Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät oikein ymmärrä kauneutta ja komeutta tai rumuutta?
29.08.2017 |
En ole koskaan oikein kunnolla ymmärtänyt mitä kauneus ja komeus tarkoittaa. Muiden jumalaisen kauniina pitämät naisnäyttelijät tai naisten suuressa suosiossa olevat miesjulkkikset eivät herätä mitään tunteita, minusta he ovat tavallisen näköisiä. Olen siis biseksuaali nainen. Oikeastaan ihan kaikki ihmiset ovat minusta tavallisen näköisiä. En ole myöskään koskaan nähnyt ihmistä, joka olisi mielestäni ruma. Sairaan ja kipeän näköisiä ihmisiä kyllä, mutta eivät he ole mielestäni rumia. Minulla on kasvosokeus, en tiedä vaikuttaako se tähän. Ehkä en vain hahmota kasvoja niin että tajuaisin tämän? Ihastunkin ihmisiin niin, että kiinnostun ensin persoonasta, luonteesta ja henkilöstä ylipäätään ja vasta romanttisten tunteiden ilmaannuttua alan pitää myös henkilön ulkonäöstä. Jostain syystä se ei koskaan mene toisinpäin. Ääni, eleet ja olemus vaikuttaa minuun paljon enemmän kuin ulkonäkö. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko täällä muitakin jotka kokevat näin.
Kommentit (10)
Miten muut ihmiset on kuvailleet seurustelukumppaneitasi, siis valitsetko tiedostamattasi yleisen näkemyksen mukaan tavallisen näköisiä vai kauniita/komeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin jo otsikosta että kirjoittajalla on varmaan tällainen kasvosokeus, sillä muuten olisin epäillyt koko juttua ja ajatellut, että et vain tiedosta ihmisten ulkonäön vaikutusta käsitukseesi tai tuntemuksiisi heistä. Mutta kasvosokeilla on oikeasti noin. En tiedä onko kaikilla?
Olis hauskaa, jos oltais kaikki kasvosokeita... :D
Vierailija kirjoitti:
Miten muut ihmiset on kuvailleet seurustelukumppaneitasi, siis valitsetko tiedostamattasi yleisen näkemyksen mukaan tavallisen näköisiä vai kauniita/komeita?
Eivät ole kommentoineet ulkonäköä mitenkään, ovat vaan sanoneet jotain tyyliin "se on mukava tyypi se ap:n mies/nainen". Enemmänkin siis käytöstapoja ja luonnetta kehuttu. Ap
Heh, sä olet ihan kuin mä. Mä olen biseksuaali mies ja niin ikään kasvosokea. Mäkään en oikein ymmärrä näitä kauneuskäsityksiä. Näen kyllä, jos joku on tosi feminiinisen tai maskuliinisen näköinen tai erityisen androgyyni, mutta se siitä. Jos ihastun, niin sitten sen ihmisen ulkonäkö muuttuu mielessäni ihanteeksi. Kumppanini on siis aina maailman kaunein/komein mulle. Exäni oli sitä koko sen seitsemän vuotta kun yhdessä oltiin. Ihastun kyllä todella harvoin, enkä voisi harrastaa seksiä, ellen halua olla sen ihmisen kanssa loppuikääni. Olen epäillyt, että mussa on jotain vikaa. En edes tiedä, mihin ihastun. Joku vain joskus tuntuu "tutulta".
Multa on mennyt melkein kaikki halut pariutua, jos totta puhutaan. Kukaan ei ole vuosiin enää herättänyt mussa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Heh, sä olet ihan kuin mä. Mä olen biseksuaali mies ja niin ikään kasvosokea. Mäkään en oikein ymmärrä näitä kauneuskäsityksiä. Näen kyllä, jos joku on tosi feminiinisen tai maskuliinisen näköinen tai erityisen androgyyni, mutta se siitä. Jos ihastun, niin sitten sen ihmisen ulkonäkö muuttuu mielessäni ihanteeksi. Kumppanini on siis aina maailman kaunein/komein mulle. Exäni oli sitä koko sen seitsemän vuotta kun yhdessä oltiin. Ihastun kyllä todella harvoin, enkä voisi harrastaa seksiä, ellen halua olla sen ihmisen kanssa loppuikääni. Olen epäillyt, että mussa on jotain vikaa. En edes tiedä, mihin ihastun. Joku vain joskus tuntuu "tutulta".
Multa on mennyt melkein kaikki halut pariutua, jos totta puhutaan. Kukaan ei ole vuosiin enää herättänyt mussa mitään.
Meni ihan kylmät väreet kun luin tämän! Juuri näin se menee! Uskomatonta, että joku kokee tismalleen samoin. En ole koskaan ennen kuullut että muillakin on näin. Aina on tuntenut itsensä jotenkin vialliseksi. Minäkään en tiedä mihin ihastun. Ei ole mitään ulkonäköihanteita. Ihastuksen kohteeni poikkeavat toisistaan hyvin paljon, oikeastaan heitä ei yhdistä mikään. En myöskään ihastu helposti. Ihastumisten välissä on vuosia ja taas vuosia, ja parisuhteessa ollessani tosiaan se kumppani on mulle maailman upein. Ehkä tämä tosiaan on jokin kasvosokeusjuttu. Mukavaa että vastasit. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en kiinnitä ihmisen ulkonäköön huomiota tuolla tavalla ja kiinnostun ihmisessä persoonasta. Hillitty käytös, eleet, kohteliaisuus ovat huomion herättäjiä. Sitten keskustelemalla paljastuva ajatusmaailma ja etenki älykkyys viehättää. Jokaisessa on ulkonäöllisesti jotain kaunista.
Minä olen erittäin visuaalinen mies. Arvioin erittäin monia asioita ulkonäön perusteella. Naiset, talot, autot, prätkät, purjeveneet, kasvit, maisemat... esimerkiksi näistä herää jokin esteettinen ajatus ulkonäön perusteella. Ainoa näistä, joka on ensisijaisesti esteettinen, on maisema. Maisemaan kuuluvat asiat toki ovat olemassa ilman esteettistä arviointia, mutta maisema on näistä ainoa, jonka olemassaoloon havainnon kohteena kuuluu kiinteästi esteettinen arviointi.
Kerran tässä taannoin istuin seminaarissa. Pöydän toisella puolella istui kaksi naista, joista toista olen aina pitänyt mahdottoman kauniina ja toista rumana. Katselin heidän piirteitään, enkä löytänyt mitään pitävää perustelua sille, miksi toinen näistä naisista on kaunis ja toinen ruma. Voin kyllä kertoa, että toisella on suora nenä ja toisella pottunokka, toisella on kapeat kasvot, toisella pyöreät ja toisella suuren näköiset silmät, toisella pienen. Mutta mikään näistä seikoista ei minusta ei jotenkin aukottomasti kerro, että toinen nainen on kaunis ja toinen ei. He ovat erinäköiset. Tämäkään havainnointiin perustuva oman ajatuksen tutkistelu ei poista minulta sitä, että pidän jotakuta naista toista kauniimpana. Kuitenkin sen kertoo, että kauneusarvostelmani totisesti ovat vain tulkintoja nähdystä.
Kuitenkin, jos ajattelemme esimerkiksi missikisoja, niin kyllähän missikandidaateissa toistuvat samat elementit: pituus, laihuus, kapeakasvoisuus, pitkä tukka, keskikokoiset rinnat, pitkät jalat ja niin edelleen. He selvästi muistuttavat toisiaan monessa asiassa. Minusta tämä kuvastaa sitä, että vaikka kauneusarvostelmat eivät ole objektiivisia per se, monien kauneuskäsitykset ovat toistensa kaltaisia. Kun ajattelen omaa suhtautumistani kauneuskilpailijattariin, päädyn aina samaan: en minä heitä osaisi kauneusjärjestykseen pistää. Kaikki he ovat minusta hyvännäköisiä, millä tarkoitan, että he ovat yleisen naiskauneuskäsityksen mukaisia. Kauneimmat naiset, joita minä olen elämässäni kohdannut, eivät ole osallistuneet kauneuskilpailuihin, eivätkä ehkä olisi sellaisissa edes menestyneet.
Lopulta käsitykseeni naisten kauneudesta liittyy heidän olemuksensa: reipas, hymyilevä ja ryhdikäs vaikuttaa kauniimmalta kuin vetäytyvä ja apaattinen. Arkinenkin on usein minusta kaunis, mutta suoranainen epäsiisteys on rumuutta.
Miesten kauneuteen tai komeuteen en ota kantaa. Näen kyllä, että jollakin on kaunispiirteiset kasvot ja toisella korostuneen maskuliiniset. Mutta en minä niiden perusteella tee kauneusarvostelmia. Sellaisia ei vain herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, sä olet ihan kuin mä. Mä olen biseksuaali mies ja niin ikään kasvosokea. Mäkään en oikein ymmärrä näitä kauneuskäsityksiä. Näen kyllä, jos joku on tosi feminiinisen tai maskuliinisen näköinen tai erityisen androgyyni, mutta se siitä. Jos ihastun, niin sitten sen ihmisen ulkonäkö muuttuu mielessäni ihanteeksi. Kumppanini on siis aina maailman kaunein/komein mulle. Exäni oli sitä koko sen seitsemän vuotta kun yhdessä oltiin. Ihastun kyllä todella harvoin, enkä voisi harrastaa seksiä, ellen halua olla sen ihmisen kanssa loppuikääni. Olen epäillyt, että mussa on jotain vikaa. En edes tiedä, mihin ihastun. Joku vain joskus tuntuu "tutulta".
Multa on mennyt melkein kaikki halut pariutua, jos totta puhutaan. Kukaan ei ole vuosiin enää herättänyt mussa mitään.
Meni ihan kylmät väreet kun luin tämän! Juuri näin se menee! Uskomatonta, että joku kokee tismalleen samoin. En ole koskaan ennen kuullut että muillakin on näin. Aina on tuntenut itsensä jotenkin vialliseksi. Minäkään en tiedä mihin ihastun. Ei ole mitään ulkonäköihanteita. Ihastuksen kohteeni poikkeavat toisistaan hyvin paljon, oikeastaan heitä ei yhdistä mikään. En myöskään ihastu helposti. Ihastumisten välissä on vuosia ja taas vuosia, ja parisuhteessa ollessani tosiaan se kumppani on mulle maailman upein. Ehkä tämä tosiaan on jokin kasvosokeusjuttu. Mukavaa että vastasit. Ap
Mäkään en muista muihin samanlaisiin ainakaan tietoisesti törmänneeni. :) kyllähän tämä on saanut tuntemaan itsensä aika oudoksi. Nuorempana parisuhteet tuntui hankalilta, kun ajattelin, että kyllä ne muut ovat varmaan pohjimmiltaan samanlaisia, mutta ei se sitten mennytkään niin. En käsittänyt, miten exä pystyi samaan aikaan rakastamaan mua ja näkemään jonkun paremman näköisenä kun itse en siihen vain kerta kaikkiaan pysty. Ja se, etten ihastu melkein koskaan, tuntui aika oudolta. Nykyisin pidän tätä oikeastaan aika hyvänäkin juttuna.
Ehkä meillä on aivoissa joku samantyyppinen pieni poikkeama. Olisi hauska tietää, onko tämä kasvosokeilla yleistä, ja onko meissä enemmän myös biseksuaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, sä olet ihan kuin mä. Mä olen biseksuaali mies ja niin ikään kasvosokea. Mäkään en oikein ymmärrä näitä kauneuskäsityksiä. Näen kyllä, jos joku on tosi feminiinisen tai maskuliinisen näköinen tai erityisen androgyyni, mutta se siitä. Jos ihastun, niin sitten sen ihmisen ulkonäkö muuttuu mielessäni ihanteeksi. Kumppanini on siis aina maailman kaunein/komein mulle. Exäni oli sitä koko sen seitsemän vuotta kun yhdessä oltiin. Ihastun kyllä todella harvoin, enkä voisi harrastaa seksiä, ellen halua olla sen ihmisen kanssa loppuikääni. Olen epäillyt, että mussa on jotain vikaa. En edes tiedä, mihin ihastun. Joku vain joskus tuntuu "tutulta".
Multa on mennyt melkein kaikki halut pariutua, jos totta puhutaan. Kukaan ei ole vuosiin enää herättänyt mussa mitään.
Meni ihan kylmät väreet kun luin tämän! Juuri näin se menee! Uskomatonta, että joku kokee tismalleen samoin. En ole koskaan ennen kuullut että muillakin on näin. Aina on tuntenut itsensä jotenkin vialliseksi. Minäkään en tiedä mihin ihastun. Ei ole mitään ulkonäköihanteita. Ihastuksen kohteeni poikkeavat toisistaan hyvin paljon, oikeastaan heitä ei yhdistä mikään. En myöskään ihastu helposti. Ihastumisten välissä on vuosia ja taas vuosia, ja parisuhteessa ollessani tosiaan se kumppani on mulle maailman upein. Ehkä tämä tosiaan on jokin kasvosokeusjuttu. Mukavaa että vastasit. Ap
En käsittänyt, miten exä pystyi samaan aikaan rakastamaan mua ja näkemään jonkun paremman näköisenä kun itse en siihen vain kerta kaikkiaan pysty.
Joo, tämä juuri on aiheuttanut parisuhteissani ongelmia. Varsinkin ennen kuin kasvosokeuteni todettiin testeissä. Kai tämä ilmiö pakostikin liittyy siihen. Muut ovat kasvo-ja ulkonäkökeskeisempiä varmastikin siksi kun hahmottavat kasvot eri tavalla. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten yleistä tämä on biseksuaaleilla. Ap
En minäkään. En ole koskaan pitänyt missejä tai muita julkkiksia kauniina. Sen sijaan tuttavapiirissä on kauniita ihmisiä. Nämä ihmiset ovat muutenkin miellyttäviä. Ehkä pidän kauniina, kun ovat mukavia. Miesmakukin mulla on monen mielestä outo. En tykkää ns komeista miehistä, vaan ihastun ihan taviksiin, joissa jotain söpöä.