Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko, milloin ahneudesta ja itsekkyydestä tuli hyväksyttyä ja jopa toivottavaa?
03.09.2017 |
Itse näkisin sen tulleen vuoden 2005 jälkeen yhä voimakkaammin jopa normaaliksi. Raha on ainoa, joka merkitsee sekä työssä että yksityiselämässä, vaikka kukaan ei ahneuttaan halua avoimesti myöntääkään. Samalla rahattomuus ja työttömyys ovat muuttuneet yksilön henkilökohtaiseksi virheeksi ja ominaisuudeksi yhteiskunnallisen tilanteen jäädessä taka-alalle. Työttömiä saa vapaasti halveksia ja syyllistää ja politikotkin pitävät heitä syrjäytyneinä hylkiöinä. Jatkuuko sama vielä karjistyneempänä vai onko muutosta tulossa?
Kommentit (12)
Rahahan se on ainoa mikä köyhillekään mitään merkitsee, siksi ne vinkuvat sitä koko ajan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä 80-luvulla kun juppikulttuuri sai jalansijaa yhteiskunnassa, ja rahoitusmarkkinat vapautettiin? Vaikka kasinotalous johti lamaan niin ahneuden siemen oli kylvetty.
Tämä ajatusmalli on ollut iäisyyden. Ainahan köyhät ovat olleet joidenkin mielestä kuin kengänpohjan kuraa ja se on heidän omaa syytää, ihan sama, mikä vuosisata.
Myös poliittinen eliitti on irtautunut kansan yleisestä tulotasosta täysin eli varallisuutta on moninkertaisesti äänestäjiin verrattuna ja päätökset ovat sen mukaisia. En usko, että solidaarisuus, tasa-arvo ja ihmisen kunnioittaminen enää palaavat poliittiselle agendalle oikeasti missään puolueessa, ei edes Vihreissä. Trendi on se, että osa kansasta jätetään kylmästi oman onnensa nojaan selviytymään huonosti (joukko ei ole pieni) ja loput kilpailee keskenään verisesti olemassaolevista työpaikoista yhä heikkenevillä työnarkkinoilla. Kyse on saalistuksesta ja kyynärpäistä eikä lojaalisuutta tunneta enää ketään kohtaan.
Taisi olla silloin kun metsästyksestä ja keräilystä siirryttiin maanviljelykseen, luultavasti kuitenkin jo aikaisemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan keksiminen varmaankin toi tämän asian esille paremmin, mutta kyllä sitäkin ennen ihmisiä on tapettu pilvin pimein omaisuuden varastamiseksi. Joku Jeesus yritti opettaa toisenlaisia arvoja, mutta eipä nuo opetukset kovin hyvin perille menneet.
2000-luvulla ahneus on kasvanut ihan uusiin suuriin mittoihinsa. Ahneus aiheuttaa kansakunnan kurjistumista ja ahdistusta.
Vielä koittaa aika, kun rikkaiden ahneiden kullat ruostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kulttuurissamme on suht vahvana sellainen moraalinen diskurssi, että ahneus ja itsekkyys ovat väärin.
Ongelmana on, että monenlaista ahnetta ja itsekästä käyttäytymistä ei vain nimetä ahneeksi ja itsekkääksi käyttäytymiseksi, vaan sitä rationalisoidaan ja oikeutetaan. Eli periaatteessa ahneus ja itsekkyys nimetään vääryyksiksi, mutta käytännössä luistetaan moraalista ja esitetään oma ahne ja itsekäs toiminta jonain muuna kuin ahneutena ja itsekkyytenä.
Sitten on niitä, jotka ovat niin pois poikenneita, etteivät oikeasti tunnista omaa ahneuttaan ja itsekkyyttään.
Mutta on niitäkin, jotka tietävät olevansa ahneita ja itsekkäitä, myöntävät sen ja sanovat, että siinä ole mitään väärin. Nähdäkseni tällaisia on kuitenkin aika vähän.
En ole ajatellut asiaa. Uskoisin että some on osasyyllinen tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun facebook yleistyi, n. 2005-6?
Jaa että vuoden 2005 jälkeen... 😂
Se tapahtui silloin kun sosiaalituilla eläminen muuttui häpeällisestä ylpeilyn aiheeksi. Siinä vaiheessa sosiaalituet veroissaan maksavat alkoivat kokea, että haluavat pitää itse omat rahansa niiden muille syytämisen sijaan. Saamapuolella nosti myös päätään tämä nykyinen Minulla on oikeus ja Minulle kuuluu -asenne.