En ymmärrä tällaista pariskuntaa. Miten voivat viihtyä yhdessä

Sulla ei taida olla paljoa elämänkokemusta? Vaikutat senverran pinnalliselta.

Olet siis ihastunut tuohon rock-renttuun jolla on jo nainen, joka on luonnollisesti mielestäsi ihan väärä nainen hänelle.

1 ja 2 -> Molemmat arvaukset meni väärin. Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen kun ihmetyttää niin suuresti. Ja suoraan ei voi kysyä :D

Ethän sä voi tietää minkälainen kemia heillä on? Ovatko kaikki kaverisikin aivan täysin samanlaisia kuin sinä etkä voisi edes hyväksyä heillä erilaisuutta?

Mäkin tunnen tuollaisen pariskunnan. Naisen ex oli suoraansanottuna kus*pää, joten arvostaa sitä, että uusi mies on kiltti ja hellä.

Vierailija kirjoitti:

Ethän sä voi tietää minkälainen kemia heillä on? Ovatko kaikki kaverisikin aivan täysin samanlaisia kuin sinä etkä voisi edes hyväksyä heillä erilaisuutta?

Ihan pakko  olla joku kemia, sen tiedät. Ja ei, kaikki kaverini eivät ole samanlaisia kuin minä. Kaverien ei tarvitsekaan olla. Mutta että asuisin saman katon alla ja jakaisin elämäni ihmisen kanssa joka on täysin erolainen kuin minä. Suoraan sanottuna toinen on hunsvotti ja toinen on nipo.

Olihan Tommi Läntinenkin naimisissa jonkun EU-virkamiehen (naisen) kanssa. Brysselissä asuivat. Maailmankuvat ja arvot voi kohdata, ei tarvitse olla kaikissa asioissa samanlaisia. Riittää kun hyväksyy/sietää nekin asiat jotka eivät ole yhteisiä.

Itse en ainakaan näytä hyvänpäiväntutuille, sukulaisille enkä välttämättä edes kavereille itsestäni niitä puolia mitkä vaikuttavat parisuhteen onnistumiseen. Miten ulkopuolinen voisi tietää miten hyvin minulla ja kumppanilla osuu seksimieltymykset yhteen, arvomme elämässä kohtaavat tai miten huomioimme toisiamme parisuhteessa?

Ei ne parisuhteen sisältöön vaikuttavat asiat näy sinulle ap ja vaikka toinen pukeutuisi jotenkin eritavalla kuin sinä, kuuntelisi tiettyä musiikkia tai harrastaisi jotain, ne asiat eivät hänestä itsestään kerro vielä yhtään mitään.

Mitä ihmettä tämä kehenkään kuuluu vai oletko joku parienvalitsija? Vakka ja kansi ja sillä hyvä, pääasia että ovat onnellisia.

Ärsyttää nämä "en ymmärrä sitä tai tätä" -kommentit tällä palstalla! Ei kaikkea tarvitse ymmärtääkään, antakaa ihmisten elää omaa elämäänsä!

Toivottavasti hyvin. Loppujen lopuksi kuitenkin kyse on siitä, että toinen on oma ystävä ja yhdessäoleminen on kivaa molemmille. Kemia, kipinät.

Minulla oli edellisessä suhteessa ongelmia tästä syystä. Eriasteiset koulutukset ja "sivistyksen taso" ja pääosin kiinnostuksen kohteet. Ajattelin sen silloin olen se yksi pääsyy miksi suhde ei ole tyydyttävä.

Mutta nyt kun olen tapaillut korkeastikoulutettuja, varakkaita älykköjä niin en voi muuta sanoa, kuin että vain se kemia merkitsee. Raha tai koulutus ja harratukset  ei korvaa sitä, jos ei tunnu missään.

Olen yhtäkkiä törmännyt juuri kuvaamasilaiseen renttuun, joka on hyvin kaukana minun teoreettisista avuistani. Mutta en voi sille mitään että olemme ystäviä, meillä on yhdessä kivaa. Nautin hänen antamasta huomiosta. Kaikkien noiden älykköjen kylmyyden ja pelaamisen jälkeen suora välittäminen tuntuu ihanalta. En tiedä alkaako "tasoero" ja tietyt eroavaisuudet häiritä liikaa. En edes tiedä alkaako mikään suhde kunnolla. Olen kuitenkin vuosia kaivannut itsenikaltaista seuraa, niin väkisinkin miettii, että menenkö vain ojasta allikkoon.

Ei mekään mun miehen kanssa olla ollenkaan samanlaisia jonkun ulkopuolisen silmin - mies on nuudeleita syövä, nahkatakkinen punkkari, jolle musiikki on elämä ja minä terveellistä ruokavaliota noudattava, urheiluhullu koiranomistaja, joka ei juuri musiikkia kuuntele tai keikoilla käy.

Mutta niin vaan ollaan oltu vuosikausia yhdessä, koska me molemmat tykätään keskusteluista, hellyydestä, rehellisyydestä, aitoudesta, herkkyydestä ja ihmisen hyväksymisestä omana itsenään. Ja muokkautuuhan sitä väkisinkin vähän toisen mukana - mää oon löytänyt itseni punkkeikoilta ihmettelemästä ja mies itsensä syksyisestä metsästä viiden tunnin vaellukselta. :D

Vastakohdat täydentää toisiaan.

Olen itse parantumaton taivaanrannanmaalari ja mieheni perfektionisti sotilashenkilö. 32 vuotta naimisissa.

Ei sun tarvi kaikkea ymmärtääkään. Kun vähän kasvat, niin opit että ulkopuolisille suhteesta näkyy hyvin pieni osa, ulkopuoliset eivät pysty suhdetta määrittelemään millään tavalla. Sitten et enää jaksa ihmetellä...

Kuinka hyvin sä tunnet tuon naisen? Ajattelin vaan, että suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä (naapurit, lasten kavereiden vanhemmat etc) varmasti ajattelevat minunkin olevan ihan muuta kuin todellisuudessa olen. En tarkoita, että teeskentelisin, mutta on tosi paljon kaikkea, mitä eivät tiedä.

Usein toisessa ihailee tiettyjä piirteitä, joita toivoisi itsessään olevan mutta ei niitä omista. Mä itse naisena pidän enemmän sellaisista alkukantaisemmista "miehekkäistä" miehistä, enkä niinkään älykkötyypistä. (sori, kuvailuni varmasti loukkasi joitain, mutta en osaa sanoa sitä paremmin.)

Kai se on joku biologinen juttu, kun mies kaataa puita hikoillen tai rakentaa sulle talon omin käsin, niin se tuntuu naisesta turvalliselta ja lisää vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastakohdat täydentää toisiaan.

Olen itse parantumaton taivaanrannanmaalari ja mieheni perfektionisti sotilashenkilö. 32 vuotta naimisissa.

Täällä vähän samankaltainen setti. Se myös helpottaa ihan sitä arkista elämää.

Kaksi kaltaistani huithapelia olisi ongelmissa joka käänteessä! Toisen ollessa järjestyksen ja suunnittelun ihminen, on elämä tasapainossa kun toinen sählää ja toisella on langat käsissä. Huithapeli taas estää järjestelijän liiallisen pipon kiristymisen  muistuttamalla että elämästä selviää hieman rennommallakin otteella.

Apua, onkohan aloitus meistä :-D

No, voin kertoa että meitä ainakin yhdistää huumorintaju, musiikki ja suhtautuminen moniin asioihin vaikka olemmekin hyvin erilaiset. Niin ja ei sovi unohtaa vahvaa fyysistä vetovoimaa molemmin puolin.

Ehkä kummassakin on piirteitä, joita toinen hyvällä tavalla hieman kadehtii. Minä olen oppinut ottamaan monesa asiassa rennommin ja mieheni puolestaan oppinut katsomaan asioita hieman tätä hetkeä pidemmälle.

Meidän on hyvä näin. Erilaisuus on rikkaus, en haluaisi oman kopioni kanssa parisuhdetta.

Niin ja se vielä, että miehen sydän on puhdasta kultaa. Myös hänen ystävänsä ovat sydämellisiä, rehellisiä, todellisia "kaveria ei jätetä"-ihmisiä. Ulkonäkö pettää. Se, että jonkun mielestä näyttää renttumaiselta ei tarkoita, että olisi renttu.

Enemmän kusipäitä olen tavannut näissä muka hyvissä miehissä.

Onnellisimmat pariskunnat, joita tunnen, ovat juurikin sellaisia että mies ja nainen ovat varsin erilaisia.

Ehkä siinä jää myös sitä omaa tilaa ja aikaa ihan luonnostaan, kun kummallakin myös ihan omat juttunsa?