Että osaa olla yksinäinen ja orpo fiilis uudella paikkakunnalla!

Suosittelisin kyllä että hankit edes yhden harrastuksen jossa käyt viikoittain. Urheilu- ym. harrastuksissa ei ehkä tutustu muihin kovin hyvin, mutta ainakin sinulla on jotain omaa tekemistä tuolla uudella paikkakunnallanne.

Muutimme neljä vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja aluksi oli tosi orpo fiilis. Päätin sitten vaan sitkeästi käydä perhekerhoissa ja ajattelin, että jos puolen vuoden päästä ei ole kavereita, alan vasta itkeä. Aluksi joku tuntui mukavalta ja sitten ei enää ollenkaan, joidenkin kanssa tuntui, että ei lämpene yhtään. Sitten yhtäkkiä kaikki loksahti: tapasin samanhenkisiä, paikkakunnalle vasta muuttaneita. Kaikilla oli samanlainen olo aluksi ja joku oli jo vakavasti harkinnut muuttoakin! Nyt en lähtisi mistään hinnasta! Meillä on ihana ystäväpiiri ja aivan mahtava turvaverkko.



Mene siis harrastuksiin ja vie lapsia myös. Ala jutella ihmisille ja kyllä se siitä! Itse keksin monesti tikusta asiaa ja kysyin jotain samaa asiaa monelta ihmiseltäkin ihan vaan siksi, että saisin jutunjuurta. Esim. pojan jalkapallossa on tapana, että aikuiset seisovat kentänlaidalla ja puhuvat asiaa ja asian vierestä. Tällaisessa tapauksessa kannattaa lähteä aktiivisesti vapaaehtoiseksi turnauksiin yms, siellä saa tuttuja!

Tietysti yksi hyvä keino olisi hankkia koira, se veisi emäntää lenkille =) on muuten oikeasti ollut ajatuksissa!

Pienten lasten kanssa oli helpompi saada kavereita, kun kävi leikkikentällä ja kerhoissa.

Osa porukasta karsiutui ajan myötä, mutta monta hyvää ystävyyssuhdetta kehittyi. Jos ei heti tärppää alueellasi, laita uusi ilmoitus myöhemmin. :)

Minä olen saanut monta hyvää ystävää " kypsällä iällä" tässä kolmenkympin korvissa. Minäkin muutin paikkakuntaa niin että vanhat nuoruudenaikaiset ystävät jäivät kaikki sinne. Niin että kyllä ystäviä, tosi hyviäkin, voi saada vielä aikuisena!