Mitä? Jos vauva ei opi konttaamaan ennen kävelyä, se vaikuttaa aivoihin???
Kommentit (19)
Eli kertoo siitä, ettei aivot osaa liikuttaa oikeaa ja vasenta erikseen. Ja vielä rytmisesti käsiä oikeen tahtiin. Meillä on lapsen motorinen kehitys viivästynyt ja vaikka lapsi jo käveli, niin fysioterapiassa harjoiteltiin paljon konttausta.
Kontatessaan lapsen näköhavainnot kohdistuvat suunnilleen samalle etäisyydelle kuin lukiessaan ja antaa hyvää harjoitusta havainnointiin ja valmistavat aivoja tulkitsemaan sen tyyppisiä signaaleja kuin lukiessaan.
On hämmästyttävää, miten iso osa lukuvaikeuksia koulussa kohtaavista lapsista osoittautuu sellaisiksi jotka eivät ole kontanneet vauvana. Kuulostaa kaukaa haetulta mutta näin se vain on...
En nyt muista tutkijan nimeä, mutta jos aihe kiinnostaa enemmän niin voit toki yrittää googlettaa.
T. erityisope
minulla on 12v normaalilapsi joka käveli 11kk ja konttasi 1½v. On myös dysfaattinen lapsi joka konttasi 7kk ja käveli 1v.
Vierailija:
Eli kertoo siitä, ettei aivot osaa liikuttaa oikeaa ja vasenta erikseen. Ja vielä rytmisesti käsiä oikeen tahtiin. Meillä on lapsen motorinen kehitys viivästynyt ja vaikka lapsi jo käveli, niin fysioterapiassa harjoiteltiin paljon konttausta.
Meidän yksi lapsista ei kontannut vaan lähti kävelemään 8 kk ikäisenä. Aina ollut motorisesti edellä ikätovereitaan kaikissa testeissä. Teidän lapsella täytyy olla muitakin ongelmia kuin vain konttauksen poisjääminen.
Ja kääntäen se että vuorotahtisuuden oppimisessa on vaikeuksia saattaa kertoa siitä että vaikeuksia voi tulla myöhemmin muissakin asioissa.
Konttaaminen edellyttää vuorotahtisuutta parhaimmillaan, kädet ja jalat liikkuvat molemmat vuorotellen ja vielä synkronoidusti keskenään.
Vuorotahtisuutta tarvitaan tulevaisuudessa kaikessa liikunnassa, koordinaatiossa, jopa lukemisessa, kirjoittamisessa jne.
Kuitenkaan konttaamisen oppimattomuudesta ei voi vielä yksinään päätellä että lapsessa olisi jotain vikaa, mutta kyllä sitä vuorotahtisuutta kannattaa yrittää kehittää ja esim. vammaisten terapioissa vuorotahtisuuden opettelulla on suuri merkitys.
eli yläselän lihaksisto on laiskanlaista. Vauvamme oppi esim pitämään päätään koholla lattialla mahalla ollessaan vasta reilu viisikuisena.
Kerran kuussa käydään fysioterapiassa kontrollissa ja tämän kerran " läksyksi" on juuri saatu konttausasennon hakua, koska tyttö ei hae sitä mielellään itse.
Sen sijaan kyllä osaa jo seisoa, kun tukee olkapäästä, ei siis tarvitse kannatella, vaan tukea vaan, ettei horju. Tosin tätä ei tietenkään paljon harjoitella, mutta sylissä tykkää katsella maisemia seisoen.
Jaksaa kannatella jaloillaan itseään tosi hyvin ja näyttää hallitsevan alaselän paremmin kuin yläselän, vaikka normaalisti vauvan kroppa kehittyykin suht tasaisesti ylhäältä alas. Meillä tytöllä menee vähän väärässä järjestyksessä.
Toki, eihän hän voi oppia seisomaan itse ennenkuin saa tuon ylävartalonsa hallintaan.
Anyway, kun hän nyt yrittää konttausasentoa, tekee hän sen niin, että painaa päänsä tiukasti lattiaan ohimoa myöten ja sitten yrittää kontata jaloillaan, kädet sivulla. Eli intoa olisi, mutta tuo yläkropan hypotonia vaikeuttaa asioita.
Ehkä tämän oli hieman asian vierestä, koska johtuu hypotoniasta mutta näin meillä. Pinsettiote käsissä sujuu jo ja kahta lelua on osannut käsitellä samaan aikaan jo pari kuukautta, osaa myös nousta käsiensa varaan kuikuilemaan vatsallaan ollessaan. Mutta tulee vain hieman jälkijunassa kehityksensä kanssa.
Oletteko koskaan ajatelleet miksi tunnistatte vammaiset katukuvasta, vaikka takaapäin?
Kävelystä: hartiat lysyssä ja paikoillaan, pelkät jalat liikkuu.
Konttaaminen on todella tärkeä kehityksen vaihe. Eli kannattaa opettaa lapsi konttaamaan!
Käytä energiasi johonkin muuhun. Meillä esikoinen ei kontannut ollenkaan vaan lähti jo 9kk kävelemään. Lukemaan oppi jo 4 vuotiaana ja nyt koululaisena erittäin hyvä koulussa.
Joissain tapauksissa, jos lapselle myöhemmällä iällä tulee esimerkiksi motoriikan kanssa ongelmia, voidaan lapsi opettaa konttamaan.
konttaa ja kysy asiasta neuvolassa. Turha ylireagoida, mutta kysymys ei todellakaan ole mistään hälläväliäjutusta.
Vierailija:
Käytä energiasi johonkin muuhun. Meillä esikoinen ei kontannut ollenkaan vaan lähti jo 9kk kävelemään. Lukemaan oppi jo 4 vuotiaana ja nyt koululaisena erittäin hyvä koulussa.
Lapsi istuu ensin ja sitten kun lähtee liikkeelle, laittaa toisen jalan koukkuun taakse ja toisen eteen koukistaen niin että kantapää tulee lähelle kehoa. Istuukin usein tässä asennossa. Saattaa nousta liikkuessa jopa hieman ylöskin, niin että taaempi jalka on konttausasennossa jolla ponnistaa eteenpäin, mutta se toinen jalka on edelleen siinä edessä. Tukeva asentohan se on mutta voi kun keksisi oikean konttausasennon. Silloin pääsisi liikkumaankin nopeammin. Nyt liikkuu niin että ensin kädet eteen ja sitten vetää/työntää alakropan mukaan ja istahtaa, taas kädet eteenpäin jne.
ap
Mutta meidän lapsi ei ainakaan oppinut koskaan konttaamaan vaan meni peppukiitoa. Myöhemmin (6v) ilmeni neurologinen sairaus.
Yhdelläkään ei ole neurologisia häiriöitä eikä ole ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa, päinvastoin, se on ollut kaikille helppoa. Mutta minun tutkimusjoukkoni onkin aika pieni.
Meille taas lääkäri sanoi kun itse olin huolissani tuosta konttaamisesta et ei lapsi sitä mihinkään tarvitse. Jos oppii ilman kävelemään niin hyvä. Tää taitaa nyt taas olla av mammojen vouhotusta.
Aivan varmasti kaikki normaalit lapset osaavat kontata, mutta eivät sitä tee syystä tai toisesta.
että konttaaminen edesauttaa lonkkien niveliä kestämään paremmin vanhempana. Konttaaminen muokkaa siis niveliä siten, että vanhana eivät ole niin huonot.
Yllättävää että lääkäri on sanonut ettei vauva sitä taitoa mihinkään tarvitse. Tosin, niin kuin niin usein huomattu, yleislääkärit eivät tiedä kaikkea. Eikä se ole mahdollistakaan. Neurologilta olisi todennäköisesti saanut aivan eri vastauksen. Ei se nyt kauhea asia ole jos vauva ei opi konttaamaan, mutta hyvää se varmasti tekisi. Mutta miten opettaa vauvaa konttaamaan, siitä ei ole aavistustakaan.
se auttaa koordinaation kehitykseen ja väitetty on sen vaikuttavan myös lukemaan oppimiseen, joka sinänsä on vaativa aivotoiminnnan prosessi.
Kaikki lapset eivät silti konttaa, eikä siitä nyt varsin huolissaan tarvitse olla.