korvakierre lasten äidit: Miten jaksatte ja miten olette selviytyneet eteen päin?

se on rankkaa, meillä yksi lapsi korvatulehduksessa 5kk-3v. sitten putkitettiin ja siihen loppuivat. Mutta ongelma onkin nyt se, että poika ei ole tuona aikana kuullut mitään, puheenkehitys jäljessä, siksi ujostelee puhua vieraille. Nyt 4,5-vuotias, ei onnistu kerhot ym siellä liikaa meteliä kun poika nyt vihdoin kuulee, ollaan menossa puheterapiaan ja perheneuvolaan.



Kertokaa nyt näistäkin ongelmista ja varjoist ajotka seuraavat joitain korvakierrelapsia aikuisuuteen asti :( Mitä tässä vielä edessä onkaan.

Omalla lapsella oli ensimmäisen vuoden aikana muistaakseni 7 tulehdusta ja kun sain lähetteen (ihana kiireinen tk-päivystäjä antoi) niin pääsimme 2:ssa viikossa Jorviin.



Vielä putkituksen jälkeen oli muutama tulehdus, mutta kun on putket, niin tulehdus ei ole kivulias enää lapselle. Puolen vuoden jälkeen putkituksesta ei enää tulehduksia ole tullut.



Ap - tämä on vaan asia, jossa pitää nyt jaksaa vanhemman olla aktiivinen. Myös yksityisellä putkitetaan korvia.

Viiden jälkeen putkitettiin ja sitten tuli vielä kuusi. Sitten otettiin pk:sta pois ja palkattiin kotiin hoitaja. Loppuivat siltä erää siihen. Sitten viime talvi meni ilman YHTÄÄN tulehdusta. Sitten nyt elokuussa meni uudelleen pk:iin ja heti 3 ab-kuuria ja putket. Eli sillä on niitä ollut joku 14.



Juniori on 8kk vanha ja putket pitäis laittaa keskiviikkona. Ongelma on, että eilen tuli taas uusi tulehdus. Sillä on nyt ollut 13 ab-kuuria. Toivottavasti juniorilla putket auttaa paremmin kuin esikoisella.



Mä en meinaa välillä kanssa jaksaa tätä. Töihinmeno olisi vuodenvaihteessa - pelottaa.

ja meinasi kyllä jo voimat loppua. Aina tuli uutta kuuria, ja kun putkitusta alettiin tarjoamaan, päätin kokeilla sitä ennen vaihtoehtoisia tapoja.



Veina tenavat homeopaatille, saimme homeopaattisia valmisteita ja molemmat lapset olivat viikossa terveitä eikä ikinä sen jälkeen enää korvatulehduksia ollut.



Se toimi meillä kuin taika, ja pikkulapsillahan ei lumevaikutus-teoriakaan päde. Korvakontrollissa käytiin korvalääkärillä, joka totesi korvat terveiksi. Valitti vaan että olin turvautunut liian " radikaaleihin" menetelmiin. Putkitukset ja kymmenet antibiootit lienee sitten kovinkin pehmeitä keinoja...?

Tällä viikolla leikataan kitarisat ja laitetaan putket. Meille sanottiin terveysasemalla, että katsotaan nyt vielä, vein yksityiselle ihan korvalääkärille (en ymmärrä, miksi en aikaisemmin vienyt, kun meillä on kuitenkin vakuutus), joka totesi liimakorvan ja nyt sitten samantien toimenpiteeseen. Ehkä sitä pitää tuollaista leikkausta sen verran isona juttuna, että pitää olla " tarpeeksi" tiltti ja huomaa, että lapsikin todella kärsii, ennenkuin oikeasti tajuaa, että se on tarpeen. Luontaislääkityksiä mietin, mutta minusta ne ovat usein täyttä humpuukia tai sitten jopa vaarallisia (tietty leikkauskin voi olla) pienelle lapselle.



Olisi kiva kuulla esim. tuosta homeopatiasta, että onko se todella kaikilla auttanut vai onko ns. huonojakin kokemuksia?

sitähän ei tietenkään anneta jos ei perheessä ole astmaa taustalla tai lapsella astmaattisia oireita.



Toisen lapsen kanssa ollaan menossa kitarisaleikkaukseen.

mutta hurjalta kuulostaa tuo antibioottien määrä, ja etenkin jos siitä ei ole apua. Olen kuullut hyvää putkituksista ja risaleikkauksista (omakohtaista kokemusta ei ole). Mutta tuossa vaiheessa etsisin jo vaihtoehtoa lääkkeille kiivaasti.

Nyt viimeinkin saimme lähetteen yksityiseltä korvalääkäriltä putkitukseen ja kitarisaleikkaukseen. Toivottavasti tästä on apua. Kiitos kaikille vastanneille!

Ja tuo on muuten sellainen asia, että sitä on niiden jotka eivät ole olleet samassa tilanteessa mahdoton tajuta. Hysteerkikon leiman sain, mutta muutaman kuukauden kaikkai mahdollisia tartuntakontakteja vältettyäni lapsi parani. Ja pysyi kaksi vuotta terveenä kunne snyt palasi päiväkotiin ja pelkäänpä, että sama kierre on edessä.

Vierailija:

Aloin ihan ylihysteeriseksi kaikkien nuhaisten lasten kanssa. Tuntui, että monet pitivät minua ihan kahjona, jos en halunnut tavata heitä pienen nuhan takia. Jos muilla lapsilla nenä vain vähän vuoti, niin meillä oltiin pian kamalassa räkätaudissa ja korvatulehduksessa. ).

Ja vielä jos joku voisi suositella jotain homopaattia pääkaupunkiseudulta, jolla olisi kokemusta lasten korvatulehduskierteestä.

Itsehän en insinöörinä pysty homeopatiaa käsittämään, mutta kun syöpäsairas sukulainen sai siitä avun hoitojen aiheuttamaan pahoinvointiin, niin ei kai siitä haittaakaan voi olla.

Vierailija:

Veina tenavat homeopaatille, saimme homeopaattisia valmisteita ja molemmat lapset olivat viikossa terveitä eikä ikinä sen jälkeen enää korvatulehduksia ollut.

Korvatautien erikoislääkärillä usein vuosien, jopa vuosikymmenien kokemus nimenomaan korvaongelmista ja niiden hoidosta. Osaavat myös hoitaa ilman antibiootteja nykyään, jos vain antaa mahdollisuuden!



Johan juomavedessä ja ruoassa on samoja pitoisuuksia niitä " ihme-aineita" joita homeopaatit antavat potilailleen. Ajatelkaa nyt, miten lapsiparkojen korvat siitä voisivat parantua, jos saavat jotain äärimmäisen paljon laimennettua ainesosaa kroppaansa? Eiköhän niidenkin vaikutus esim. korvapotilailla perustu siihen, että suurin osa korvatulehduksista on virusten aiheuttamia ja parantuvat lopulta itsekseen, ilman antibiootteja. Mutta silloinkin on jälkitarkastus 2-3 vkon sisällä äärimmäisen tärkeä, että tarkastetaan, onko tulehdus todellakin parantunut!

Meillä ehti olla 10 korvatulehdusta 6kk aikana. Putkien laittamisen jälkeen oli vielä yksi, mutta nyt ollaan pärjätty jo kohta puoli vuotta ilman ainoatakaan korvatulehdusta! Tiedän kyllä miten rankkaa voi allergisen ja korvakierteisen lapsen kanssa olla (kuopuksella kummatkin vaivat). Juuri kirjoitin kelan hoitotukihakemukseen, että olemme käyneet lääkärissä 30 kertaa vuoden sisään. Tsemppiä! Meidän elämä muuttui ihan toiseksi kun putket auttoivat ja katkaisivat kierteen.

Homeopatia perustuu saksalaisen lääkäri Samuel Hahnemannin 200 vuotta vanhaan oppiin (1), jonka mukaan sairauksia on hoidettava antamalla potilaalle ainetta, joka suurina annoksina aiheuttaa hänen oireitaan muistuttavia vasteita (samankaltaisuuden periaate eli similia-periaate). Aine valitaan terveiden tutkimushenkilöiden siitä saamien subjektiivisten tuntemusten perusteella (2).



Homeopatiassa katsotaan lisäksi, että erityisellä tavoin ravistellen laimentamalla lääkeaineen vaikutus voimistuu riippumatta siitä, onko käytettävässä valmisteessa enää alkuaan valittua lääkeainetta lainkaan (potensoinnin eli dynamisoinnin periaate).



Pitkälle laimennetun lääkkeen väitetty vaikutusmekanismi



Homeopatiassa lääkkeellinen vaikutus selitetään perustaltaan aineesta riippumattomaksi, ¿elämänvoimaopin¿ eli vitalismin mukaiseksi ilmiöksi, tai vaikutuksen väitetään välittyvän materiaalisesti (fysikaalis-kemiallisesti) laimennusprosessissa käytettävän veden kautta. Viimeksi mainitussa tapauksessa lähtöaineen parantavan voiman oletetaan siirtyvän ravisteltaessa laimennusaineen fysikaaliseen rakenteeseen ja vahvistuvan aineen laimentuessa. Käsitys kaikkien aineiden vaikutuksen voimistumisesta laimennettaessa eli homeopatian dynamisointiperiaate oli Hahnemannin aikaisen fysikaalisen ja kemiallisen tiedon vastainen ja on yhä nykyäänkin ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.



Hahnemann itse ei esitä teoksissaan juuri ollenkaan käsityksiä mekanismista, joka selittäisi väitetyn vaikutuksen voimistumisen laimennettaessa. Organonin viimeiseen itse valmistelemaansa 6. laitokseen hän on lisännyt moniselitteisen alaviitteen (1), jonka mukaan kyseessä olisi jonkinlainen magnetismiin liittyvä ilmiö.



Nykyään homeopaatit esittävät lukuisia erilaisia selitysyrityksiä vaikutusmekanismista, mm. väitetään, että veteen jää ¿muistijälki¿ lähtöaineesta tai siihen siirtyy jokinlainen ¿energiakenttä¿ (3,4,5,6). Tämä ilmiö tapahtuu vain oikeaoppisesti ravisteltaessa, mutta ei aineen satunnaisesti laimentuessa suureen vesimäärään (esim. järveen tai mereen), vaikka laimennussuhde olisikin sama.



Vuonna 1988 tiedelehti Naturessa julkaistiin ranskalaisen Jacques Benvenisten ryhmän (7) kuuluisat ¿remembering water¿ -kokeet, joiden mukaan vedellä olisi muistiominaisuus. Nykykäsityksen mukaan tulokset kuitenkin perustuivat tietoiseen väärennökseen (8). Joulukuussa 1993 Naturessa (9) julkaistiin tulokset uudesta kokeesta, jossa pyrittiin jäljittelemään Benvenisten raportoimaa tutkimustapaa mahdollisimman tarkkaan. Siinä ei saatu vastaavia positiivisia tuloksia kuin Benvenisten kokeessa eikä veden muistiominaisuutta ilmennyt.

Meillä kuopus 2v 7kk, eka tulehdus 2kuisena ja sen jälkeen niitä onkin riittänyt. En ole pysynyt edes laskuissa mukana. Nyt odotellaan aikaa NELJÄNTEEN putkitukseen!!! Eli ei se putkitus aina takaa, että kierre loppuu. Myös kitarista on poistettu, maidottomalla oltu. Ihan sama onko lapsi kotihoidossa vai muualla hoidossa. Meidän tapauksessa korvatulehduksia on silti ja tulee varmaan olemaan jatkossakin...

Kyllä tässä oma jaksaminen on välillä ollut tiukoilla. Opintoja suoritin juuri viimeisen vuoden loppuun ja nyt teen kolmivuorotyötä...



t. Mistähän sais vara-akkuja???

Lapselle oli kehittynyt liimakorva ja yksityisellä saatiin aika samalle viikolle. Kunnallisella olisi pitänyt jonottaa iät kaiket.



Korva on tulehtunut kahdesti putkien laiton jälkeen (2 vuoden sisällä). Entinen tahti oli 6 tulehdusta vuodessa.

Näin meille ainakin selostettiin, kun juniorilla oli paha infektiokierre runsaan vuoden iässä. Että putkia ei laiteta, jos tulehdukset välillä kuitenkin paranevat.



Joten joo: putkituksesta on apua, jos korvatulehdus ei parane välillä. Mutta jos kyse on vain ns. huonosta tuurista eli lapsi saa aina vaan uuden infektion toisensa perään, putkitus ei kuulemma tehoa. Kannattaa neuvotella hyvän korvalääkärin kanssa.



On oikeasti aika ihme juttu, miten ristiriitaista tietoa tässä asiassa on liikkeellä. Yhä ihan pieniltäkin lapsilta leikataan " varmuuden vuoksi" kitarisoja, vaikka asiaa on parisen vuotta sitten tutkittu Suomessa ja todettu, että taaperoilla kitarisaleikkauksista ei ole apua.



Olenpa tavannut sellaisenkin lastenklinikan korvalääkärin, joka selitti minulle, että " ei niistä antibioottikuureista mitään haittaa ole, lapsi kasvaa vaan paremmin... sama juttu kuin kotitalouseläinten kanssa, niitäkin lääkitään varmuuden varoiksi antibiooteilla" . Just juu, ihmislapset ja porsaat!



Kun on tutkittu infektiokierteisiin tehoavia konsteja, xylitolia on pidetty parhaana keinona (siis lääkehoidon ulkopuolisista konsteista). Xylitolin syömisestä ei ole haittaakaan, joten sitä kannattaa kokeilla. Maitohappobakteereista on hyötyä tutkimusten mukaan vain muutamalle prosentille.



Perustaltaan kyse lienee siitä, että pieni lapsi kerää vastustuskkyä. Kun infektioita sairastaa aikansa, ei enää sairastele. Mutta tämä toki ei paljon lohduta, jos ehjää yötä ei ole kuulunut kuukausiin ja lapsi on tuskainen! Infektioalttiutta lisäävät päivähoito ja vanhempien tupakointi, mutta monasti kumpaakaan noista ei ole ja SILTI lapsi sairastelee.

Kahdella lapsella on useiden korvatulehdusten jälkeen poistettu kitarisa. Ei laitettu putkia ja toisella oli kitarisapoiston jälkeen ehkä yhden kerran tulehdus ja toisella ei ole ollut ollenkaan vuosiin.



Ciloprin - tipat oli pakko pitää ulkonakin mukana kun ei koskaan voinut tietää jos alkaa korvasärky. Toisella lapsista ei ollut nuhaa eikä yskää, särky vain hirveää huudosta päätellen joka loppui kun sain Ciloprinia korviin...ja taas lääkäriin.



Pidin ulkona tipat lämpimänä, jos oltiin pitemmällä puistossa jne. niin yllättäen aina alkoi. Toisella oli kuulema ahtaat käytävät ettei ilma kulkenut, silti pärjäsi kitarisan poistolla.



Olisi hyvä jos vauvat eivät joisi makuullaan maitoa. Nukkuessa jotain kohottamaan päänalusta, kirjoja sängyn jalkojen alle tai patjan alle. Vaunussa lapsi talvivaatteissa on pää alaspäin jos ei käytetä tyynyä.



1,5-vuotiaaksi oli lähes joka kuukausi tulehdus. Kuulema jokainen tulehdus suurentaa kitarisaa ja niissä muutenkin on bakteereita ym. sanottiin. Toistuvat antibiootit saattavat kutistaa munuaisia ja estää ravintoa kunnolla imeytymästä kuulin. Jos on kunnalliseen hoitoon jonoa ja lapsi on toistuvasti sairas, kannattaa vaatia ostopalveluna yksityiseltä, jolloin pääsee nopeammin ja maksu on sama kuin kunnallisessa . Näin onnistui Hyvinkäällä. Ottakoot huomioon koko perheen tilanteen, kuinka perhe voi ja miten jaksetaan , niin voi saada yksityisesti. Myös korvia on suojattava ettei kylvyssä mene vettä korviin. Laitoin rasvaan kostutetun pumpulin joka pysyi paremmin kuin kuiva tuppo ja on apteekissa saatavana oikeitakin suojia, uimahattua jne. Toivottavasti saatte apua särkypotilaalle ja näin koko perheelle.

Omalla lapsella putkitus auttoi.

vaikka olin kyllä typerä aika pitkään ja raahasin lapsen usein terveyskeskuksen päivystykseen, jolloin vain annettiin antibioottia toisensa perään. Onneksi sattui kerran päivystäjänä olemaan kaupungin korvalääkäri, joka heti käski tulla vastaanotolleen (siis seuraavana päivänä) ja putkitti korvat samantien. Oli siis tulehdus päällä, märkää korvissa, eikä tarvinnut nukuttaa eikä mitään. Lapsi oli tuolloin noin 1,5 vuotias, nyt 6-vuotias ja putkituksen jälkeen ollut toistaiseksi 2 korvatulehdusta :)

Putket pysyi noin vuoden verran, minä aikana ilmeisesti korvien ilmastointi parani lapsen kasvun myötä.

Korvia oli puhkottukin pariin kertaan ennen putkitusta. Lisäksi on kumma ettei lääkäreitä kiinnosta selvittää esim. puhkomisen yhteydessä, mistä bakteerista on kyse. Kun putkituksen yhteydessä otettiin viljely, kävi ilmi, että vain 1 antibiootti tehosi ko tulehdukseen, eikä sitä ollut kyllä kukaan muu selvittänyt, oli vaan määrätty vissiin sitä samaa mitä muillekin ja aina ennenkin. Nyt menen heti yksityiselle, jos tulehdus tulee, koska ei siinä kovin pitkään säästä, jos koko ajan joutuu ostamaan antibioottia ja olemaan töistä pois niin että lopulta palkasta nipistävät miinustunteja.

Xandris:

Näin meille ainakin selostettiin, kun juniorilla oli paha infektiokierre runsaan vuoden iässä. Että putkia ei laiteta, jos tulehdukset välillä kuitenkin paranevat.

Joten joo: putkituksesta on apua, jos korvatulehdus ei parane välillä. Mutta jos kyse on vain ns. huonosta tuurista eli lapsi saa aina vaan uuden infektion toisensa perään, putkitus ei kuulemma tehoa. Kannattaa neuvotella hyvän korvalääkärin kanssa.

Kyllä meillä ainakin tulehdukset paranivat aina välillä. Eikä kyse ollut " huonosta tuurista" , vaan poika kehitti jokaikisen pikkuflunssan jälkeen aina uuden korvatulehduksen joka kyllä aina parani antibiooteilla, jos ei ekalla kuurilla niin ainakin toisella tai kolmannella. Ongelma oli korvien rakenteessa tms. Putkituksen jälkeen tulehdukset loppuivat kuin seinään. Olin todella hämmästynyt, kun poika sairasti nuhan toisensa perään, mutta korvatulehduksia ei tullut.

Meillekin terveyskeskuslääkäri yritti selittää, että putkitus ei kannata, jos antibiootit tehoavat ja blaa blaa. Tuttavapiirissä oli onneksi niin monia päinvastaisia esimerkkejä, että vaadin putkitukseen. Eikä yksikään osaava korvalääkäri väittänytkään, etteikö putkitus auttaisi. Kyse on vain rahansäästöstä - tulee halvemmaksi määrätä antibiootteja kuin putkittaa, jos antibiootit kuitenkin tehoavat. Eri asia mitä jatkuvat kuurit tekevät pienen lapsen terveydelle.