Itsearviointi ja kaiken maailman reflektointi. Sitä on nykyään ihan kaikkialla alakoulusta (vai jopa eskarista?) yliopistoon? Tunteeko joku oikeasti hyötyvänsä siitä

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Ei siitä kukaan pidä, kauhea nurina aina oppilailta kun pitää sitä tehdä. Mutta kun tämä uusi ops vaatii...

Käsitekartta. Se on toinen nykyopiskelun kirosana.

Tätä oli jo 90-luvun alussa ja muistan mm reflektointipäiväkirjan pidon ja muuta vastaavaa. Täyttä liirumlaarumia koko juttu, kohtuullisessa määrässä varmaan ok mutta sitä piti vääntää joka välissä ja sama laulu jokaisessa eri oppiaineessa.. Vei energiaa itse asian opiskelusta. Tämä siis sairaanhoitajaopinnoissa aikuisilla ihmisillä.

Tunteeko joku mitä? Miten meni tuo avaus noin niin kuin omasta mielestä?

Itsearviointi ei auta mitään opiskeluissa. Ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Aika paskoja esseitä sitten. Kyllä minun mielestä teorian esittely ja teorian pohtiminen on todella paljon vaativampaa kuin listata puoli sivua sitä diibadaabaata. Itsearviointi on ainakin minulla auttanut siihen, että olen voinut reflektoida sen hetkiset oppimiseen liittyvät ongelmat ja miten ne olen ratkaissut. Esimerkiksi luinko kirjan ensin kokonaan ja vasta sitten aloin tekemään koonteja kirjasta, vai silmäilinkö vain kirjasta sopivia kohtia ja napsin niitä esseiden täkyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko joku mitä? Miten meni tuo avaus noin niin kuin omasta mielestä?

Oikeasti hyötyvänsä siitä. Lukee kyllä otsikossa esim etusivulla, mutta ei mahdu tuonne ylös, kun sivun avaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko joku mitä? Miten meni tuo avaus noin niin kuin omasta mielestä?

Eikö sun laite näytä koko otsikkoa, edes ennen kuin klikkaat? Tunteeko joku oikeasti hyötyvänsä siitä, lukee siinä.

Minä olen taitava reflektoimaan ajatuksiani vaikka jonkun kompleksisen työtilanteen suhteen, ja olen taitava löytämään tilanteista useita eri näkökulmia jne. Ymmärtääkseni olen muutenkin älykäs, ainakin jos yliopistoarvosanoja on uskominen. Mutta nuo oppimiseen liittyvät itsearvioinnit ovat olleet minulle todella rasittavia aina. En millään ymmärrä mitä niissä edes haetaan takaa ja mitä niissä oikein pitäisi reflektoida ja arvioida itsestään. Luetella faktoja mitä on oppinut lukemastaan kirjasta vai? Vai analysoida että miksi oppi asian x mutta ei oppinut asiaa y? No kuinka perusteellisesti näitä oppimisen esteitä ja mahdollistajia sitten pitäisi ruotia? Tarkastella keskittymisensä herpaantumisia sivulla 54 vai? Vai ruotia omia oppismistyylejä? No entä kun jokaisen kurssin ja esseen kohdalla se itsereflektio omasta oppimisesta on käytännössä identtinen. Oppismistyylini on joka kerta samanlainen, saanko palauttaa joka kerta saman itsereflektiopaperin? Ääh, vihaan noita. KUKAAN opettaja tai kouluttaja ei koskaan ole suostunut kertomaan minulle, että mitä siinä itsearvioinnoissa oikein tarkalleen ottaen pitäisi arvioida, millä syvyydellä ja mistä näkökulmasta, vaikka olen monelta kysynyt. Väitänpä, että heilläkään ei ole hevonveen aavistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Aika paskoja esseitä sitten. Kyllä minun mielestä teorian esittely ja teorian pohtiminen on todella paljon vaativampaa kuin listata puoli sivua sitä diibadaabaata. Itsearviointi on ainakin minulla auttanut siihen, että olen voinut reflektoida sen hetkiset oppimiseen liittyvät ongelmat ja miten ne olen ratkaissut. Esimerkiksi luinko kirjan ensin kokonaan ja vasta sitten aloin tekemään koonteja kirjasta, vai silmäilinkö vain kirjasta sopivia kohtia ja napsin niitä esseiden täkyiksi.

Minulla on ainakin ihan päinvastoin. Paljon helpompi kirjoittaa ihan oikeaa asiaa kuin keksiä omasta päästä muka jotain todella oivaltavaa ihan asiaan liittymättä. 

Pelkkä mekaaninen itsearviointi ei auta ketään kehittymään, kehittyminen vaatisi sen että se tehdään siinä uskossa että se on hyödyllinen joten siihen panostetaankin enemmän ja se sisäistetään paremmin.

Toisaalta joku peruskurssi joka käydään koska se kuuluu opetusohjelmaan ei välttämättä vaadi mitään itsearviointia. Voisi säästellä nuo arvioinnit siihen loppuvaiheeseen kun syvennytään joihinkin erikoisalueisiin ja kirjoitetaan lopputyötä, tai vaikka jatko-opiskeluvaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Aika paskoja esseitä sitten. Kyllä minun mielestä teorian esittely ja teorian pohtiminen on todella paljon vaativampaa kuin listata puoli sivua sitä diibadaabaata. Itsearviointi on ainakin minulla auttanut siihen, että olen voinut reflektoida sen hetkiset oppimiseen liittyvät ongelmat ja miten ne olen ratkaissut. Esimerkiksi luinko kirjan ensin kokonaan ja vasta sitten aloin tekemään koonteja kirjasta, vai silmäilinkö vain kirjasta sopivia kohtia ja napsin niitä esseiden täkyiksi.

Minulla on ainakin ihan päinvastoin. Paljon helpompi kirjoittaa ihan oikeaa asiaa kuin keksiä omasta päästä muka jotain todella oivaltavaa ihan asiaan liittymättä. 

Ymmärsit väärin. Teoria pitää ensin osata, jotta voit tuottaa omaa ajatusta. Eihän tarkoitus ole toistaa jo kirjoitettua, eikä edes omin sanoin, vaan tuottaa oma näkökulma teoroihin perustuen.

Voi jeesus näitä itsearviointeja on turhauttavaa vääntää joka käänteessä. Sitä olis kuvitellut, että opiskeluaikojen jälkeen olisi päässyt itsereflektoinneista eroon, mutta ei... luulisi, että se on opettajille ja työnantajille turhauttavaa, että pitää tuhlata aikaa lukemalla, millaista täyteshaibaa itse kukakin on keksinyt omasta ammatillisesta kehityksestään. Eikö se riitä, että tekee tehtävänsä ja työnsä hyvin?

Ja näitä on töissäkin. Joka toinen vuosi pitää laatia jotain diipadaapatavoitteita ja kehitellä joku seurantajärjestelmä, vaikka vuodesta toiseen ne vahvuudet ja heikkoudet pysyvät olosuhteiden vuoksi täsmälleen samoina. Tai jos sitten jokin asia saadaankin korjattua, niin pitää taas väkisin keksiä joku uusi ongelmakohta, vaikka sellaisia ei välttämättä edes ole. 

Mä nykyään copypastaan samat reflektoinnit. Kurssilla käsiteltiin mielenkiintoisia aiheita ja koin oppivani paljon uutta mutta ajan rajallisuuden vuoksi en.... blaablaablaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko joku mitä? Miten meni tuo avaus noin niin kuin omasta mielestä?

Eikö sun laite näytä koko otsikkoa, edes ennen kuin klikkaat? Tunteeko joku oikeasti hyötyvänsä siitä, lukee siinä.

pitkät piuhat näemmä

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä mekaaninen itsearviointi ei auta ketään kehittymään, kehittyminen vaatisi sen että se tehdään siinä uskossa että se on hyödyllinen joten siihen panostetaankin enemmän ja se sisäistetään paremmin.

Toisaalta joku peruskurssi joka käydään koska se kuuluu opetusohjelmaan ei välttämättä vaadi mitään itsearviointia. Voisi säästellä nuo arvioinnit siihen loppuvaiheeseen kun syvennytään joihinkin erikoisalueisiin ja kirjoitetaan lopputyötä, tai vaikka jatko-opiskeluvaiheeseen.

Jokainen ihminen oppii omalla tavallaan. Ei ole olemassa yhtä mallia, joka kaikille sopisi. Siksi jokaisen pitäisi kokeilla mikä tyyli kellekin sopii ja siinä itsearviointi toimii hyvin. Tosin, voihan olla, että ihmiset ovat jo niin uusavuttomia, etteivät osaa edes kokeilla mitään uutta, joka veisi oppimisprosesseja eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa yliopistossa vaaditaan nykyään että joku himpuran esseen jälkeen pitää olla väh. puoli sivua sitä reflektointia. Siihen menee yleensä enemmän aikaa kuin koko esseeseen, ja väkisin siihen yrittää vääntää jotain diipadaapaa.

Aika paskoja esseitä sitten. Kyllä minun mielestä teorian esittely ja teorian pohtiminen on todella paljon vaativampaa kuin listata puoli sivua sitä diibadaabaata. Itsearviointi on ainakin minulla auttanut siihen, että olen voinut reflektoida sen hetkiset oppimiseen liittyvät ongelmat ja miten ne olen ratkaissut. Esimerkiksi luinko kirjan ensin kokonaan ja vasta sitten aloin tekemään koonteja kirjasta, vai silmäilinkö vain kirjasta sopivia kohtia ja napsin niitä esseiden täkyiksi.

Minulla on ainakin ihan päinvastoin. Paljon helpompi kirjoittaa ihan oikeaa asiaa kuin keksiä omasta päästä muka jotain todella oivaltavaa ihan asiaan liittymättä. 

Ymmärsit väärin. Teoria pitää ensin osata, jotta voit tuottaa omaa ajatusta. Eihän tarkoitus ole toistaa jo kirjoitettua, eikä edes omin sanoin, vaan tuottaa oma näkökulma teoroihin perustuen.

Niin. Minä en nyt laske sitä teoriaan perehtymistä ja lähteiden hankkimista siihen varsinaiseen kirjoitusprosessiin. Jos on perehtynyt aiheeseen ja tietää, mistä kirjoittaa, niin eihän siinä kirjoittamisessa ole mitään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä nykyään copypastaan samat reflektoinnit. Kurssilla käsiteltiin mielenkiintoisia aiheita ja koin oppivani paljon uutta mutta ajan rajallisuuden vuoksi en.... blaablaablaa

Senpä takia varmaan avoimissa on poistettu plagioinnin tarkistus. Voit kopsata juttusi vaikka suoraan netistä ja harvemmin jäät kiinni. Sama pätee siihen jos toistat itseäsi useissa lähteissä.