Pitääkö mielestänne paikkaansa, että piirteet, mitkä ärsyttävät muissa ihmisissä, löytyvät ärsyyntyjästä itsestäänkin?

Miksi ihmeessä tuo pitäisi paikkaansa?

Ei pidä

Mielestäni sillä tarkoitetaan myös sitä että toisissa ärsyttää piirteet joita ei myönnä itsessään tai salli itselleen. Itse en esimerkiksi osaa pitää puoliani koska pelkään alitajuisesti etten osaa ottaa muita ihmisiä tarpeeksi huomioon. Ärsyynnyn ihmisistä jotka etuilevat tai eivät ota toisia ollenkaan huomioon.

Ei pidä. Esim inhoan valehtelua, kaksinaamaisuutta ja epärehellisyyttä ylipäätänsä. Myös juoruilu ja kaksinaismoralismi ärsyttää. Silti en itse tee mitään noista.

Toki on ihmisiä jotka on itsekkäitä, narsistisia jne jne jne ja inhoaa niitä muiden piirteenä. Yleensä johtuen juuri siitä että ei tahdo itse olla kohteena.

Pitää. Olen tutkinut asiaa systemaattisesti jo vuosia. Joka kerta kun ärsyynnyn, katson peiliin ja kyllä, samaa vikaa löytyy itsestänikin.

Osittain pitää juu, myönnän ajoittain ärsyyntyväni esim. kärsimättömiin ja lyhytpinnaisiin ihmisiin, vaikkei itsellänikään välttämättä ole mikään maailman pisin pinna.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Esim inhoan valehtelua, kaksinaamaisuutta ja epärehellisyyttä ylipäätänsä. Myös juoruilu ja kaksinaismoralismi ärsyttää. Silti en itse tee mitään noista.

Toki on ihmisiä jotka on itsekkäitä, narsistisia jne jne jne ja inhoaa niitä muiden piirteenä. Yleensä johtuen juuri siitä että ei tahdo itse olla kohteena.

Pelkäätkö olevasi kaksinaamainen ja epärehellinen ja pidät siksi tärkeänä ettet anna taipumuksellesi periksi ja käyttäydyt aina oikein?

Minulla on eräs todella ujo ja arka esimies. Olin kerran baarissa seurueella, jossa hän oli mukana ja hän alkoi illan aikana avautua minulle, kuinka hän sitten vihaa ujoja ihmisiä! Tämä on mielestäni kouluesimerkki mainitusta kuviosta.

Niin kauan kuin tuo esimieheni on kanssakäymisessä rohkeiden ja assertiivisten ihmisten kanssa, hänen oma ujoutensa ei ole ongelma, koska toinen osapuoli kannattelee tilannetta. Mutta jos molemmat henkilöt tilanteessa ovat ujoja, tilanne sujuukin takellellen, ja ilmeisesti niinä hetkinä tämä esimieheni laskee takeltelun johtuvan sen toisen osapuolen ujoudesta. Siis tajuamatta, että 50% tilanteesta on hänen vastuullaan (tai no, esimiehenä itse asiassa joskus enemmänkin).

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Esim inhoan valehtelua, kaksinaamaisuutta ja epärehellisyyttä ylipäätänsä. Myös juoruilu ja kaksinaismoralismi ärsyttää. Silti en itse tee mitään noista.

Toki on ihmisiä jotka on itsekkäitä, narsistisia jne jne jne ja inhoaa niitä muiden piirteenä. Yleensä johtuen juuri siitä että ei tahdo itse olla kohteena.

Minäkin joskus inhosin näitä piirteitä ihmisissä aggressiivisesti. Nykyisin ne ovat minulle olankohautuksen arvoisia juttuja. En takerru pyörittämään niitä mielessäni, yksinkertaisesti vain ohitan tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset reagoimatta heidän käytökseensä mitenkään.

Jollain tasolla kyllä, esim itseäni juoruilu ei ärsytä ollenkaan vaan minusta se on normaalia, eräs kaverini taas inhoaa sitä ja on kauhean varautunut mitä puhuu ettei vain kukaan tietäisi hänestä mitään juoruttavaa. Tällöin minusta antaa liian suuren merkityksen sille juoruilulle jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Esim inhoan valehtelua, kaksinaamaisuutta ja epärehellisyyttä ylipäätänsä. Myös juoruilu ja kaksinaismoralismi ärsyttää. Silti en itse tee mitään noista.

Toki on ihmisiä jotka on itsekkäitä, narsistisia jne jne jne ja inhoaa niitä muiden piirteenä. Yleensä johtuen juuri siitä että ei tahdo itse olla kohteena.

Pelkäätkö olevasi kaksinaamainen ja epärehellinen ja pidät siksi tärkeänä ettet anna taipumuksellesi periksi ja käyttäydyt aina oikein?

En pelkää. Eikä minulla siihen ole taipumustakaan. Olen aina katsonut että suoraselkäisyys ja rehellisyys on hyve ja se on ollut minulle kunnia asia. Kasvoin ihmisten keskellä jotka kieroili ja manipuloi ja en voinut sietää sitä koska se aina loukkaa ympärillä olevia ihmisiä ja siksi inhoan sitä. Aika tehokkaasti olen nyt myöhemmin moiset ihmiset potkinut pois lähipiiristäni. En tajua mitä ihmiset saa kieroilusta ja juoruilusta.

Olen sotkuinen ihminen, mutta yritän taistella sitä vastaan esimerkiksi siivoamalla ja karsimalla tavaroita tasaisin väliajoin. Siksi minua ärsyttää esimerkiksi käydä vanhempieni luona, joilla ympäri pihaa ties mitä rojua, kesken jääneitä projekteja ja muuta mielestäni sotkuista. He eivät asiaa huomaa tai välitä, itselleni taas se on ärsytyksen aihe, koska yritän omassa kodissani pitää järjestystä yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Esim inhoan valehtelua, kaksinaamaisuutta ja epärehellisyyttä ylipäätänsä. Myös juoruilu ja kaksinaismoralismi ärsyttää. Silti en itse tee mitään noista.

Toki on ihmisiä jotka on itsekkäitä, narsistisia jne jne jne ja inhoaa niitä muiden piirteenä. Yleensä johtuen juuri siitä että ei tahdo itse olla kohteena.

Pelkäätkö olevasi kaksinaamainen ja epärehellinen ja pidät siksi tärkeänä ettet anna taipumuksellesi periksi ja käyttäydyt aina oikein?

En pelkää. Eikä minulla siihen ole taipumustakaan. Olen aina katsonut että suoraselkäisyys ja rehellisyys on hyve ja se on ollut minulle kunnia asia. Kasvoin ihmisten keskellä jotka kieroili ja manipuloi ja en voinut sietää sitä koska se aina loukkaa ympärillä olevia ihmisiä ja siksi inhoan sitä. Aika tehokkaasti olen nyt myöhemmin moiset ihmiset potkinut pois lähipiiristäni. En tajua mitä ihmiset saa kieroilusta ja juoruilusta.

Mulla on vähän sama. Olen ottanut kunnia asioikseni ja hyveikseni ne piirteet joita ei liiemmin entisissä "ystävissäni" ollut, ja joiden takia sai aina kärsiä.

Ehkä se viisaus pitää paikkansa, jonka mukaan kaikkein vaikeimmat ja v-mäisimmät ihmiset elämässäsi ovatkin parhaita opettajiasi. Voivat ainakin opettaa huonolla esimerkillään millainen ihminen en halua olla.