Miksi puhutaan sosiaalisesta älykkyydestä? Eikö hyvät sosiaaliset taidot ole joko osa persoonaa tai opeteltu asia?

Äly on hyvin moninaista ja suuri mysteerikin vielä. Äly ei ole niin yksinkertainen ja yksiulotteinen juttu kuin joskus ajateltiin. On lähes mahdotonta irrottaa äly kaikista muista aivon toiminnoista ja taipumuksista.

Onko kellään mitään sanottavaa tähän?

Ap

Älyhän on usein opeteltava asia. Jos on älyä, joka ei ole opeteltua, se on "osa persoonaa", kuten asiaa kuvailit. Näin kaikkien älykkyyden osa-alueiden kohdalla.

Sanoisin, että juuri näin. Siis on keksitty, että älykkyyttä voi olla monenlaista, kun oikeastaan sitä on vain yhdenlaista (hyvä päättelykyky ja muisti, pystyy yhdistelemään asioita loogisesti ja näkemään suuremman kokonaisuuden, näin kiteytettynä), mutta nyt nekin joilla ei ole älynlahjoja voivat olla älykkäitä vain, koska tykkäävät olla toisten kanssa. Harva älykäs on huono sosiaalisissa taidoissa, jos vaan on kiinnostusta niitä opetella ja harjoitella. Usein älykäs ei välttämättä halua opetella "tulemaan kaikkien kanssa toimeen", koska suurin osa ihmisistä ovat tyhmempiä eikä heidän seuransa tuo paljonkaan uutta ja mielenkiintoista. Kohtelias ja joukkoonsopeutuva osaa jokainen älykäs halutessaan olla, mutta kaikkiin seuroihin ei  kannata sopeutua.

Moni sosiaaliseksi itseään kuvaileva ihminen ei ole varsinaisesti hyvä sosiaalisissa taidoissa, vaan saattaa olla epäkohtelias ja ajattelematon, mutta seurallinen. Hyvinkin inhottavilla ihmisillä riittää kavereita.

Näin typerykset, jotka tulevat ihmisten kanssa toimeen, voivat pitää itseään älykkäänä. Eräänlainen sääliälykkyys kyseessä siis

Vierailija kirjoitti:

Näin typerykset, jotka tulevat ihmisten kanssa toimeen, voivat pitää itseään älykkäänä. Eräänlainen sääliälykkyys kyseessä siis

Mun korvaan sosiaalinen älykkyys on enemmänkin tietynlaista manipulointia, jota hyödynnetään mm. rauhanneuvotteluissa, kaupankäynnissä jne.

Sosiaalinen älykkyys on mun mielestä sen tason tilanteenlukutaitoa, jota ei voi opetella. 

Mielestäni älykkyydellä ei ole mitään tekemistä matemaattisten taitojen kanssa. Miksi matemaattisia taitoja usein kutsutaan matemaattiseksi älykkyydeksi? Johtuuko se siitä, että kaikki ihmiset haluavat kokea olevansa älykkäitä ja näin ollen on keksitty erilaisia tapoja olla älykäs, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä suoranaisen älykkyyden kanssa?

-- minä olen matemaattisesti lahjakas, mutta en sosiaalisesti. Auttaisiko tuo 'lainaus' sinua ymmärtämään oman hypokritiasi, en tiedä?

Vai voisiko sosiaalisesti älykäs olla sellainen joka pystyy ja osaa ilmaista itseään, ilman että pahentaa asioita ja sotkee niitä entisestään.

Voisiko sekin olla sosiaalista älykkyyttä että tunnistaa tyhmät, keskiverrot ja älykkäät ihmiset.

Itse olen vasta aikuisena oppinut tunnistamaan selkeästi vähä-älyiset ihmiset. Nuorempana oli paljon ongelmia kun yliarvioin muiden ihmisten älykkyyttä ja aivokapasiteettia systemaattisesti.

Dunnin-Kruger ilmiöstä pitäisi puhua jo heti ekalla luokalla.

Tekoäly pitäisi kehittää heti pikimiten huippuunsa eikä yhtään pelätä ja nynnyillä sen suhteen.

Sitten kun tekoäly on valmis, niin "hän" voi kehittää moniulotteisimman ja kattavimman älykkyystesti, jolla mitattaisiin kaikkein luotettavimmin laaja-alainen älykkyys jokaiselta sivistysvaltion jäseneltä.

Sitten osa saisi lisääntyä ja osa ei. Toisia holhottaisiin ja toisia ei niin paljoa.

Sosiaalisesti älykkäin ei välttämättä ole se joka puhuu eniten, vaan se joka kuuntelee tarkimmin ( ja myös tajuaa mitä ei tarvi kuunnella)

Sosiaalisuus ja sen määritelmien puiminen on nyt muodikasta.

Sosiaalinen älykkyys on vaikea laji ja se on tosiaan synnynnäistä. Usein moni pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana, koska aloittaa keskustelun ja pitää sitä yllä. Ei, sosiaalinen lahjakkuus tarkoittaa kykyä toimia tilanteissa tilanteen vaatimalla tavalla. Myös olla hiljaa ja olla aloittamatta keskustelua, jos vaikuttaa siltä, että toinen osapuoli ei halua keskustella. Se on kyky lukea ilmeitä, tunnistaa ilmapiiri ja tietää, millaista käytöstä opetetaan. Ihan samalla tavalla matikkaakin tai kieliä voi oppia melko pitkälle hyvin opettelemalla, vaikka ei olisi luontaisesti siinä lahjakas, niin samalla tavalla sosiaalisia taitoja voi oppia. Kunhan on taito oppia. Valitettavasti sosiaalisuuteen yhdistetään usein pelkkä puhuminen, vaikka se on vain hyvin pieni osa, itse asiassa erittäin pieni osa sitä. 

Sosiaaliset taidot ovat osittain kiinni älykkyydestä, siis kyvystä tehdä oikeita johtopäätöksiä. Sosiaalisesti älykäs osaa lukea vihjeitä, eleitä, rivien välejä, huumoria, motiiveja ja muuta vastaavaa paremmin kuin sosiaalisesti älytön.

Itse uskon että jokainen syntyy tietynlaisten sosiaalisten asetusten kanssa, toinen on luonnostaan sosiaalinen ja toinen taas ei.

Itse olen todella antisosiaalinen. Olen kuitenkin työssä jossa ollaan koko ajan ihmisten kanssa tekemissä ja sosiaalinen älykkyyteni on vuosien saatossa kehittynyt. Nuorena olin tuppisuu, istuin hiljaa penkilläni, mutta nyt saatan kysäistä asiakkaalta että oliko hauska Pariisinmatka, kävitkö Eiffeltornin huipulla. Sosiaalinen "pelisilmäni" on kehittynyt ja näin ollen uskon että olen himpunverran sosiaalisesti älykkäämpi kuin nuorempi minäni.

Sosiaalisesti älykäs osaa havainnoida tehokkaasti sekä sanallista että sanatonta viestintää. Esimerkiksi erottaa vihaisen ja surullisen ilmeen toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen älykkyys on mun mielestä sen tason tilanteenlukutaitoa, jota ei voi opetella. 

Siis miten ei voisi opetella? Eihän se vaadi kuin normaalit hoksottimet ja säännöllisen joutumisen erilaisiin tilanteisiin

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

up

Vierailija kirjoitti:

Vai voisiko sosiaalisesti älykäs olla sellainen joka pystyy ja osaa ilmaista itseään, ilman että pahentaa asioita ja sotkee niitä entisestään.

Voisiko sekin olla sosiaalista älykkyyttä että tunnistaa tyhmät, keskiverrot ja älykkäät ihmiset.

Itse olen vasta aikuisena oppinut tunnistamaan selkeästi vähä-älyiset ihmiset. Nuorempana oli paljon ongelmia kun yliarvioin muiden ihmisten älykkyyttä ja aivokapasiteettia systemaattisesti.

Dunnin-Kruger ilmiöstä pitäisi puhua jo heti ekalla luokalla.

Vaikka sinulla olisi maailman nerokkain ja paras ratkaisu asiaan x, ja muttet osaa erottaa idioottia normaaliälyisestä, et välttämättä toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla selittäessäsi mahtavaa algoritmiasi idiootille. Sosiaalisesti älykäs selittäisi idiootiksi havaitsemalleen henkilölle sen tasoisen ratkaisun jonka idiootti pystyy suorittamaan, eikä sellaista parempaa ja kätevämpää systeemiä, jonka väärin käsittäessään, väärin muistaessaan ja muuten vaan soheltaessaan idiootti pilaisi, vaikeuttaisi ja hankaloittaisi niin itsensä, kuin muidenkin olemista ja elämää.

Elävässä elämässä olen turhautunut aika monta kertaa kun olen nähnyt ihmisten alkavan ohjeistaa ja neuvoa selkeästi älyllisesti vammaisia vanhuksia ja muita avuttomia henkilöitä, että laitat vaan e-mailia ja päivität vaan sen ja sen.