Myöntääkö kukaan muu pelkäävänsä raskausaikana
Ettei vauva ole terve? Tuntuu että se on väärin toivoa tervettä vauvaa. Aivan kuin olisi parempi toivoa lapselle vammaa tai sairautta. Minä olen pelännyt joka raskaudessa että vauvalla on jokin vamma. Ei sellaista toivo omalle lapselleen. Mutta uskallapa sanoa se ääneen, niin saat kuulla olevasi tunteeton ja rasistinen.
Kommentit (6)
Myönnän. Kokoajan en tosin pelkää mutta kyllä se mielessä pyörii aina välillä. Että lapsi olisi terve ja elinkykyinen.
Ei nyt kokajan, mutta aina välillä. Nyt minulla on kaksi tervettä lasta. En oikein tiedä, toivonko kolmatta vai ei. Tuntuu jotenkin mahdottomalta saada vielä kolmas terve lapsi.
jokainen toivoo tervettä lasta, kuka nyt haluaisi lapselleen sairautta tai vammaa?
Itse ajattelen niin, että sellainen lapsi tulee, jonka on tarkoitettu tulevan. Yritän olla pelkäämättä sitä, mihin en itse voi mitenkään vaikuttaa.
Onko lapsella kaikki hyvin, kehittyykö niinkuin pitää, autokolarit, katuväkivalta, kaatumiset... Lista on loputon. Se on luultavasti meihin aika lailla sisäänrakennettu ominaisuus tuo huolehtiminen. Auttaa äitiä pysymään poissa kaikista typerimmistä paikoista. :) Kunhan ei anna pelkojen vallata elämää, kaikki on hyvin.
epänormaalia olisi jos ajattelisi että tulee mitä tulee, otetaan vaan päivä kerrallaan ja elämä semmoisena kun se vastaan vaan sattuu tulemaan.
(ja ei se pelko siihen raskauteen lopu, lapsestaan on huoli varmaan läpi koko elämän)
Olen kyllä myös sanonut sen ääneen molemmissa raskauksissa (toinen tulossa rv 39 nyt) eikä kyllä kukaan ole " tuominnut" , enemmänkin kaikki neuvolaa myöten ovat suhtautuneet ihan ymmärtäväisesti pelkoihini. Olen luullut että on normaalia, mutta ei kait sitten?!