätä ekstroverttien on niin kovin vaikea joskus ymmärtää. Hän ei tarkoita sillä mitään pahaa. Ehkä hän siksi lupailee sinulle ja on paljon yhteyksissä, että haluaisi kyllä olla kanssasi aktiivisesti ja pyrkii osoittamaan sen sinulle, mutta se tahti, jolla sinä haluaisit ystävyytenne olevan, ei vain ole hänelle realistinen.

Hyväksykää erilaisuutenne! Varmasti ystävyydellänne on kummallekin paljon annettavaa. Kaverisi käytös ei toki ole hyväksyttävää, jos hän pettää lupauksiaan ym., mutta se voi silti olla ymmärrettävää.

Kiitos tästä kommentista! Ystävyydessä pitää myös muistaa omat rajat. Olen niin monta kertaa ymmärtänyt ja katsonut läpi sormien noita hänen ohareitaan, että välillä ihan unohdan, ettei vika ole minussa.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä erikoista käytöstä tältä henkilöltä. Oletko tipahtanut hänen listallaan varakaveriksi, johon otetaan yhteyttä sen verran että välit säilyvät jotenkuten, mutta tapaamisia sovittaessa muut ystävät kiilaavatkin edelle? Ihme teinimeinikiä kun aikuisesta ihmisestä kuitenkin kyse.. Ansaitset parempaa kohtelua kuin jatkuvaa oharien tekemistä.

Eri ihmiset myös aidosti suhtautuvat tiettyihin suunnitelmiin eri tavalla. Esimerkiksi jos puhutaan, että "soitellaan perjantaina" voi se toiselle tarkoittaa lukkoon lyötyä sopimista ja toiselle sellaista epämääräistä alustavaa suunnitelmaa. Tapaamiset on tietenkin täsmällisempi asia, kyllä niissäkin kuitenkin yleensä varmistan hieman ennen että onhan suunnitelmat edelleen voimassa (jos on siis sovittu, että mennään kahville 2 viikon päästä, niin 1-2 päivää ennen sovittua tapaamista vielä lyön asian lukkoon). Enkä loukkaannu, jos kaverille onkin tullut jotain muuta.

Itse kokisin hassuksi, jos pitäisi erikseen sopia tietty aika soittamiselle. Yleensä asia hoituu kavereideni kanssa niin, että toisen soittaessa joko puhutaan heti, tai sovitaan parempi aika enintään parin tunnin päähän. Jos sekään ei sovi, niin seurauksena on epämääräinen "yritetään sitten loppuviikosta", jolloin jompikumpi yrittää soittaa tai asia jää tauastalle.

Kyllähän me introvertitkin olemme varmasti keskenämme erilaisia. Itse en kyllä pitäisi yhteyttä ihmiseen, jota en halua nähdä tai jonka kanssa en jaksa keskustella. En myöskään tee ohareita. Joskus jonkun kaverin kanssa sovitaan alustavasti jotain, tällöin on kummalla tahansa oikeus sopia muutakin, jos tärkeämpää menoa tulee kohdalle. Aina pidän kuitenkin sovitusta kiinni ja perun, jos en jostain syystä pysty sovitusta kiinni pitämään. Ehkä ystäväsi luonne vaan on niin erilainen kuin sinun. Hän ei pidä isona juttuna asioita, jotka sinua loukkaavat. Minunkin mielestäni tuollainen käytös kertoo kyllä arvostuksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku introvertti linjoilla, osaisiko vastata tuohon edellä esitämääni kysymykseen...

Eli jos kaverini kokee seurani uuvuttavaksi, niin miksi hän sitten aina vaan on yhteydessä ja kyselee kuulumisia. Eihän siinä oikein ole järkeä... Mutta ei oikein siinäkään, että miksi hän sitten jättää vastaamatta tai tekee ohareita. 

Minä vastaan sivusta, sillä olen varmaan aika tuollainen ystävä/kaveri kuin ap:n tapauksen kaveri on. Minä "jaksan" ihmisiä ja ihmissuhteita oikein hyvin, kunhan ei "tarvitse" tavata kovin usein. Olen kiinnostunut ystävästä ja hänen asioistaan, pidän ystävistäni ja he ovat minulle tärkeitä, mutta tapaaminen ei ole minulle se ensisijainen tapa pitää yhteyttä. Minä jaksan kirjoitella pitkiä juttuja, viestittelen mielelläni, mutten tykkää jutella puhelimessa (yleensäkään kenenkään kanssa, koskaan ikinä) enkä kaipaa usein tapaamista ihan nenästä nenään. Joillekin ystävilleni tämä on ihan ok, he ovat joko itse samanlaisia tai sitten heille erilaisina ihmisinä passaa minun tapani. Ja minä sitten joustan siinä, että tapaan myös heitä ajoittain ja meillä on oikein kivaa silloin. Sellaiset, joille minun tapani ei käy ja joitten tavat eivät käy minulle, sellaiset ihmissuhteet kuivuvat kokoon. Eri tavoin, mutta usein juuri hiipumalla. 

25 lisää vielä, etten tee ohareita, siis jätä menemättä sovittuihin tapaamisiin, mutta myönnän kyllä, että saatan joskus perua melko pieniin syihin vedoten. Minulla on työ, jonka syyksi olen joskus laittanut perumisen, mutta en toki peru varttia aikaisemmin, mutta esim edellisenä päivänä. 

Mulla on tälläinen sukulainen, kovasti hehkuttaa miten rakas olen hänelle mutta sitten ei vastaa viesteissä kysymyksiin( emme viestittele usein),ei vastaa puheluihin eikä soita takaisin. Tapaamisia vanuttaa ikuisuuden, ei saa lyötyä päivää kiinni( asumme aika kaukana toisistamme) ja vekslaa jo tehtyjä treffejä.Minulle tulee paha mieli, hän ei vaikuta piittaavan minusta ja kaikki muut ajavat ohi. Roikuttaa mua jonain varamiehen varamiehenä ja kaiken pitäisi mennä hänen ehtojensa ja oikkujensa mukaan.

En halua välejä poikki kuitenkaan, mutta en anna enää hänen pyörittää minua. Sanon napakasti että olen siellä ja siellä silloin ja silloin, tule säkin jos haluat nähdä.

Kiitos, hyviä kommentteja sekä introverteilta että niiltä, joilla samanlaisia kavereita.

Vielä taustoja: olen päätynyt siihen, että aina kysyn häneltä etukäteen viestitse, että puhutaanko puhelimessa, koska jos soitan hänelle, niin hän ei KOSKAAN vastaa puhelimeen. Siis on ihan turha soittaa hänelle yks yllättäen, eipä vastaa, Eikä välttämättä soita takaisin.  Viimeksi tuo puhelinkeskustelun venkslaaminen menikin aivan pelleilyksi hänen taholtaan.Ei siis varmaan tosiaan oikein pidä puhelimessa puhumista, tai ainakaan minun kanssani.   

Ja olen todella aina ihmetelly sitä, että jos sovimme 1.7, että nähdään kahvilla 6.7, niin se asia pitäät vielä moneen kertaan varmistaa ennen tuota tapaamispäivää. Ja sittenkin hän saattaa muuttaa aikaa ihan viime hetkillä esim. harrastustensa takia.  

Minusta aikuisen ihmisen käytökseen kuuluu tietty jämäkkyys ja sanojensa takana seisominen. Ehkä vanhemmuus ja vastuunotto myös opettavat sitä, että toisten ihmisten aikatauluja tulee kunnioittaa. Ehkä olen tämän kaverini ainoa perheellinen ystävä, tai ainoa, joka vaatii häneltä tiettyjä asioita. En tiedä. Ehkä tapamme eivät vaan sovi yhteen. Loppupelissä se olen ollut aina minä, joka joutuu joustamaan. Toista ei voi eikä kannatta yrittää muuttaa, varsinkin, kun olen sanonut hänelle näistä asioista monesti. En minä voi opettaa hänelle toisten ihmisten kunnioitusta. Pitää vain antaa olla

Olet jaksanut ja sietänyt tuota venkslaamista tosi pitkään ja kärsivällisesti. Nyt on aika laittaa piste mokomalle pelleilylle, kaverisi vaikuttaa ikävä kyllä hyvin itsekeskeiseltä ja piittaamattomalta kun jaksaa harrastaa tuollaista jatkuvasti. Ymmärtäisin satunnaiset oharit (koska kaikkea ei voi ennakoida) mutta tuo on jo systemaattista. Ditch the b*tch.