Lue keskustelun säännöt.
Lastensa kautta elävät vanhemmat
06.09.2017 |
Kuulostaa vain niin tyhjältä. Puhuvat vain lapsista, jopa sellaisesta, että minkä ikäisenä ovat isoja tai muuta täysin jonninjoutavaa. Miten kukaan puoliso voi kestää sellaista?
Kommentit (16)
Palstahan on täynnä näitä. Julistetaan kuinka omaa aikaa on ollut riittämiin eikä sitä enää tarvitse lasten synnyttyä, ylpeillään kuinka lapset ei ole koskaan missään (yö-)hoidossa ja miehen kanssa riittää haliminen 30min kymppiuutisten yhteydessä. Kun lapsi sitten ensimmäisen kerran 10-vuotiaana on kaverillaan yötä, ikävöidään sydän verellä. Voin hyvin kuvitella kuinka tämä mammatyyppi, silloin kerran vuodessa luokkakokouksessa (jonne menee autolla ja kotiutuu tietenkin lapsia peittelemään) paapattaa vain lapsistaan. Kun mammalta kysyy mitä hänelle kuuluu, tämä vastaa tietenkin "hyvää, petteri oppi juuri kuivaksi ja karoliina oppi lukemaan". Kaverisuhteet tälläsiin on muuten jäänyt, kun osaavat arvostella toisin valitsevia kovin sanoin. "Ei meidän vaan ole enää tarvis juosta kodin ulkopuolella, kun on lapset tehty niin itse ne hoidetaan, kyllä on menot menty ennen lapsia". Mammatyyppiin kuuluu myös vaatekutsuilta tilatut tunikat, samaa kuosia lasten kanssa. Huoh. Ai juu ja vanhempainilloissa nämä loistavat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstahan on täynnä näitä. Julistetaan kuinka omaa aikaa on ollut riittämiin eikä sitä enää tarvitse lasten synnyttyä, ylpeillään kuinka lapset ei ole koskaan missään (yö-)hoidossa ja miehen kanssa riittää haliminen 30min kymppiuutisten yhteydessä. Kun lapsi sitten ensimmäisen kerran 10-vuotiaana on kaverillaan yötä, ikävöidään sydän verellä. Voin hyvin kuvitella kuinka tämä mammatyyppi, silloin kerran vuodessa luokkakokouksessa (jonne menee autolla ja kotiutuu tietenkin lapsia peittelemään) paapattaa vain lapsistaan. Kun mammalta kysyy mitä hänelle kuuluu, tämä vastaa tietenkin "hyvää, petteri oppi juuri kuivaksi ja karoliina oppi lukemaan". Kaverisuhteet tälläsiin on muuten jäänyt, kun osaavat arvostella toisin valitsevia kovin sanoin. "Ei meidän vaan ole enää tarvis juosta kodin ulkopuolella, kun on lapset tehty niin itse ne hoidetaan, kyllä on menot menty ennen lapsia". Mammatyyppiin kuuluu myös vaatekutsuilta tilatut tunikat, samaa kuosia lasten kanssa. Huoh. Ai juu ja vanhempainilloissa nämä loistavat myös.
Yäk. Tuli ihan paha olo tuosta, kun tiedän tuollaisia ihmisiä oikeasti olevan olemassa.
En tunne ketään, joka puhuisi pelkästään lapsistaan, mutta jos sellaisia on olemassa, niin he lienevät persoonaltaan sellaisia, että heitä muutoinkin kiinnostaa vain yksi asia kerrallaan, ja se on aina jotakin lähipiiriin liittyvää, konkreettista asiaa.
Eli esimerkkinä pari työtoveriani, joilla ei ole lapsia. Juttua riittää vain ja ainoastaan kavereista ja tutuista ja heidän tekemisistään ja sanomisistaan. Mistään yleisemmästä aiheesta ei keskustelua saa aikaan. Vaan aina "mun poikkis teki sitä ja tätä ja sanoi että...."
Voisin kuvitella, että jos he joskus lapsia hankkisivat - mitä vankasti epäilen, koska heidän sitoutumis- ja keskittymiskykynsä on lapamadon tasoa - he puhuisivat pelkästään lapsistaan.
Eli ap, kyse ei ole elämäntilanteesta (kuin nyt ehkä esikoisensa vastasynnyttäneiden kohdalla), vaan persoonallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstahan on täynnä näitä. Julistetaan kuinka omaa aikaa on ollut riittämiin eikä sitä enää tarvitse lasten synnyttyä, ylpeillään kuinka lapset ei ole koskaan missään (yö-)hoidossa ja miehen kanssa riittää haliminen 30min kymppiuutisten yhteydessä. Kun lapsi sitten ensimmäisen kerran 10-vuotiaana on kaverillaan yötä, ikävöidään sydän verellä. Voin hyvin kuvitella kuinka tämä mammatyyppi, silloin kerran vuodessa luokkakokouksessa (jonne menee autolla ja kotiutuu tietenkin lapsia peittelemään) paapattaa vain lapsistaan. Kun mammalta kysyy mitä hänelle kuuluu, tämä vastaa tietenkin "hyvää, petteri oppi juuri kuivaksi ja karoliina oppi lukemaan". Kaverisuhteet tälläsiin on muuten jäänyt, kun osaavat arvostella toisin valitsevia kovin sanoin. "Ei meidän vaan ole enää tarvis juosta kodin ulkopuolella, kun on lapset tehty niin itse ne hoidetaan, kyllä on menot menty ennen lapsia". Mammatyyppiin kuuluu myös vaatekutsuilta tilatut tunikat, samaa kuosia lasten kanssa. Huoh. Ai juu ja vanhempainilloissa nämä loistavat myös.
Yäk. Tuli ihan paha olo tuosta, kun tiedän tuollaisia ihmisiä oikeasti olevan olemassa.
Jep. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta se ylenkatse kun kaikki ei näin toimikaan saa voimaan pahoin. Ihan kuin olisi huonoa vanhemmuutta tehdä asioita mikä ei liity lapsiin. Mietin mitä näille tapahtuu kun on vuosikaudet ripustauduttu lapsiin kun lapset kasvavat. Niitä tunkeilevia anoppeja ehkä? Jostain syystä muuten äidit käyttäytyvät näin, isät harvemmin.
Biologiselta kannalta olet olemassa vain saadaksesi ne lapset, luonto ei keksi sinulle muuta käyttöä (paitsi ehkä ruuaksi karhuille ja susille). Siksi on aika lailla normaalia puhua lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstahan on täynnä näitä. Julistetaan kuinka omaa aikaa on ollut riittämiin eikä sitä enää tarvitse lasten synnyttyä, ylpeillään kuinka lapset ei ole koskaan missään (yö-)hoidossa ja miehen kanssa riittää haliminen 30min kymppiuutisten yhteydessä. Kun lapsi sitten ensimmäisen kerran 10-vuotiaana on kaverillaan yötä, ikävöidään sydän verellä. Voin hyvin kuvitella kuinka tämä mammatyyppi, silloin kerran vuodessa luokkakokouksessa (jonne menee autolla ja kotiutuu tietenkin lapsia peittelemään) paapattaa vain lapsistaan. Kun mammalta kysyy mitä hänelle kuuluu, tämä vastaa tietenkin "hyvää, petteri oppi juuri kuivaksi ja karoliina oppi lukemaan". Kaverisuhteet tälläsiin on muuten jäänyt, kun osaavat arvostella toisin valitsevia kovin sanoin. "Ei meidän vaan ole enää tarvis juosta kodin ulkopuolella, kun on lapset tehty niin itse ne hoidetaan, kyllä on menot menty ennen lapsia". Mammatyyppiin kuuluu myös vaatekutsuilta tilatut tunikat, samaa kuosia lasten kanssa. Huoh. Ai juu ja vanhempainilloissa nämä loistavat myös.
Yäk. Tuli ihan paha olo tuosta, kun tiedän tuollaisia ihmisiä oikeasti olevan olemassa.
Oli kyllä osuva kirjoitus. Tuollaisia vanhempia on nimittäin aika paljon. Minusta on jotenkin surullista että unohdetaan ne omat tarpeet ja se kuka sinä itse olet, kun on saatu lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstahan on täynnä näitä. Julistetaan kuinka omaa aikaa on ollut riittämiin eikä sitä enää tarvitse lasten synnyttyä, ylpeillään kuinka lapset ei ole koskaan missään (yö-)hoidossa ja miehen kanssa riittää haliminen 30min kymppiuutisten yhteydessä. Kun lapsi sitten ensimmäisen kerran 10-vuotiaana on kaverillaan yötä, ikävöidään sydän verellä. Voin hyvin kuvitella kuinka tämä mammatyyppi, silloin kerran vuodessa luokkakokouksessa (jonne menee autolla ja kotiutuu tietenkin lapsia peittelemään) paapattaa vain lapsistaan. Kun mammalta kysyy mitä hänelle kuuluu, tämä vastaa tietenkin "hyvää, petteri oppi juuri kuivaksi ja karoliina oppi lukemaan". Kaverisuhteet tälläsiin on muuten jäänyt, kun osaavat arvostella toisin valitsevia kovin sanoin. "Ei meidän vaan ole enää tarvis juosta kodin ulkopuolella, kun on lapset tehty niin itse ne hoidetaan, kyllä on menot menty ennen lapsia". Mammatyyppiin kuuluu myös vaatekutsuilta tilatut tunikat, samaa kuosia lasten kanssa. Huoh. Ai juu ja vanhempainilloissa nämä loistavat myös.
Yäk. Tuli ihan paha olo tuosta, kun tiedän tuollaisia ihmisiä oikeasti olevan olemassa.
Älä muuta sano. Keväällä oltiin rippileirin vanhempainillassa ja siellä yksi äiti itki, miten hän pärjää ja miten poika pärjää, kun se ei ole ikinä ollut yötä kotoa pois. Kyllä mua vähän nauratti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstahan on täynnä näitä. Julistetaan kuinka omaa aikaa on ollut riittämiin eikä sitä enää tarvitse lasten synnyttyä, ylpeillään kuinka lapset ei ole koskaan missään (yö-)hoidossa ja miehen kanssa riittää haliminen 30min kymppiuutisten yhteydessä. Kun lapsi sitten ensimmäisen kerran 10-vuotiaana on kaverillaan yötä, ikävöidään sydän verellä. Voin hyvin kuvitella kuinka tämä mammatyyppi, silloin kerran vuodessa luokkakokouksessa (jonne menee autolla ja kotiutuu tietenkin lapsia peittelemään) paapattaa vain lapsistaan. Kun mammalta kysyy mitä hänelle kuuluu, tämä vastaa tietenkin "hyvää, petteri oppi juuri kuivaksi ja karoliina oppi lukemaan". Kaverisuhteet tälläsiin on muuten jäänyt, kun osaavat arvostella toisin valitsevia kovin sanoin. "Ei meidän vaan ole enää tarvis juosta kodin ulkopuolella, kun on lapset tehty niin itse ne hoidetaan, kyllä on menot menty ennen lapsia". Mammatyyppiin kuuluu myös vaatekutsuilta tilatut tunikat, samaa kuosia lasten kanssa. Huoh. Ai juu ja vanhempainilloissa nämä loistavat myös.
Ehkä he nauttivat siitä tunteesta, että elämä on ennalta määritelty ja samat asiat toistuvat päivästä toiseen. Heistä on ehkä turvallista, että nyt kun on lapsia, niin minä voin elää tällaista tasaista elämää ja tiedän elämäni tarkoituksen? Vähän niinkuin sellainen turvallinen kaukalo. Saa olla ikään kuin rauhassa. En tiedä osaanko pukea ajatukseni oikein sanoiksi. Siis vähän niinkuin uskonto. Että kaikki on ennalta määrätty/joku toinen kertoo sinulle miten sinun tulee elää hyvää elämää/asiat on selitetty. Tätä en sano mitenkään negatiivisesti uskontoja haukkuen.
Itselleni taas tuollainen ei olisi yhtään mielekästä. Mutta voin kuvitella että jonkut ihmiset nauttivat tuollaisesta.
Miten puoliso voi kestää omista lapsista puhumista vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on varmaan niitä samoja vanhempia joiden instagram ja facebook ovat täynnä vain ja ainoastaan lasten kuvia. Uusi kuva vähintään joka viikko, ja hehkutetaan aina vaan lasten saavutuksia tai jotain lasten tekemiä "hauskoja" (kröhm..) juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Miten puoliso voi kestää omista lapsista puhumista vai?
Ei, vaan sitä puolisoa. Kyllähän sinä tiedät, millaisia he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on varmaan niitä samoja vanhempia joiden instagram ja facebook ovat täynnä vain ja ainoastaan lasten kuvia. Uusi kuva vähintään joka viikko, ja hehkutetaan aina vaan lasten saavutuksia tai jotain lasten tekemiä "hauskoja" (kröhm..) juttuja.
Joo ja sitten ne masentuu, kun lapset muuttaa omilleen.
Vanhempainiltojen kauhut. Puhuvat sielläkin kaikenlaista asiaankuulumatonta lapsistaan. Ja ovat yli-innokkaita, keksivät kaikenlaista ylimääräistä mistä kukaan ei ole kiinnostunut. Paitsi muut samanlaiset. Teennäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He käyttäytyvät myös lapsellisesti. Yrittävät puhua nuorten kieltä, viittilöivät ja ovat vain niin kertakaikkisen tylsiä. Miten miehet voivat kestää heitä!
Vierailija kirjoitti:
Miten puoliso voi kestää omista lapsista puhumista vai?
No jos mun puoliso ei kanssani keksi mitään muuta kuin lapsista puhumisen niin miettisin kyllä millä tolalla suhde onkaan. Tottakai lasten asioista täytyy puhua mutta jos elämä on pelkästään lasten asioista puhumista ja tekemistä niin...
T. 2&5
Itse olen törmännyt päinvastaiseen. Minua pidetään kylmänä, kun en puhu lapsistani. Joku on joskus jopa loukkaantunut kun on vasta myöhemmin kuullut että olen suurperheen äiti. Perhe on minulle tärkeintä maailmassa, mutta juuri siksi he ovat minun yksityisasiani. En haluaisi levitellä lasteni asioita muille ihmisille.