Oikeuttaako työstressi äyskimään puolisolle?

Ei oikeuta, mutta satunnaisesti ja hetkellisesti tapahtuvana on varsin ymmärrettävää. Jos on jatkuvaa, sinun on kerrottava, ettet sulata huonoa kohtelua.

Mitä sanoo äyskiessään, onko kielenkäyttö tolkullista? Saako teillä kaikki äyskiä vai yksi ja sama vaan? Palautuuko stressistä? Jos myös lomat pitkät stressaa ja äyskii, niin sitten ei ole suhde työhön tai muuten yläpää kunnossa.

Riippuu siitä, mitä on sovittu. Eli onko luvattu "myötä- ja vastoinkäymisissä" vai jotain muuta. Miten olet puolisosi tukena, kun hänellä on työstressiä?

Ei oikeuta. 

Puolison huono kohtelu, äyskiminen ja käyttäminen oman pahan mielen likasankona nakertavat ja tuhoavat hitaasti luottamusta ja kunnioitusta. Tuo kun jatkuu aikansa, ovat luottamus ja kunnioitus lopulta menneet. Sen jälkeen suhteessa on jäljellä kaksi toisiinsa tympääntynyttä, vierasta ihmistä.

Ei kannata hyväksyä tiuskimiskulttuurin syntymistä ollenkaan. Puutu heti asiaan tiukasti esimerkiksi ilmoittamalla vakavasti, että sinulle ei voi puhua tuohon sävyyn. 

Myötä- ja vastamäessä.

Vierailija kirjoitti:

Myötä- ja vastamäessä.

Puolison työstressi on tuota vastamäkeä. Oletko miettinyt, miksi puolisosi täytyy tuossa tilanteessa tiuskia? Onko teillekin käynyt niin, että arjen kiireessä toisen tukeminen hänen vaikeuksissaan on jäänyt vain kauniiksi sanoiksi? Ja sen vuoksi puolisosi tietää, ettei sinulta kannata mitään tukea odottaa? Enkä siis syytä sinua, tilannehan voi olla samanlainen myös toisinpäin eli et sinäkään saa mieheltäsi enää tukea vaan henkilökohtaisista kriiseistä tulee selvitä yksin eikä kriisit saa näkyä arjessa.

Siis oletteko oikeasti sitä mieltä, että puolisoa saa kohdella huonosti, koska on lupauduttu olemaan yhdessä "myötä- ja vastamäessä"?

Mikä kaikki mielestänne on vastamäkeä? Tiuskiminen, nimittely, valehtelu, tönäiseminen, lyöminen, pettäminen? Missä raja menee?

Minun mielestäni tiuskiminen ei tietenkään ole oikeutettua, se on törkeää käytöstä. Kukaan meistä ei tietenkään ole virheetön ja kaikki mokaamme joskus. Ei suhde yhteen virheeseen kaadu, mutta on ihan eri asia pitää puolison epäkunnioittavaa käytöstä hyväksyttävänä tai ymmärrettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötä- ja vastamäessä.

Puolison työstressi on tuota vastamäkeä. Oletko miettinyt, miksi puolisosi täytyy tuossa tilanteessa tiuskia? Onko teillekin käynyt niin, että arjen kiireessä toisen tukeminen hänen vaikeuksissaan on jäänyt vain kauniiksi sanoiksi? Ja sen vuoksi puolisosi tietää, ettei sinulta kannata mitään tukea odottaa? Enkä siis syytä sinua, tilannehan voi olla samanlainen myös toisinpäin eli et sinäkään saa mieheltäsi enää tukea vaan henkilökohtaisista kriiseistä tulee selvitä yksin eikä kriisit saa näkyä arjessa.

Tiuskiminenhan onkin erittäin rakentava tapa ilmaista kumppanille, että on tuen tarpeessa. 

En ihmettele, jos liitot ovat huonoissa kantimissa, jos tällaista pidetään normaalitilanteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötä- ja vastamäessä.

Puolison työstressi on tuota vastamäkeä. Oletko miettinyt, miksi puolisosi täytyy tuossa tilanteessa tiuskia? Onko teillekin käynyt niin, että arjen kiireessä toisen tukeminen hänen vaikeuksissaan on jäänyt vain kauniiksi sanoiksi? Ja sen vuoksi puolisosi tietää, ettei sinulta kannata mitään tukea odottaa? Enkä siis syytä sinua, tilannehan voi olla samanlainen myös toisinpäin eli et sinäkään saa mieheltäsi enää tukea vaan henkilökohtaisista kriiseistä tulee selvitä yksin eikä kriisit saa näkyä arjessa.

Tiuskiminenhan onkin erittäin rakentava tapa ilmaista kumppanille, että on tuen tarpeessa. 

En ihmettele, jos liitot ovat huonoissa kantimissa, jos tällaista pidetään normaalitilanteena.

Tiuskiminen ei tietenkään ole rakentava tapa ilmaista asiaa. Se on tapa ilmaista turhautumistaan siitä, että mitään tukea ei ole enää aikoihin saanut ja nyt pitäisi olla kuin mitään stressiä ei olisikaan. Parisuhteeseen kuitenkin yleensä kuuluu, että ollaan toisen tukena. Tosiasia on, että hyvin monilla tuo puolisonsa tukeminen katoaa arjen kiireisiin.

Ei. Mikään pakko ei ole käydä töissä. Oma vika jos silti rahanahneuttasi käyt.

Mikä nyt on kenenkin mielestä tiuskimista. Mitäpä jos ap antaisit esimerkin?

Meinaan tunnen varsinkin naisia, joiden mielestä melkein mikä tahansa lyhytsanainen kommentti on tulkittavissa tiuskimiseksi. Joille pitäisi kaikki sanomiset koristella kukkasin ja sanoa max 15 desibelin äänellä.

Kyllä minusta JOKAISELLA on oikeus olla ärtynyt ja stressaantunut ja kiukkuinen. Kunhan silloin osaa ilmaista sen, että "anteeksi, olen tänään aika epäsosiaalisella päällä, koska töissä oli kamala päivä" ja pyrkii vaikkapa vetäytymään omiin oloihinsa, että saa rauhoittua.

Oman perheen kanssa EI TARVITSE TEESKENNELLÄ hyväntuulista! Mikä se sellainen koti on, johon hyväksytään vain naama virneessä?

Mutta tietenkin tiuskimisella on joku raja. Puolisoa EI SAA SYYLLISTÄÄ siitä pahasta olosta, vaan on reilua kertoa, että "tämä ei johdu sinusta, vaan työstressistä" ja pyytää anteeksi pahaa tuulta.

Ja jos se ärsyyntynyt mieliala on päällä melkein koko ajan, niin on jo syytä tehdä itse syylle eli työlle jotain. Ei voi velvoittaa perhettä sietämään jatkuvasti pahantuulista naista/miestä

Ei oikeuta. Itse olen ollut uupunut ja melkein loppuunpalanut työstä. Olin jotenkin todella herkillä ja monesti ensimmäinen reaktio oli näyttää ärtymystä ja vihaa mitättömästä syystä. En hallinnut enää ärtymystäni, se vain purkautui väkisin. Hain itselleni apua uupumukseen, enkä nykyään enää edes tiuski. Kannustakaa tekemään muutosta työelämään, jos nykyinen tuottaa kamalaa tuskaa. Satunnainen tiuskiminen ja väsymys sitten erikseen, vaikka sekään ei oikeutettua ole.