Lue keskustelun säännöt.
Nyt ymmärrän, miksi yksinhuoltajat ovat ylipainoisia!
04.09.2017 |
Olen aina katsonut hiemaan kieroon äitejä, etenkin yksinhuoltajia, jotka ovat ylipainoisia. Miten ihmeessä he ovat päästäneet itsensä huonoon kuntoon? Tarvitsin omakohtaisen kokemuksen ja nyt alan ymmärtää koko kuvion.
Jäin vuosi sitten yksinhuoltajaksi. Teimme kaksi lasta pienellä ikäerolla ja se oli ilmeisesti miehelleni liikaa. Mies häippäisi ja jätti minut lähestulkoon yksinhuoltajaksi. Lapset ovat vasta 1,5 -ja 2,5-vuotiaat ja mies ottaa lapset luokseen yhdeksi yöksi joka toinen viikonloppu.
Tukiverkkoja minulla ei ole, joten olen AINA lasten kanssa. Nyt lapset ovat olleet sairaana lähes viikon. Valvon yöt heidän kanssaan. Olen tilannut ruokakaupasta ruokaa kotiin, koska kauppaan en pääse. Heikkoina hetkinä on tullut tilattua itselle myös pizzaa kotiin, vaikka "entisessä elämässäni" söin todella terveellisesti. Myös jätskiä ja karkkia on kulunut. Syömisestä on tullut ainut iloni.
No, mitä tästä on seurannut? Painon nousu tietenkin. Kun liikuntaa ei tule tarpeeksi ja on tullut syötyä herkkuja, painoni on noussut vuodessa viitisen kiloa. Nyt mittani ovat 170/65. En vielä ole varsinaisesti lihava, mutta pyöreyttä on tullut. Tiedän, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta elämäntilanne on raskas.
Alan nyt ymmärtää, että kilot kertyvät varkain. En ymmärrä, miten olen joskus ihmetellyt pyöreitä äitejä. Itsestänikin on tulossa hyvää vauhtia sellainen.
Nyt vinkkejä hyvät ihmiset, miten saan itseni ruotuun?
Kommentit (76)
Toivottavasti lapsesi pysyy jatkossa terveempinä, ettei sun tarvii mässyyttää mitä sattuu.
Luonteen heikkoutta vain, ei lasten sairastelun syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi lapsi ei viihdy rattaissa, vaan huutaa pää punaisena. Ei ole vaihtoehto valitettavasti. Ap
Itse samassa tilanteessa. Entisestä terveysintoilijasta on tullut herkkujen mässyttäjä. Univelka vaan lisää sokerin himoa.
Minulla auttoi vasta töihin meno. En voinut ottaa herkkuja kaapista koko ajan :D Jaksamista sinulle ap <3
Ei kai pieni ylipaino haittaa. Moni lievästi pyöreä voi olla herkumpi kun laiha kurppa. Sairaalloinen lihavuus erikseen. Pizza viikossa tiellä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleenkin olen sitä mieltä, että luonteen heikkoutta tuo on. Syömällä kaikki ylipainon hankkivat, niin yksinhuoltajat kuin muutkin. Tee vaikka kotijumppaa, kun lapset nukkuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei oikeasti tiedä sitä väsymystä, mitä lasten valvominen aiheuttaa, ennenkuin on sen kokenut! Siinä ei paljon mietitä terveellistä ruokavaliota, vaan mennään sieltä, missä aita matalin.
Onko se jotenkin ap:n mielestä uutta, että ylensyönnillä ja väärällä ravinnolla lihoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas tuli luuranko kun jäin kaksin lapsen kanssa. Ei ollut varaa ostaa ruokaa kuin toiselle.
Meillä on koliikkivauva. Silti vaimo jaksaa pitää huolta omasta kropasta ja tehdä terveellistä ruokaa. M28.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä ihan hullu ajatus, mutta ootko miettinyt crossia tai kuntopyörää teille? Niillä ehtii hyvin saada liikuntakiintiön täyteen sillä aikaa kun lapset nukkuvat.
Täh? Itse olin hyväkuntoinen,hyvännäköinen ja hoikka noilla mitoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on koliikkivauva. Silti vaimo jaksaa pitää huolta omasta kropasta ja tehdä terveellistä ruokaa. M28.
Teitä onkin siellä kaksi aikuista perheessä! Ap on yksin koko ajan. Vissi ero.
Kun olin yh. painoin 52 kg ja olen 167 cm pitkä. Painoni oli sama vuosikaudet. Sitten tutustuin mieheen,jonka kanssa kiinnostuin kokkaamisesta ja viineistä. Siitä alkoi lihominen molemmilla.
No on kahta kastia äitejä; niitä joilla ko. tilanteessa iskee epäterveelliset mässyt päälle ja niitä, jotka eivät ehdi tai stressissä pysty syömään.
Minulla on kaksi lasta 3v ja 7v. Elämä siis oikeinkin jo paljon helpompaa, mutta töissä käyvänä yh:na, jolla ei tukiverkkoja ja mies haudassa oli moinen stressi-mässy-lipsuilu tuttua pari vuotta. En minäkään ihan kamalan lihavaksi päässyt 170/62->69 mutta tarpeeksi. Se oli kehä, joka ruokki itseään. Huono ruoka (rasvaa, suolaa, sokerimässyjä) johti siihen, että turvotti, energiat nollissa ja samoin tyytyväisyys itseensä.
Ennakointi, ennakointi, ennakointi. Siinä kolme omaa parhaaksi havaittua lääkettä. Kunnon ruokaa, terveellistä sellaista pitää olla helposti tarjolla.
Iltaisin laitan turpoamaan usein kolmen päivän satsin leseitä mantelimaitoon. Teen itselleni kolmen päivän aamu- / välipalat valmiiksi. Kunnon ruokaa on oltava saatavilla. Jos sitä ei ehdi tehdä, niin sitten esim. kaupan pikariisi (valmista viidessä minuutissa), pakasteherneet ja valmis lohipala tmv. Koitan viimeiseen asti pitää kiinni säännöllisestä ja terveellisestä perussapuskasta.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Itse olin hyväkuntoinen,hyvännäköinen ja hoikka noilla mitoilla.
Yksilöllistä tuo painon kerääntyminen. Minulla jo selvä pömppömahan alku ja kasvot pyöristyneet. Ja tuntuu, että tällä menolla en voi lopettaa syömistä :(
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi lapsi ei viihdy rattaissa, vaan huutaa pää punaisena. Ei ole vaihtoehto valitettavasti. Ap
Juoksentele paikallisen palolaitoksen ympäristössä. Ja lujaa.
Lähde vaunulenkille, kun lapset parantuvat! Niin sain itseni kuntoon. T. Toinen yh