Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten kestää se että ei ole merkkinnyt kenellekään mitään

Vierailija
31.08.2017 |

koskaan oikeasti. Tuntuu että en kestä enää elämää. Olen niin yksin kaikkine ongelmineen, taakka on todella raskas.. Rukoilkaa joku mun puolesta.. itse en jaksa enää edes uskoa jumalasta hyvää.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rukoilin sun puolesta. Vaikka tuntuu kaikki Jumalajutut nyt raskaalta, älä välitä siitä. Hän kuuntelee kyllä taustallakin. Voisit ottaa yhteyttä seurakuntasi diakoniin (ei haittaa, vaikka et kuuluisi kirkkoon). Hänelle puhuminen voisi auttaa ja lisäksi diakonit auttavat aivan käytännössä ja voivat yhdessä pohtia kanssasi ratkaisuja. Usein kirkolla on myös vapaaehtoisia, jotka voivat auttaa. Jumalaa tai uskontoa näissä ei tyrkytetä, vaan sinä olet avun keskiössä.

Sinusta tuntuu nyt raskaalta, mutta minulla on ollut samoja kokemuksia kuin sinulla: tunne, ettei merkkaa kellekään mitään, omat vanhemmatkin ovat hylänneet. Olen ajatuksissani ja sydämessäni, koska merkkaat minulle.

Vierailija
2/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Rukoilin sun puolesta. Vaikka tuntuu kaikki Jumalajutut nyt raskaalta, älä välitä siitä. Hän kuuntelee kyllä taustallakin. Voisit ottaa yhteyttä seurakuntasi diakoniin (ei haittaa, vaikka et kuuluisi kirkkoon). Hänelle puhuminen voisi auttaa ja lisäksi diakonit auttavat aivan käytännössä ja voivat yhdessä pohtia kanssasi ratkaisuja. Usein kirkolla on myös vapaaehtoisia, jotka voivat auttaa. Jumalaa tai uskontoa näissä ei tyrkytetä, vaan sinä olet avun keskiössä.

Sinusta tuntuu nyt raskaalta, mutta minulla on ollut samoja kokemuksia kuin sinulla: tunne, ettei merkkaa kellekään mitään, omat vanhemmatkin ovat hylänneet. Olen ajatuksissani ja sydämessäni, koska merkkaat minulle.

Olen=olet

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Rukoilin sun puolesta. Vaikka tuntuu kaikki Jumalajutut nyt raskaalta, älä välitä siitä. Hän kuuntelee kyllä taustallakin. Voisit ottaa yhteyttä seurakuntasi diakoniin (ei haittaa, vaikka et kuuluisi kirkkoon). Hänelle puhuminen voisi auttaa ja lisäksi diakonit auttavat aivan käytännössä ja voivat yhdessä pohtia kanssasi ratkaisuja. Usein kirkolla on myös vapaaehtoisia, jotka voivat auttaa. Jumalaa tai uskontoa näissä ei tyrkytetä, vaan sinä olet avun keskiössä.

Sinusta tuntuu nyt raskaalta, mutta minulla on ollut samoja kokemuksia kuin sinulla: tunne, ettei merkkaa kellekään mitään, omat vanhemmatkin ovat hylänneet. Olen ajatuksissani ja sydämessäni, koska merkkaat minulle.

Kiitos😢

Vierailija
4/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rukoilin puolestasi. 

Toisaalta omakin optimistisuuteni alkaa olla koetuksella. Minua on rakastanut kovasti sekä isä että äiti että mies. Yksi on kuollut ja kaksi jatkoi elämäänsä ilman minua. Tunnen itseni hylkiöksi. 

Vierailija
5/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, olisi varmasti hyvä päästä puhumaan tuosta.

Esim kriisipuhelin on hyvä.

En tiedä lohduttaako, mutta tunnen samoja tuntemuksia vaikka olen merkinnyt joillekin jotakin.

Olen varma että voit löytää tärkeitä ihmissuhteita, vaikka tiedän miten mahdottoman kipeältä tilanteessasi tuntuu.

Myös se voisi auttaa että alkaisit tutustumaan itseesi lämmöllä.

Kirjoita päiväkirjaan kehuja itsellesi joka päivä.

Vierailija
6/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hei, olisi varmasti hyvä päästä puhumaan tuosta.

Esim kriisipuhelin on hyvä.

En tiedä lohduttaako, mutta tunnen samoja tuntemuksia vaikka olen merkinnyt joillekin jotakin.

Olen varma että voit löytää tärkeitä ihmissuhteita, vaikka tiedän miten mahdottoman kipeältä tilanteessasi tuntuu.

Myös se voisi auttaa että alkaisit tutustumaan itseesi lämmöllä.

Kirjoita päiväkirjaan kehuja itsellesi joka päivä.

En tiedä onko mistään oikein apua tähän tunteeseen, eipä se näitä tosiasioita muuta että elämässäni on tapahtunut paljon pahoja asioita. En ymmärrä millä perusteella nämä kortit jaetaan... Olen itse äiti joten pakko sinnitellä, miestä ei ole eikä yhtään ystävää. Äitini kyllä auttaa käytännön asioissa jostain velvollisuuden tunteesta, mutta siihen se jääkin, en saa mistään henkistä tukea. Kokemusten takia en luota keneenkään enää. Tunnen että olen kauhea taakka vanhemmilleni, pettymys heille, eikä he todellisuudessa aidosti välitä lapsistaan. Uskon että jos kuolisin ei he surisi sitä. Siskoni on alkoholisti ja veljeni mielenterveyden menettänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
31.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epätoivoisuus ja itsesääli ei auta.

Toimi.