Onko täällä sairaanhoitajia, jotka alkuun olivat eritekammoisia ja pelkäsivät tulevan työn tuomaa vastuuta?
Itse siis koen ihmisenä olevani mahtava sairaanhoitajaksi. Olen aidosti ystävällinen ja empaattinen. Olen erittäin kiinnostunut terveydestä ja ihmisten auttamisesta, mutta olen myös rento enkä mikään nipo todellakaan
Toistaiseksi olen hieman eritekammoinen ja ahdistunut työn vastuudesta. Onko musta alalle? :)
Kommentit (5)
Se että vastuu pelottaa kuulostaa lupaavammalta kuin että ei yhtään arveluttaisi, jos päätät ryhtyä niin tiedät mihin ryhdyt toisin kuin joku asiaa miettimättä päättävä :) Eritteisiin tottuu, eikä ne ole niin hallitsevassa roolissa kuin av antaisi ymmärtää!
Sh-koulun opiskelukaveri inhosi hajuja, ei päässyt siitä yli. Pystyi tekemään potilastyötä pari vuotta. Riippuisko kammon vakavuudesta, kykenetkö työhön? Jos esim. pyörtyy verta nähdessään, on se jo potilasturvallisuuden kannalta kriittistä.
Hyvä vaan jos vastuu pelottaa. Kaikista pahimpia on ne opiskelijat, joita ei vastuu huoleta pätkän vertaa ja olettavat jo tietävän kaikesta kaiken. Parempi olla liian tarkka :)
Oisko sosionomi sulle parempi? Tai vaikka fyssari?
Ala opettaa. Jos vain kiinnostusta on, niin hae ihmeessä.