Ihmiset tulevat sitä ilkeämmiksi vanhemmiten

Jos vanhemmat hätääntyvät siitä, ettei heillä ole yllätysvieraalle tarjottavaa, sano, että tuot kahvipullat mukanasi, keitetään vain ihan kahvit.

No en edes ollut yllätysvieras vaan oli pyydettykin käymään niin inhottaa sellainen äyskintä että ei ole ruokaa. En ole missään vaiheessa esittänyt että vaadin neljän tähden kattauksen.

Töissäkin vanhemmat ihmiset ovat olevinaan ikäänkuin heillä olisi kaikki valta maan päällä sanella asioita.

Vanhemmiten itsekin tullut kiukkuiseksi ja epäluuloiseksi nuorisoa kohtaan, mutta se johtuu vain negatiivisista kokemuksista. Nykyään ei sanalla ja käden lyönnillä ole merkitystä, valehdellaan ja lusmutaan sovituista töistä, en haluaisi olla ärtynyt mutta kokemus...

Huumori kukkii ja voi olla että nk vaihari iässä voi olla ilkee. Siihen auttaa hormonipillerit.

Jos ne aistivat sinun kireytesi..relaa vähän.

Sitten kun ei muuta keksitä niin sanotaan että sinäkin oot jo nelikymppinen , kyllähän sinun nyt pitäisi jne. viitataan ikää että kyllähän sinun kun olet se ja se

Teinitkö sitten  ovat aina ympäristölleen vain niitä esikuvallisen ja esimerkiksi kaikille kelpaavan suloisia ja ihania käytökseltään ?

Mulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus. Tule syömään ja tuo vaikka kaverisikin. Aina pöytä koreana.

Tuttua juttua on.  Vanhemmiten ihminen tai jotkut ihmiset tulevat ilkeäksi. Hermot kiristyvät, on kipuja yms.

Tuli mieleeni, että kun olin nuori, alle 20-vuotias ja huonolla liksalla ja tuli kesäloma. Olisi pitänyt neljä viikkoa  olla lomalla, ei ollut rahaa tehdä mitään. Soitin vanhemmilleni maalle, että tulisin sinne viikoksi. En muista mitä sanoivat, mutta koska suoraa eitä ei tullut, bussiin vaan ja perille (matkaa 1 tunti). Perillä kävikin niin, että mutsi kielsi minulta ruokapöytään tulemisen. En tiedä vieläkään syytä siihen. Lähdin sitten fillarilla kauppaan ostamaan jotain hapankorppua yms säilyvää. Viikon vierailu supistui muistaakseni neljäksi päiväksi. Sain nukkua kuitenkin vanhassa huoneessani eikä pyydetty edes veloitusta. Olin hyvin ihmeissäni tästä. Vanhempani riitelivät paljon ja saattaa olla, että kun minä olin vielä siihen tulossa paikalle, se kiristi hermot niin että kävi kuten kävi. Ei se ihan oikein ollut.

Mutta tätä mestarointia ja ilkeilyä todella löytyy - nuorempienkin taholta. Olin töissä ja minua noin 15 vuotta nuorempi henkilö ohjasi kovin mielellään minua asioissa. Jos jouduin kysymään jotakin, hän korotti ääntään jostain syystä. Kysymystäni en saanut sanoa loppuun asti kun jo hän äkkiä selvitti tietskalla tilanteen, vaikka juuri olin pyytämässä että älä sinä tee, vaan kerro miten minä teen, että opin seuraavaa kertaa varten. Äkkiä huiskaisi sitten. Kysyin jotain muuta, niin taas keskeytti ja lähti sähläämään nopeasti. Sanoin, että anna minun puhua loppuun. Älä puhu päälle. 

Teen keikkatöitä ja varmaankin tuo johti siihen, että siihen taloon ei mulle tule enää keikkaa.

Kummaa ilkeilyä on tosiaan useassa paikassa. Olen hyvä ihmistuntija ja näen, kuinka vakkariduunari odottaa tilaisuutta näpäyttää keikkatyöläistä. EIIIIIIII - ÄLÄ NYT NOIN TEE - vaikka juuri toinen työntekijä on näyttänyt tavan, jota käytin. Mielellään prässätään. Sitten kun kerron kuulleeni tämän tavan joltain muulta, niin aijaa no joo kai sen noinkin voi tehdä. Sitä jälkeen kun juuri on nolattu keikkaduunari kaikkien edessä. Se hölmö, joka söhlää ja sotkee kaiken ....

Kotoa muuttaneiden lasten syömään kutsumiset kulkeesamaa kaavaa miten on lapsuuden perheessä tehty. Onko lapsuuden kutsunut ruokavieraita tai onko heitä kutsuttu ruokavieraiksi. Jossain perheessä ihan normaali tapa, tosissa ei.

Osa on pahantuulisia, osa hyväntuulisia. Niin kuin nuoristakin.

Itseäni kun mietin, musta tulee vaan mukavampi koko ajan :) nuorempana tuli oltua ilkeä ja kaikkitietävä, töissäkin parempi muita vaikka ikäeroa oli joihinkin 30 vuotta ja muilla vuosikymmeniä enemmän työkokemusta.

Olin nuorena aika nätti ja lisäksi fiksu, varmaan joitakin kiukutteluja katsottiin läpi sormien ja pistettiin nuoruuden piikkiin. Hirvittää ajatella itseään tuolloin.

Nyt nelikymppisenä en ole niin nätti enkä siitä fiksuudestakaan niin tiedä mutta taatusti mukavampi ja lämpimämpi ihminen. Elämä opetti rankasti.

Toivon, että vanhemmiten ilkys ei palaa. Eihän mua kestäis kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiten itsekin tullut kiukkuiseksi ja epäluuloiseksi nuorisoa kohtaan, mutta se johtuu vain negatiivisista kokemuksista. Nykyään ei sanalla ja käden lyönnillä ole merkitystä, valehdellaan ja lusmutaan sovituista töistä, en haluaisi olla ärtynyt mutta kokemus...

Minusta nuoriso on fiksumpaa kuin koskaan.

Keski-ikäiset ja vanhat käyttäytyvät ikävästi, epäkypsästi ja ruikuttavat kaikesta niin että oksettaa.

Olen 52 ja todella kyllästynyt aikuisten turhaan marinaan. Hoidattakaa päänne ja kunnioittakaa nuorisoa, niillä on kova urakka meidän paskiaisikäluokkien eläkkeiden maksussa ja perushoidossa.

Minulla on 2 upeaa lasta. Jos teidän lapsenne eivät ole yhtä upeita, etsikää vikaa itsestänne.

juu aina helpotuksen huokaus kun pääsee yhdestä eläkeläisikäisestä eroon töissä

Kyllä on joo upeata nuorisoa jossain päin Suomea. Eilen käväisin kirjastossa, oli kiire. En ehtinyt kotiin tietskailemaan. Siellä on 4 konetta lapsille pelaamista varten toisessa paikassa ja kaksi konetta aikuisille hiljaisessa lukutilassa. 

Kysyin mennessäni kirjastovirkailijalta, onko tässä aikuisten puolella vapaata milloin, kun siellä näkyi koneet olevan varattuja. Hän sanoi että nuo lapset kuuluvat lasten puolelle, ovat vain menneet tähän aikuisten tilaan. Menimme ovelle. Hän kertoi pelaajille, että koneet kuuluvat aikuisten käyttöön. Joku ehkä 10-vuotias tyttö lähti heti pois. Selkäni taakse jäi pari n 14-vuotiasta poikaa pelaamaan ja juttelemaan. Sanoin, että ettekö te kuulleet, että pois. Mitä sä oikeen ja me saadaan pelata tässä. Sanoin hetken kuluttua uudelleen, että noudattakaa kirjaston sääntöjä. Miks muka pitäis jne? Sanoin umpivieraille kundeille että turpa kiinni nyt. Hiljenivät ehkä pariksi minuutiksi. Kun pölinä taas alkoi, kysyin kuinka pitkään aiotte olla tässä aikuisten puolella, kun lastenkin koneita on vapaana. Miksi kysyt? Vastatakaa, sanoin. Näänäänää ... Sanoin, että minun on vaikea keskittyä teidän peliäänien ja juttelunne vuoksi, joten olkaa hyvät ja menkää. Menivät.

Tunnen kyllä hienojakin nuoria.