korvakierre lasten äidit: Miten jaksatte ja miten olette selviytyneet eteen päin?

saatiin putkituksesta selkeä hyöty!

Vierailija:

Tuorein tieto on, että putkitus auttaa _jonkin verran_, ei siis mitenkään maagisesti eikä todellakaan kaikilla.

Meidänkin lapsella oli vielä yksi tulehdus (puoleen vuoteen) putkituksen jälkeen, joten mitenkään täysin tulehdukset eivät loppuneet. Ennen putkitusta tulehduksia kuitenkin oli joka kuukausi vähintään yksi. Ja vaikka tulehdukset eivät loppuisi kokonaan, ne muuttuvat paljon kivuttomammiksi, helpommin todettaviksi ja paremmin hoidettaviksi (mätää pääsee imemään pois ja korvaa voidaan paikallishoitaa tipoin).

Vierailija:

mutta hurjalta kuulostaa tuo antibioottien määrä, ja etenkin jos siitä ei ole apua. Olen kuullut hyvää putkituksista ja risaleikkauksista (omakohtaista kokemusta ei ole). Mutta tuossa vaiheessa etsisin jo vaihtoehtoa lääkkeille kiivaasti.

Meidän kohdalla oli lääkäri, joka vastusti radikaaleja toimenpiteitä, eli putkituksia ja risaleikkauksia. Ei antanut lähetettä korvaklinikalle. Esikoisen kanssa sitä oli niin noviisi, että ajatteli vain, että tää on tätä, tämmöstä se on kaikilla. Muutimme, ja meillä vaihtui lääkäri, joka kysyi monesko tulehdus on kyseessä, ja kun kerroin, että ehkä noin kierros nro 35 niin sitten jo mentiin seuraavana päivänä HUS:iin.

Enää en olisi niin sinisilmäinen, mutta korvakipu on kovaa kipua, antibiootti auttaa kuitenkin sen verran (vaikkei tulehdusta veisikään) että kipulääke sen jälkeen tehoaa. Vanhempana on raastavaa katsella alati kivuissa olevaa lasta, joka ei kykene muuhun, kuin hieromaan korvaansa tyynyyn ja itkemään. Jos kolme viikkoa neljästä on sitä, ja antibioottien ja kipulääkkeiden yhdistelmällä lapsi voi olla puolet vuorokaudesta tuntematta kovaa kipua, niin sitä tarttuu siihen mitä on tarjolla.

Nyt osaisin vaatia nopeaa toimintaa ja pikaista lähetettä. Silloin en osannut ja moni minunkin tuttavista oli pehmeiden hoitojen kannalla. Meillä siis tulehduksia putkista huolimatta 3 kk välein, mutta se ei ole mitään menneeseen verrattuna.

Halusin tuoda vain esiin, että ei niitä antibiootteja välinpitämättömyydestä syötetä tai uskota niiden voimaan kovinkaan harhaisesti. Hoitoja vain on niin vähän ja tehokkaita vieläkin vähemmän.

Meillä syötetään paljon antibiootteja, Ruotsissa ei, mutta heillä on huomattavasti enemmän korvatulehduksen aiheuttamia aivoihin menneitä tulehduksia. Ei sekään kivalta kuulosta.

Vierailija:

Miten olette saaneet kierteen loppumaan? Pakkohan tätä on jaksaa, mutta nyt alan olla puhki. Joo, enkä kaipaa nyt aaveen älyköiden moralisointia siitä, että mitäs olet kaksi lasta hankkinut. En tällaista korva ja allergiakierrettä osannut hurjimmissa kuvitelmmissanikaan ajatella. Miten tämän saisi katkeamaan ennen kuin katkeaa itse? Neljäs ab kuuri menossa. Allergioita ei ole, muna, viljat ja maito tutkitut puolenvuoden iässä. Nyt kolme kk huutoa, päiväunillekaan ei käy itkemättä puoltatuntia, öisin heräilee useasti, ei syö kunnolla. Kaikenlisäksi samaan aikaan puhkesi toiselle lapselle taiveihottuma, hänkin herää pienemmän itkuun. Auttaako putkitus? Lääkäri lupasi ensin lähetteen korvapolille, sitten sanoi että tämä taitaa olla vielä entistä tulehdusta joka ei ole koskaan parantunut, joten odotellaan vielä. Ellei mene ohitse nyt tällä niin sitten lähete. Mitä tekisit jos olisit minä? Alan olla väsynyt, ärtyisä masentunutkin tässä. Tuntuu, kuin lasten sairaudet olisivat itseni aiheuttamia, vaikka olen molempia pitkään imettänyt, antanut maitohappobakteereita. Lisäksi syömme itsetehtyä, monipuolista ruokaa ja marjoja sekä hedelmiä ja muutenkin elämme terveellisesti. Tänäänkin lapsi ei nukahtanut ilman, että autoon piti nukuttaa turvaistuimeen pystyasentoon supon antamisen jälkeen. Kuuri loppuu taas huomenna.

Meillä oli aivan kamalaa myös korvien kanssa. Kierre alkoi jo 3 kk:n iässä imetyksestä huolimatta. Putket laitettiin 7 kk:n iässä ja sen jälkeen ei ole ollut yhtään tulehdusta. Yöt olivat aivan kamalia...pisin unipätkä oli 2 tuntia, yleensä vähintään tunnin välein huudettiin...

Meidän pojalla ahtaat korvakäytävät, joten putket hyödyttivät häntä suuresti. En ymmärrä miksi joku pitäää putkitusta kovin radikaalina toimenpiteenä. Risojen poisto mielestäni on sitä ja toistuvat rankat antibioottikuurit. Putket on vain pienet varaosat jonkin aikaa.

Vierailija:

Se ei kuitenkaan tarkoita, että putkitus / homeopatia auttaisi kaikkia. Voi jeesus kun mua ottaa päähän noi ei-tk:ssa-mitään-tiedetä -kommentit, kun lääkärit kuitenkin yleisesti ottaen hoitaa potilaita sen mukaan mitä tutkimuksilla on tietoa saatu hyödyistä ja haitoista (sen sijaan että vetäisi tietoa hatusta). Kai se olis ihanaa jos kaikki aina pääsis heti samana päivänä alan erikoislääkärille, mutta kun ei maailma toimi niin. Ottakaa niitä sairaskuluvakuutuksia jos tällaista palvelua haluatte.

Tuorein tieto on, että putkitus auttaa _jonkin verran_, ei siis mitenkään maagisesti eikä todellakaan kaikilla. Referenssi ohessa (katsokaa viimeinen rivi, 1 tulehdus vähemmän per _vuosi_ verrattuna lumeryhmään):

Tärykalvoputket akuutin otiitin ehkäisyssä

Näytönastekatsaukset

Toimitus

Näytön taso = B

Tärykalvoputkilla on jonkin verran akuuttia otiittia ehkäisevää tehoa.

Gebhartin 1 tutkimuksessa oli 95 alle 3-vuotiasta lasta, joilla oli ollut vähintään kolme akuuttia otiittia edeltävän puolen vuoden aikana. Lapset randomisoitiin kahteen ryhmään, joista toiselle laitettiin tuubit (n = 54) ja toinen toimi kontrolliryhmänä (n = 41). Kuuden kuukauden seuranta- aikana lapset tutkittiin kerran kuukaudessa ja tarvittaessa myös muulloin, mikäli vanhemmat epäilivät otiittia. Tuubiryhmässä 25 (46 %) lapsella ei todettu yhtään otiittia, mutta kontrolliryhmässä vain 2 (5 %) lasta selvisi ilman yhtään otiittia (p < 0.001).

Gonzalez ym. 2 tutkivat 63 toistuvista otiiteista kärsivää alle 4-vuotiasta lasta. Lapset randomisoitiin kolmeen ryhmään: tärykalvotuubit (n = 22), sulfaestohoito (n = 21) tai lume-estohoito (n =20). Lapsia seurattiin vähintään 6 kuukautta. Tuubiryhmässä 12 (55 %) lapsella ei esiintynyt yhtään otiittia, kun vastaava luku lumeryhmässä oli 3 (15%) (p = 0. 01). Vähintään kaksi otiittia kolmen kuukauden aikana todettiin 5 (23 %) tuubilapsella ja 12 (60 %) lumeryhmän lapsella (p = 0. 02).

Len ym. 3 tutkimukseen otettiin 57 lasta, joilla oli ollut toistuvia molemminpuolisia otiitteja (n = 44, keski-ikä 20 kk) tai joilla oli todettu molemminpuolinen liimakorva (n = 13, keski-ikä 54 kk). Lapsille laitettiin tuubi satunnaisesti valittuun korvaan toisen korvan toimiessa verrokkina. Tuubi pysyi tärykalvolla toimivana keskimäärin 10 kuukautta. Niin kauan kuin tuubi pysyi toimivana, tuubikorvissa todettiin merkitsevästi vähemmän akuutteja otiitteja kuin verrokkikorvissa (keskimäärin 0. 8 vs 2. 0 episodia; p < 0. 001). Tuubin irtoamisen tai tukkeutumisen jälkeen ei merkitseviä eroja korvien välillä enää todettu.

Casselbrantin ym. 4 tutkimuksessa verrattiin amoksisilliiniestohoidon ja tuubien tehoa otiitin ehkäisyssä. Yhteensä 264 lasta (ikäjakauma 7 ¿ 35 kk) randomisoitiin saamaan joko amoksisilliinia (n = 90), lumetta (n = 88) tai tuubit molempiin korviin (n = 86). Lapsia seurattiin kahden vuoden ajan. Keskimääräinen uusien otiittiepisodien määrä vuotta kohden oli amoksisilliiniryhmässä 0. 60, tuubiryhmässä 1. 02 ja lumeryhmässä 1. 08. Tuubi- ja lumeryhmän välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0. 25), mutta amoksisilliiniestohoidon teho oli merkitsevästi parempi kuin tuubien (p = 0. 001). Tulosten luotettavuutta heikentää kuitenkin se, että kaksivuotisen seurannan loppuun asti tutkimuksessa pysyi mukana ainoastaan 47 % amoksisilliini-, 46 % lume- ja 74 % tuubiryhmän lapsista.

Meta-analyysissä 5, joka käsitti viisi tympanostomiatyötä, akuuttien otiittiepisodien määrä väheni 1. 0 episodilla/vuosi tympanostomian ansiosta.

Kirjallisuutta

1. Gebhart DE. Tympanostomy tubes in the otitis media prone child. Laryngoscope 1981;91:849-66

2. Gonzalez C, Arnold JE, Woody EA ym. Prevention of recurrent acute otitis media: chemoprophylaxis versus tympanostomy tubes. Laryngoscope 1986;96:1330-4

3. Le CT, Freeman DW, Fireman BH. Evaluation of ventilating tubes and myringotomy in the treatment of recurrent or persistent otitis media. Pediatr Infect Dis J 1991;10:2-11

4. Casselbrant ML, Kaleida PH, Rockette HE ym. Efficacy of antimicrobial prophylaxis and of tympanostomy tube insertion for prevention of recurrent acute otitis media: results of a randomized clinical trial. Pediatr Infect Dis J 1992;11:278-86

5. Rosenfeld RM. Surgical prevention of otitis media. Vaccine 2000;19(Suppl. 1):S134-9

Artikkelin tunnus: nak03303 (031. 050)

© 2004 Kustannus Oy Duodecim

vaikka vasta-aiheita olisi vaikka muille jakaa.

Vierailija:

Vierailija:

mutta hurjalta kuulostaa tuo antibioottien määrä, ja etenkin jos siitä ei ole apua. Olen kuullut hyvää putkituksista ja risaleikkauksista (omakohtaista kokemusta ei ole). Mutta tuossa vaiheessa etsisin jo vaihtoehtoa lääkkeille kiivaasti.

Meidän kohdalla oli lääkäri, joka vastusti radikaaleja toimenpiteitä, eli putkituksia ja risaleikkauksia. Ei antanut lähetettä korvaklinikalle. Esikoisen kanssa sitä oli niin noviisi, että ajatteli vain, että tää on tätä, tämmöstä se on kaikilla. Muutimme, ja meillä vaihtui lääkäri, joka kysyi monesko tulehdus on kyseessä, ja kun kerroin, että ehkä noin kierros nro 35 niin sitten jo mentiin seuraavana päivänä HUS:iin.

.

Huhhuh!! Eikö tämä ole jo jonkinsortin hoitovirhe???!! Lapsen kipu pitää ottaa vakavasti. Mitä tämäkin lääkäri voittaa panttaamalla lähetteitä?

erikoissairaanhoidon lähetteet kirjataan lääkärikohtaisesti, ja hyvä kunnan lääkäri on sellainen, joka ei tuhlaa kunnan rahoja erikoissairaanhoitoon, niin näin.



Oli vanhempi lääkäri

että monissa terveyskeskukssissa ei ole edes riittävän hyvää välineistöä, jolla korvat tutkia.

sellaseen tyyliin, niin kuin ne ois aivan ylipääsemätön juttu. vakavasti sairaita lapsiakin on.

Vierailija:

sellaseen tyyliin, niin kuin ne ois aivan ylipääsemätön juttu. vakavasti sairaita lapsiakin on.

Mistäs sinä toisten kärsimykset tiedät? Ja katsot oikeudeksesi vähätellä?? Joo on parantumattomasti sairaita lapsia, hylättyjä, kuolleita ja joillekin kertyy kohtuuton määrä kestettävää. Mutta se ei oikeuta vähättelemään toisen tuskaa. Jokainen elää sitä omaa arkeaan, ei ole kenellekään mitään iloa siitä että elää pahimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan.

Sun kannattais yrittää päästä eroon katkeruudesta- siitäkään ei oo mitään iloa kellekään.



sitäpaitsi et todellakaan voi tietää mitä helvettiä on allergisten, korvakierteisten lasten kanssa jos et ole itse kokenut. Se että pelkäät yöt kulkeeko lapsella henki, et tosiaan nuku juuri ollenkaan, sosiaalista elämää ei ole eikä sellaista asiaa kuin äidin hyvinvointi. Arki on pelkkiä päiväkirjamerkintöjä siitä kuka meillä kävi, mitä ruokaa kokeiltiin, mistä mikäkin oire voisi tulla- lähes hysteeristä kontrollia. Ja kyllä esim. vaikeaan allergiaan liittyy pelko lapsen kuolemasta- jos se nyt on se suuri koettelemus jonka edessä saa vaikeroida.

Vaikeimmillaan allergiat ja korvakierre aiheuttaa äidillä vakavan masennuksen- kun voimat loppuu, vastuu ja huoli on suuri eikä apua juuri ole- koska useimmiten äiti on se hiukkastarkkailija joka alkaa aavistella miten lapsi mihinkin reagoi. Parisuhteestakaan ei juuri voi puhua. Sitä ei ole. On vaan kauhea huoli ja kontrolli.

Allergiten (ja korvatulehduskierteessä olevien) lasten äidit menettävät pahimmassa tapauksessa koko vauva-ajan kouristuksenomaiselle ahditukselle- eivätkä muista ajasta juuri mitään. saati pysty nauttimaan vauvasta. Korvakierteeseen liittyy usein allargia tai astma ja niihin taas moni muu ongelma.



Kohtasin minäkin lasteni ollessa pieniä noita " ai se on vain allergiaa- sehän paranee kohta" -ihmisiä ja meinasi todellisuudentaju mennä kokonaan. Se vain-sana siinä kohtaa kun on aivan loppu tuntui jotenkin niin ihmeelliseltä. Tuli olo että olenko aivan surkea äiti ja ihminen kun en tämän enempää jaksa.



Ap- kun lapset tulivat kolmivuotiaaksi alkoi helpottaa. Ensimmäinen vuosi oli aina painajainen. Hyvä että pystyi hengittämään. Eipä siinä muu auta kun putket korviin ja yritä ottaa iakaa lepoon ja itsellesi. raskasta se on. Mut meitä on monia selviytyneitä. ja hienosti menee nykyään. Ei jäänyt traumoja äitiin eikä lapsiin. Päinvastoin; elämä on arvossaan ihan siinä tavallisessa arkipäivässä ja sen sujuvuudessa.

MInä olin se pirteä ja positiivinen tapaus joka yritti ajatella niitä kamalampia vaihtoehtoja ja hymyillä ja ohittaa oman tuskani. Ja aika monta vuotta onkin niitä jälkiä sitten korjattu. Kun on vaikeaa on oikeus surra ja kärsiä- vaikka naapurissa olis vielä kurjempaa. Sen siitä ainakin opin.

Meillä molemmat (3v ja 1v) putkitettu, nuoremmalla ekat ja vanhemmalla kolmannet putket. Syödään probiootteja, ei juoda maitoja, ollaan käyty homeopaatilla ja en ole tupakoinut raskausaikana, kotona ei tupakoida. Lapsilla ei immuunivajavuutta. Kesällä ollaan aina huomattavasti terveempiä ja elokuussa sitten lähtee kierre päälle. Siis tulehdus-putket tukossa-huutoa ja kuumetta-putkien aukihuuhtelu-abkuuri ja tipat-ei aukea-huuhtelu lääkärissä joka toinen päivä. Ja sitten lepset tekevät tätä vuorovedoin niin, että lääkärissä käydään 4-5 päivänä viikossa.



Harkitsemme muuttoa parempaan ilmastoon ja tultaisiin takaisin sitten kouluiässä.

Help?

enkä kiellä, etteikö vaikeampia asioita olisi olemassa, varmasti on. Etsin vain itselleni vertaistukea ja kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta tai joskus olleilta. Ilmeisesti sinä et todellakaan ole yksin heistä. Lapsen kärsimystä on mahdotonta kestää. Olen avuton.

t. äiti ja ikuisesti huutava lapsi, ap

ja huuto alkoi. Taas kerran menossa päivystykseen. Lapsi on pieni ja hoikka 74cm/ alle 10 kg eikä varmasti tällä menolla kasva. Eikö 61 mielestä ole aihetta todellakaan huoleen jos lapsi yli 3kk sairaana yhtä kyytiä, itkee päivittäin ja öin, ei rauhoitu muuhun kuin suppoon vaikka tekisin ihan mitä tahansa. Lapsi ei ole syönyt aika päiviin kunnolla, pieni ja laiha. Soseita syö ja jugurtti ja aterian päivässä kiinteää ruokaa. Ahdistaa

Meillä syödään nyt viidettä antibioottikuuria. Seuraavassa kontrollissa lääkäri lupasi lähetteen kirjoittaa. Saa kyllä kirjoittaakin, siitä pidän huolen. Kiitoksia kaikille neuvoista ja oli helpottavaa sekä lohdullista kuulla, että on paljon muitakin saman ongelman parissa kamppailevia. Voimia kaikille!

korvaansa koskettaa.



Meillä myös 2 lasta joista vanhempi oli kierteessä. Aina yskää ym.

Kuureja syötiin reilun vuoden ajan ja sitten kerran lääkärissä purskahsin itkuun kun lääkäri totesi korvassa olevan tulehduksen.



Pojalla todettii infektiokierre sillä infektiot vaihtelivat korvista, keuhkoputkentulehdukseen, keuhkokuumeeseen joka oli viedä hengen ja poskionteloiden tulehdukseen.



Törkeintä vielä että mennessämme vihdoin ja viimein korvapolille näyttämään korvia lääkäri totesi korvien olevan puhtaat ja hyvät ja ei niissä AINAKAAN ole liimaa.



Sitten kysyin lääkäriltä että mitä nyt sitten tehdään vaikka pojalla on alvariinsa niitä tulehduksia korvissa eikä kuulekaan enää juuri mitään.

No lääkäri vastasi että tehdään kuulontutkimus nukutuksessa ja samalla katsotaan ne korvat jos putkitetaan JOS MINÄ olen sitä mieltä että tarvii sellaiset tehdä.

Siinä hetken mietin ja totesin että kyllä haluan että tehdään.



Kuukauden päästä päästiin putkitukseen ja saatiinkin parmpaa kohtelua kirurgilta joka totesi toimenpiteen jälkeen että korvat olivat niin tännä liimaa että ei ihme ettei kuullutkaan enää mitään ja sanoi vielä että ei todellakaan ollut turha operaatio.



Eli ei ne lääkäritkään aina kaikkea huomaa vaikka olisivat omalla erikoisalallaan.



Poika on pysynyt terveenä putkituksen jälkeen =o) Ah ihanaa.



Ps. Kelasta muuten voi saada jos ehdot täyttyy sitä sairaan lapsen hoitotukea. Mielummin terve lapsi kun tuota rahaa mutta auttaa se hieman käytännön asioita tuo tukikin.

3. korvatulehduksen jälkeen. Molemmilla lapsilla on nyt toiset putket menossa. Helpottaa kummasti. Muutama tulehdus on putkitustenkin jälkeen ollut, muttei kipua koska märkä pääsee valumaan pois korvasta.

Toisella lapsella on myös infektioastma ja maitoallergia.

sinä aikana syötiin yli 30 ab kuuria ja korvat putkitettiin ja kaikki risat leikattiin, sitten rupesi helpottamaan ja nyt tulehduksia on vähän, noin neljä vuodessa.



se on raskasta. se on piinavaa helvettiä, ja siitä selviää vain ja ainoastaan koska on pakko.



voimaa sinne

kunnon lasten korvien erikoislääkärille, meillä mentiin.

Tehtiin hoitosuunnitelma, tulehdukset vex jotta päästiin korvien putkitukseen ja kitarisojen poistoon. Ihmetteli monia antibioottikuureja, epäili yhden ja saman tulehduksen saaneen ylivallan.

Suosittelen oikeaa asiantuntijaa.