Ahmimishäiriö, onko mitään selviytymistrategioita?

Olisin ehdottanut terapiaa, mutta minulla auttoi vähän se kun mietti miksi ahmii, johonkin ahdistukseenhan sitä yleensä syö. Ahmimisesta tulee hetkeksi hyvä olo samoin kuin alkoholista, mutta jos joka päivä syö överit tai juo kännit niin eihän se tuo muuta kuin lisää ongelmia. Pitäisi keksiä joku muu keino lievittää ahdistusta kuin ruoka. Lisäksi olen miettinyt että ahmiminen edesauttaa vakavia sairauksia eikä se suklaa ja sipsi minkään syövän tai muun arvoista kuitenkaan ole.

Minulla auttoi kognitiivinen psykoterapia määrittelemättömään syömishäiriöön jonka yhtenä oireena oli ahmiminen (ilman kompensaatiota.)

Älä yritä kontrolloida syömistä tai laihduttaa juuri nyt. Se ei ole perimmäinen ongelmasi vaan vain todella ikävä oire jota et saa kuntoon ennen kuin ongelman syy on poistettu. Syömisesi normalisoituu melkein itsestään sitten kun ongelmasi perussyy korjaantuu. Jos nyt koitat laihduttaa, saat siitä vain lisää epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita jotka voivat vain pahentaa ahmimiskäyttäytymistä. Sekin jos syöt hädissäsi liian kevyesti päivän alkupuolella, pahentaa ahmimista kun sinulla on ahmimiskohtauksen alkaessa oikeastikin nälkä. 

Mieti sen sijaan miksi ahmit. Onko jotain triggereitä? Mitä tunteita koet kun alat syödä? Miksi? Mitä syöminen antaa sinulle? 

Onko sinulla syömisen lisäksi mitään mikä tuo elämääsi iloa ja tyydytystä mitä voisit tehdä? Ala tekemään sitä. Joka päivä teet jotain kivaa. Sitten rentoutusharjoituksia perään: joogaa, kävelyä syysluonnossa, värityskirjojen värittelyä jne. 

Mieti niitä tunteitasi ja elämäntilannettasi rauhassa ja analyyttisesti. Älä syyllistä itseäsi ahmimisesta. Sairaus ei olisi sairaus jos sen selättäisi pelkällä tahdonvoimalla tai ryhdistäytymällä. Anna itsellesi lupa olla sairas nyt, mutta ala järjestelmällisesti miettimään miten saisit ahdistuksen tai muut triggeritunteet hallintaan.

Ylen vaakakapinassa on paljon hyviä pohdintoja, myös ahmimisesta.

Pääsin ahmimisesta terapialla ja ruokarytmillä. Söin paljon, monipuolisesti ja terveellisesti säännöllisiin aikoihin. Kielsin itseltäni herkut paitsi max yhden pienen herkun päivässä jonka ostin yksittäispakkauksessa. Muuten normi kotiruokaa.Lopetin laihdutukset ja aloin liikkua luonnossa kuntosalin sijaan opetellen nauttimaan siitä. Lopulta vuosien varrella laihduin itsestään, löysin joogan ja liikunnan ilon ja opin syömään kun on nälkä. Lopetin kehon rääkkäyksen. Uskoisin ahmimishimon tulleen laihdutusten, yksipuolisesta ruokavaliosta johtuneiden ravintoainepuutosyen ja masiksen myötä.

Ateriarytmi. Riittävä ja oikeanlainen ravinto.

Kun menet kauppaan otat mukaan vain sen verran rahaa millä saat vain ostoslistaan merkatut ostokset. Älä pidä kotona mitään ylimääräistä syömistä/herkkua yms.

Olen elänyt aikaa jolloin olen joutunut käymään joka ikinen päivä kaupassa ostaen vain yhden päivän ruoat kerralla jottei tule ahmittua. Luovu piilosokerista. Enrgiavaje on yksi suurimmista syistä ahmintaan. Lopeta laihdutus. Etene oikealla ja riittävällä ruokavaliolla. Pikkuhiljaa lisää hyötyliikuntaa. Paastoaminen johtaa lähes poikkeuksetta ahmintaan. Helpommalla pääset kun sallit itsellesi riittävästi ravintoa.

Mieti miksi syöt? Jos suljetaan pois energiavaje.

Kun tunnet ahmimiskohtauksen lähestyvän,harhauta itsesi.poistu talosta. Vaikka vain ulos postilaatikolle asti kunhan poistut tilanteesta. Näin saat mieliteon katkeamaan.

lisää hyötyliikuntaa.

Minulla on parempi kausi ahmimisessa nyt kun olen antanut itselleni luvan syödä kaikkea. Ei mitään huomenna lopetan ahmimisen mantraa vaan syön sen, mitä haluan. Syön vieläkin liikaa ja liian usein, mutta en välitä koska tämäkin on parempi kuin ahmiminen ja jatkuva henkinen pahoinvointi sen seurauksena. Olen jälleen normaalipainoinen. Kokeile siis olla salliva ja syö mielitekoihin, toivottavasti se auttaa sinullakin. Ainakaan en usko sen pahentavan tilannetta. Tsemppiä, ikävä taipumus.

Tuttua ... pahimmillaan ahmimishimo on ollut niin suurta, että olen lähtenyt ajamaan huonossa kelissä 24h huoltsikalle ostamaan herkkuja 20km päähän. Useimmiten se napsahtaa kuun pakkoajatukseksi päähän, että "tänään ahmin". Jos tuleekin jotain muuta menoa tai estettä siihen, tulen ärtyisäksi.

Kaikki laihdutuskuurit jne. kannattaa unohtaa, ne vaan syventävät kierrettä. En ole itse parantunut ja ajaudun vielä kaameisiin kierteisiin (viimeksi maksoin "ihmedieetistä" liki 200e, sillä syyllä sain "viimeiset päivät" ahmia mitä mieli tekee). Ihan järjetöntä.

Itse olen huomannut että voin paremmin mitä enemmän minulla on muuta sisältöä elämässä. Yritän myös pysähtyä, kun tulee ahmimishalu. Mietin millainen olo siitä tulee, psyykkisesti ja fyysisesti. Joskus auttaa, aina ei. Joskus mietin, että saan ahmia huomenna jos tänään pidättäydyn. Ja sitten yritän vaan siirtää sitä eteenpäin.

Minulla oli anoreksiaan jälkeen monella tapaa vielä kuluttavampi muutaman vuoden paha ahmimishäiriö. En ollut terapiassa, tunnelukot selvisivät vasta paljon myöhemmin, mutta sain paljon apua Gisela van der Sterin kirjasta Lupa syödä.

Ahmiminen on tuskallinen kierre, jossa itseään rankaisee ahmimisesta usein tavoilla, jotka laukaisevat herkästi ahmimisen uudelleen. Paras kirjasta saamani ohje oli pureskeleminen, jokaista suunnalta oliko 20 kertaa. Aika pitkään jouduin harjoittelemaan, että onnistuin, mutta onnistuessaan toimiva keino syömisen hillitsemiseksi. Oli neuvoja muitakin hyviä!